Nummelan kylähistoria    Huhdanmäki     Pajula

Muokattu 14.4.2008



Pajulan sauna

Pajulan sauna sijaitsi pellon reunassa erillään talosta.

Pajulan tilan punaiseksi maalattu saunarakennus sijaitsi päärakennuksen ”alapuolella” kapean pihapiiriin johtaneen tien toisella puolella aivan pellon reunassa. Koko rakennus oli kooltaan 6 x 10 metriä. Lisäksi oli laudasta tehty kylmä eteinen maantien puoleisessa päässä asuinhuoneen edessä sekä ns tuulikaappi toisessa päässä, muuten rakennus oli tehty hirrestä.

Aivan Helsinkiin johtaneen maantien laidassa, lähes kiinni ojassa oli pieni punaiseksi maalattu liiteri, jonka seinään kiinnitettiin Seuratalolla esitettyjen elokuvien mainokset sekä kaikki muutkin kylän tapahtumista kertovat tiedotukset. Smertsi Merivirta toimi vuosia lippujentarkastajana Seuratalolla. Pajulaan johtavan pikkutien kulmassa oli muutaman vuoden ajan myös tilan kattamaton maitolaituri.

Saunarakennus oli etäämmällä maantiestä, nykyisestä Huhdanmäentiestä.
Lähellä oli myös vanha kaivo, josta markkinamiehet kuuluvat juottaneen hevosiaan.

Saunan puolella oli myös kiinteä 5 hehtolitraa vetänyt viljankuivuri, jolla kuivattiin kaikki tilan viljat. Kiuasta käytettiin lämmönlähteenä. Sivussa oli pieni koppi, missä pidettiin lajittelijaa, joka oli kylän yhteinen.
Saunan ikkunasta näkyi asemalle päin, saunakamarin ikkuna oli päärakennukseen päin.

Talon rengit asuivat saunakamarissa aina 1940-luvun puoliväliin asti. Kun Eero-poika varttui, ei talossa vuoden 1945 jälkeen ollut enää renkejä. Pajulan tuvan nurkasta oli johdettu kaksi johtoa saunakamariin. Kun sisällä ollutta ovikellon nappia painoi, alkoi saunakamarissa oleva ovikello soida. Nappia painamalla voitiin näin herättää saunakamarissa nukkuva renki. Virtalähteenä toimi litteä taskulampun patteri.
Saunakamarissa oli kerrossängyt, renginkaappi ja tuoli. Eikä sinne sitten muuta mahtunutkaan. Siellä asui yht´aikaa kaksikin renkiä, kolmas taas nukkui tuvassa.

Saunarakennuksessa oli joskus vuokralaisia.
Kieltolain aikaan saunakamarissa asui Vieno Sahlberg, joka teki satunnaisia töitä kylän eri taloissa, mutta eli pääsääntöisesti luvattomalla alkoholin myynnillä.

1930-luvun puolivälissä Martti, Toini ja Anna-Liisa Lumivirta asuivat saunarakennuksessa jonkin aikaa.

Lumivirtojen jälkeen saunarakennuksessa asuivat Almus ja Anni Nyman , ehkä myös Annin äiti rouva Grönroos. Tämä oli ilmeisesti Annin ja Almuksen ensimmäinen yhteinen koti.
Almus teki erilaisia apumiehen hommia, vakituista työpaikkaa hänellä ei ollut tuolloin. Hän oli mm. autoilija Pentti Hellmanin kuorma-autossa apumiehenä. Almus oli taitava viulun ja haitarin soittaja, mukava mies, joka oli erittäin aktiivisesti mukana työväenyhdistys Elon näytelmäpiirin esityksissä.

Nymanien jälkeen saunarakennuksessa asui jonkin aikaa Mari Mannström poikiensa Viljon ja Niilon kanssa.

Pajulan talon nykyinen isäntä Eero Merivirta (*1932 Vihti) on kertonut, että alle kouluikäisenä hän oli isänsä Smertsi Merivirran kanssa muuttamassa rouva Vilhelmiina (Vilma) Paanasta (*1878 Nilsiä; o.s. Tuovinen) apteekkarinrouva Gulinin huvilasta (Nummenranta) nykyisen Kuoppanummen alueelta Pajulan saunarakennuksen maantien puoleisessa päädyssä olleeseen huoneeseen. Rouva Paanasen huone oli kooltaan vain muutama neliömetri. Sen ikkuna oli Keskipisteen puoleisella sivulla, mutta rouva Paananen teetti aivan räystään alle toisen matalan ikkunan Pajulan pihaan päin.

Rouva Paananen kuuluu 1890-luvun lopulla asuneen aivan lähellä ja istuttaneen miehensä, puuseppä Karl Gustav Paanasen (*1870 Pihtipudas); kanssa tontilla olleet koivut. (Talo oli suunnilleen sillä paikalla, missä Huhtatie kääntyy jyrkästi ja alkaa Huhdanmäentie. Paanasilla ainakin tytär Aino Elina *1914 Vihti. Tytär lienee kuollut varhain. Eero Merivirta on kertonut, että surullinen rouva Paananen näytti hänelle tyttärestään kuvia, jotka oli kääritty silkkiliinaan. Niihin ei saanut koskea, niitä sai vain katsoa. Aviomies taas kuuluu muuttaneen Amerikkaan. Miehen kuoleman (ilmeisesti 1943 seurakunnan merkinnän mukaan) jälkeen hänen tavaransa lähetettiin Amerikasta Vilma-rouvalle. Suuressa haitarilaatikossa oli vaatteiden lisäksi ainakin kultakello ja iso junakello. Rouva Paananen myi saunakamarin pihasssa pidetyssä huutokaupassa miehen vaatteet. Smertsi Merivirta osti m.m. paksun pompan.

Pienikokoinen rouva Paananen muistetaan kylällä ahkerana ja taitavana ompelijana, joka kävi myös asiakkaiden kotona ompelemassa. Hän teki m.m. hienoja hääasuja. Kangashyllyjä oli pienen huoneen joka seinällä. Vilma Paananen oli muuten hiljainen yksineläjä, eikä seurustellut kyläläisten kanssa. Elämä oli ilmeisen tiukkaa ja siksi hänellä oli esim. tapana säästää polttopuita kummallisella tavalla. Asuinhuoneessa oli ns. kaukalohella, josta saattoi myös ottaa pois keskenpalaneet puut. Ne hän sitten taas kerran kasteli vedellä ja pani takaisin puulaatikkoon. Sitten hän lähti ostoksille. Puut olivat kuitenkin jääneet kytemään ja sytyttivät mökin. Rouva Paananen menetti kotinsa ja joutui muuttamaan Kuikun tilan muonamiehen asuntoon. Viimeiset elinvuotensa hän asui Pääkslahdessa, missä hän edelleen teki ompelutyötään. Siellä hänellä oli aivan poikkeuksellisesti oma huone. Korjaamalla silloisen kunnalliskodin liinavaatteita hän pystyi maksamaan ruokansa ja asuntonsa.
Rouva Paanen kuoli vuonna 1960.

Saunarakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1948. Seinät jäivät osittain pystyyn. Naapurissa asunut Matti Salenius muistelee, että Nummelan VPK:lla oli iso käsikäyttöinen pumppu, jonka käyttämiseen tarvittiin kaksi miestä kumpaankin päähän. Vieressä oli hyvä kaivo ja siinä runsaasti vettä.
Saunan päätyyn korjattiin vielä uusi sauna ja saunakamari. Asuinhuonetta ei enää rakennettu, eikä saunaa kai maalattu koskaan.

Vuonna 1969 naapurissa asunut Akseli Velin purki saunarakennuksen ja käytti lautatavaran polttopuina. Kattotiilejä hän säilytti vielä kauan varastossaan, vaikkei niitä myöhemminkään tarvinnut.

Eero Merivirran, Kerttu Hansténin (o.s. Merivirta), Risto Lehtosen ja Matti Saleniuksen antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.