Maija Heikkonen ja pienet vihtiläiset

Neuvolasta: katso Puukoulun yläkerta, entinen Lohjantie.

Vuosikymmeniä kunnankätilönä Vihdissä toiminut Maija Heikkonen on auttanut monta vihtiläistä elämän alkuun.

- Työ on ollut yksi elämäni suurimmista iloista, sanoo Heikkonen, joka syntyjään pusulalaisena kävi keskikoulun Vihdissä ja muutti lopullisesti perheensä kanssa paikkakunnalle vuonna 1958. 

Heikkonen aloitti kaksivuotisen kätilön koulutuksen Helsingin kätilöopistolla samana vuonna ja jatkoi sairaanhoitajan opiskeluja vuosina 1969-1971 erikoistuen terveydenhoitajaksi. Karkkilan kuntaharjoittelun jälkeen Vihti soi mahdollisuuden kymmenien vuosien työuralle. Perheensä kanssa Heikkonen asettui Nummelan Kanervatielle, jossa hän asuu edelleen.

- Aluksi tein työtä synnytyssairaalassa kirkonkylällä ja kun synnytyssairaalan puoli lopetettiin, sain kunnankätilön paikan.

Vihtiläisiä syntyi omassa sairaalassa jo vuonna 1897 ja uudessa, vuonna 1932 rakennetussa synnytyssairaalassa vuoteen 1963 saakka. Sen jälkeen äidit siirtyivät synnyttämään Helsinkiin tai Lohjalle. Neuvolajärjestelmä korvasi sairaalan äitiyshuollon.

- Oma ensimmäinen neuvolan toimipaikkani oli silloin Nummelan vanhassa kauniissa puukoulussa, jota ei enää ole. Äidit kiipesivät korkeita narisevia portaita toisen kerroksen vastaanotolle. Koulusta muutettiin nyt jo purettuun terveystaloon tien toiselle puolelle ja sen jälkeen nykyiselle paikalleen terveysasemalle.

Heikkonen onkin nähnyt Vihdin kasvavan ja muuttuvan.

- Nummela oli vain pieni kylä kun aloitin täällä työni. Kylässä oli vain muutama omakotitalo, radan toisella puolen ei ollut muuta kuin suuria maatiloja peltoineen.

Heikkosen työalue olikin laaja, työpiiriin kuului Nummelan lisäksi Ojakkala, Tervalampi, Oinasjoki, Huhmari ja osa Myllylammen aluetta.

- Kilometrejä kertyi kun huristelin ympäri pitäjää. Silloin ei perheillä ollut autoja kuten tänä päivänä, joten kotikäynnit olivat yleisiä. Pieniä metsäteitä ajettiin huonommassakin säässä pisimmillään Tervalammelle, Helsingin rajalle saakka.

- Ajoin aina yksin ja pääsin yllättävän hyvin perille. Yhden ainoan kerran suistuin matalaan ojaan toista autoa väistäessäni.

Tapaamiset olivat antoisia, ihmisten kohtaaminen ja ajatusten vaihtaminen oli yksi työn suurista rikkauksista.

- Pyrin ottamaan tapaamisille aikaa. Ihmisen kuunteleminen on tärkeintä ja äidit  tulivat aina läheisiksi. Yhteistä matkaa kuljettiin vauvan syntymään saakka.

- Äitiys on periaatteessa ajasta riippumatta aina samanlaista ja sitä kautta myös samat ilot ja ongelmat seuraavat mukana vuodesta toiseen. Tärkeintä neuvolatyössä on aina muun muassa mahdollisen raskaudenmyrkytyksen seuraaminen, sanoo Heikkonen.

- Äidiksi tuleminen on sinänsä aina yhtä odotettu, iloinen asia, johon jokainen nainen raskautensa myötä kasvaa.

Heikkonen herkistyy muistellessaan vuosien työtä Vihdissä äitien ja vastasyntyneiden parissa.

- Oli suuri lahja saada seurata sitä onnea ja syvenevää rauhaa, joka tulevissa äideissä raskauden myötä kasvoi. Kyyneleet tulevat silmiin kun ajattelen niitä pikkuisia vauvoja, joita olen saanut hoitaa ja kantaa eteenpäin kohti elämän tietä. Lapsen odottaminen, lapsen saamisen riemu on aina hieno asia.

- Joskus nämä samat pienokaiset tulivat myöhemmin itse vastaanotolleni. Sain hoitaa vihtiläisiä äitejä jo toisessa polvessa.

Työ oli täynnä iloa ja lämpöä, vaikka toki pitkään uraan mahtui synkkiäkin pilviä.

- Pienokaisen kuollessa tukea tarvitsevat kaikki, niin äiti, muu perhe kuin kätilökin. Työnohjausta ei aiemmin tunnettu vaan äiti, isä ja kätilö tukivat toinen toisiaan.

- Työssä on kuitenkin pakko olla ammatillinen ote, joka tulee vuosien saatossa. Muuten ei jaksa.

Yksi suurimmista uudistuksista työvuosina olikin raskauden seurantaa helpottavan tekniikan kehitys.

- Aiemmin pienokaisten sydänääniä kuunneltiin kuulotorvella. Ultraäänilaitteen ja sydämen sykkeen seurantalaitteen avulla seurannasta tuli entistä tarkempaa.

Toinen ratkaiseva muutos oli isien roolin voimistuminen äitien rinnalla.

Heikkonen aloitti Vihdissä synnytysvalmennukset vuonna 1963.

- Silloin ensimmäistä kertaa vaimot vetivät miehensä mukaan valmennukseen. Ne olivat hauskoja ryhmiä, valmennus oli kyllä hiukan toisenlaista kuin nykyään.

- Aika paljon keskusteltiin ruoasta ja lapsen hoidosta, synnytykseen keskityttiin nykyistä vähemmän. Valmiita materiaaleja ei silloin juuri ollut käytettävänä, joten kokosin niitä perheille itse.

Noina vuosina elämä oli verkkaisempaa. Kiire ei ollut elämässä vielä niin läsnä kuin tänä päivänä.

- Jatkuva työelämän kiire aiheuttaa paljon harmia, ja näkyy niissä oireissa, joita raskauden aikana seurataan.

Aikaisemmin ei Vihdissäkään ollut päiväkoteja, eikä lastenhoito suonut näin äideille mahdollisuutta luoda uraa kuten tänä päivänä. Näin ei stressikään ollut läsnä neuvolakäyntien keskusteluissa samalla tavoin kuin nyt.

- Naisten opiskelu lisääntyi paljon työurani aikana, opiskeluajat ovat pitkiä ja on hyvin ymmärrettävää, että urasta halutaan pitää kiinni, jottei opiskelu mene hukkaan.

- Tämä kaikki vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti raskauden suunnitteluun, odotukseen ja myöhemmin lasten hoitoon.

Jos on äitiys löytänyt osaltaan uudet uomansa, on myös lapsuus ja lapsuuden leikit muuttuneet vuosien varrella. Heikkonen suree nykyisiä, turhan suuria leluröykkiöitä ja kaipaa takaisin luovuutta ja leikin iloa.

Jos Nummelan pihatkin täyttyivät aiemmin parppia ja narua hyppivistä pikku- tytöistä ja mäkiautoilla huristelevista pojista, viettää liian moni lapsi nyt aikaansa tietokoneen äärellä.

- Ymmärrän, että nykyajan lapset tarvitsevat kavereineen tämän päivän leluja, mutta monta kertaa parhaimpia ovat vaikka vanhat käpylehmät. On hyvä antaa lasten tehdä itse käsillään ja voimistaa näin heidän omaa luovuuttaan ja mielikuvitustaan, sanoo Heikkonen.

Mitä terveisiä vuosia vihtiläisten äitien ja pienokaisten elämää seurannut terveydenhoitaja haluaisi tämän päivän perheille antaa?

- Nauttikaa lapsistanne niin kauan kuin he ovat pieniä. Se pikkulapsi- aika, jolloin eniten vanhempia tarvitaan kuluu tavattoman nopeasti ohi.

- Kannustakaa ja kehukaa lapsianne, kertokaa kuinka ainutlaatuisia ja tärkeitä he omana itsenään ovat. Näin he saavat terveen, hyvän itsetunnon ja kasvavat vahvoiksi aikuisiksi, osaksi tätä yhteiskuntaa.

-  Ja rakastakaa lapsianne, se on kaikkein tärkeintä, muistuttaa yli 40 vuotta Vihdissä kunnankätilönä toiminut Maija Heikkonen.

Lähde: Mari Vainio