Jussi Hyvärisen lapsuuden muistoja

Meidän aikanamme talon yläkerrassa oli alivuokralainen, nuorehko nainen. Hän teki itse pelikortit ohuesta pahvista ja opetti minullekin jotakin peliä. Luulen, että piharakennuksen rakensi isäni. Se oli silloin uuden näköinen rakennus, maalaamaton. Siinä oli talon puoleisessa päädyssä kanala ja huussi. Huussi jäi mieleeni, kun istuin siellä ja kakin syömiäni, ilmeisesti kriikunoita kivineen. Kun en ollut ennen moisia nähnyt ja hyviä olivat. Tuskallista. Talon pohjapiirroksesta en muista muuta kuin, että eteisestä nousi portaat vinttiin jossa tämä nuori nainen asui. Ulko-oven edessä oli penger ja jyrkähkö rinne. Kanat eivät tuottaneet mitään. Äitini kertoi, että rehuihin kului enemmän rahaa kuin mitä munien arvo oli. Ehkä ei osattu. Muuttaessamme Kuusjärvelle, oikeammin Outokumpuun, vanhempani möivät kaiken irtaiston huutokaupalla. Jopa pohjaton ämpäri täynnä
vanhoja pulloja meni huippuhintaan. Sitten vanhempani kävivät Helsingissä ostamassa huutokauppatuloilla upiuudet kalusteet Outokummun asuntoon.

Muistan kuinka häkäpönttö linjuri pysähtyi kohdallemme vähän ennen mäen
lakea ja tyhjensi tuhkat ojaan ja täytti pöntön pilkkeillä.
Meistä oikealle, eli Nummelan suuntaan oli pieni mökki, muistaakseni punainen, ehkäpä 3 lasta, minun kavereitani. Mökin emäntä ja tien toisella puolella olevan isomman talon emäntä kävivät joskus ankaraa verbaalista sotaa tien yli. Tällöin meillä sammutettiin valot ja avattiin ikkunat ja kuunneltiin. Ei ollut telkkaria silloin.

Ulkorakennuksen seinustalla oli kanihäkki, mutta ei sekään oikein menestynyt. Piharakennuksen takana oli oja, joka meni aidan alitse jonnekin "hienomman" perheen tontille. Ojassa oli aidan alla punaisia savesta poltettuja puutarhatontun puolikkaita, osa rikki. En löytänyt kahta yhteensopivaa puolikasta. Kukahan niitäkin teki?