Vesa Helle:
Nummelan pojan elämänmenoa

Vanha kotitalo Pohjanrinne Vihdintien Jäähykujalla. 

Vesa Helle on Nummelan pisteen poika. Työ Ylen tuotantojärjestäjänä on avannut oven monenlaiseen elämänmenoon.

- Olen Vihrissä syntyny, mutta kyllä mää nummelalainen olen, sanoo Vesa Helle.

Helle on todellinen pisteen poika, joka on asunut aina aivan Nummelan keskustan tuntumassa. Sodan aikana vuonna 1944 rakentunut kotitalo sijaitsee nykyisen Osuuspankin liiketalon takana.

- Poikaporukassa täällä liikuttiin. Koulua kävin ns. kivikoulussa vaikkei koulunkäynti oikein nuorena kollina kiinnostanut.

- Opettaja oli Esko Karvinen. Häntä kutsuttiin Nysäksi, koska hän poltti piippua.

Oppikoulun sijasta kaveriporukka lähti kansalaiskouluun kirkonkylälle.

Helle muistelee jonkun kansakoulun opettajista soittaneen kansalaiskoulun johtavalle opettajalle Heikki Luodolle, että ”nyt täältä tulee sellainen sakki, ettei niitä parane laittaa samaan luokkaan”.

- Eri luokilla sitten istuttiin koko vuosi. Ei me pojat pahaa tehty. Nopeina vilpertteinä vaan ehdittiin joka paikkaan.

Tanssimassa käytiin Esakalliolla Somerolla. Etelä- Suomen kuuluisalle Nummenkylän lavalle pojat ehtivät vain kerran ennen sen sulkemista elokuussa 1964.

- Yhtenä iltana ajeltiin sinne fillareilla Sievisen Esan kanssa. Siellä lauloi Olavi Virta.

Armeijan jälkeen Helle pääsi kesätöihin Yleen.

- Silloin tehtiin venäläisten kanssa elokuvaa Viaporin kapinasta. Roudarina kuskasin tavaraa kuvauksiin ympäri Helsinkiä.

Nuori mies innostui monenkirjavasta duunista. Helle pääsi myöhemmin avautuneeseen vakituiseen järjestäjän paikkaan. Työssä vierähti lopulta 35 vuotta.

Erilaisia ohjelmatuotantoja ja yhteistyökumppaneita mahtuu vuosiin monia. Parhaiten mieleen ovat jääneet mm. Åke Lindman ja Ere Kokkonen.

- Erityisesti Elämänmeno- sarjan kuvauksista on paljon muistoja. Sen ohjaaja Åke Lindman oli hieno persoona. Hän oli tiukka ja jämpti mutta samalla reilu mies. Hänen kanssaan oli hyvä tehdä työtä.

Pirkko Saision kirjaan perustuva sarja kertoo viisihenkisen työläisperheen elämästä Helsingin Kalliossa 1940-luvun lopulta 1960- luvulle saakka.

Sarjaa kuvattiin 1970- luvun lopulla juuri mm. Kalliossa, joka jo silloin näyttäytyi aikalailla erilaisena kuin sarjan sodanjälkeisenä aikana. Helle hankki kuvauksiin mm. 1950- luvun autoja, jotta liikenne saatiin kulkemaan sarjan aikakauden mukaisesti.

- Öisin piti kuvauksissa olla poliisi mukana. Sen verran tuttu mies Åke kaikille oli. Illanvietoista palaavat olivat helposti hänen hihassaan kiinni.

Ere Kokkosen kanssa luotto pelasi. Ohjaaja luotti Hellen hankintoihin täysin. Kokkonen muistuu mieleen myös armottomana tarinankertojana, jonka juttuja oli hauska kuunnella.

Yksi työuran pisimmistä produktioista oli koko kansan suosikki Kotikatu- sarja.

- Sen sarjan teossa olin mukana seitsemän vuotta, muistelee Helle.

Sarjaa tehtiin läpi vuoden muutamia loma-aikoja lukuun ottamatta kaikkina arkipäivinä. Koko suuri organisaatio piti saada toimimaan yhteen hiileen. Kuvauspaikkoja oli useita. Pieninkin kuvauksissa tarvittava asia piti muistaa ja järjestää paikalle.

Tarpeistoa hankittiin ympäri kaupunkia, mutta myös Ylellä on huomattavan suuri tarpeisto. Jos ei tavaraa löytynyt tuotantoihin Helsingistä, lainattiin sitä Tampereen Tohlopista.

Tuotantojärjestelijän piti tuntea aikakausien muodit ja tyylisuunnat.

- Yle koulutti työhön omassa ammattiopistossaan jatkuvasti. Välillä vierailtiin autenttisissa historiallisissa kohteissa kuten mm. Turun linnassa.

Yle oli hyvä työnantaja. Hellelle ei tullut mieleenkään vaihtaa vuosien aikana työpaikkaa.

- Työajat olivat vapaita. Tärkeintä oli että hommat tuli hoidettua ajallaan.

Nykypäivän meno kuitenkin surettaa.

- Suomalaiset ovat urheilukansaa. Kyllä mielestäni suuret tapahtumat kuten MM- jääkiekko ja muut kansainväliset urheilukilpailut tulisi näyttää Ylen kanavilta, pohtii Helle.

- Omaa draamatuotantoakin saisi olla enemmän. Ylellä oli aiemmin oma televisioteatteri, joka tuotti ruutuun mm. laadukkaita näytelmiä.

Mikään ei ole enää niin kuin ennen – ei edes se oma Nummela. Kylän kasvu ihmetyttää pisteen poikaa.

- Nummela on paljon muuttunut ja kasvanut vuosien aikana. Muistan hyvin kun Nummelan ensimmäistä kerrostaloa rakennettiin Vihdintien varteen. Silloin se alue oli kylän laitamaita.

- Ei sitä poikasena uskaltanut edes mennä niin kauas, naurahtaa Helle.

Hiidenvesi on kuulunut Vesa Helteen kesään pikkupojasta saakka. Isä Veikko Helle rakensi sen rannalle mökin poikansa syntymävuonna 1950.

- Siellä viihdytään koko kesä. Mökki on mökki, ei mikään huvila. Sähkö on mutta vesi pitää kantaa kotoa ja pihan perällä on ulkohuussi.

Viileästä alkukesästä huolimatta vene on vesillä ja laiturikin paikoillaan.

Ja Vihrin murre kuulostaa Vesa Hellen korvalle tutulta ja  sympaattiselta. Nummelan poika sanoo, että ”mää lähren ny Hiirenvesel”.

Niin kuin on aina lähtenyt.

Lähde: toimittaja Mari Vainio