Tehty 27.11.2014

Jussi Saarinen

Lentonäytökset
jäivät pojan mieleen

Nummelan lentonäytökset olivat Suomen suurimpia

Nummelan lentokentällä järjestettiin 1950-luvun alkupuolella kolmena kesänä suuri lentonäytös. Vihdin Viestin järjestämät Nummela Air Showt  jäivät  lähtemättömästi juuri 70 vuotta täyttäneen  Jussi Saarisen mieleen. Lentonäytösten aikaan Saarinen kymmenen ikävuoden hujakoilla.

Muistaakseni Nummelan kentällä  järjestetyt lentonäytökset olivat Suomen suurimpia. Taitolentoa esittivät Suomen parhaimmat taitolentäjät, ohjelmassa oli myös laskuvarjohyppyjä ja ilma-akrobatiaa. Sen muistan, että yhtenä vuotena lentokentälle näytökseen tuli yli 1000 maksanutta katsojaa.

Ilma-akrobatiasta jäi mieleen Anneli Linna, hän esiintyi taiteilijanimellä Luumu. Ohjelmassa hän kiipesi lentokoneen siiven päälle ja ratsasti siivellä. Luumu myös roikkui koneen ulkopuolella narutikkaista ja kiipeili koneen rungolla. Lentonäytökset jäivät pojan mieleen.

Jussi Saarinen pääsi taitolentäjä Erkki Kantosen kyytiin

Lentonäytösten pääjärjestelijä Vihdin Viestissä oli Jussi Saarisen isä, Vihdin Sähkön toimitusjohtajana työskennellyt Lennart Saarinen .
 
-    Isä oli tapahtuman järjestelyissä mukana, ja sen ansiosta pääsin itsekin kerran taitolentäjä Erkki Kantosen kyytiin.

Ojakkalassa tuolloin asunut, 1950-luvun loppupuolella Helsinkiin muuttanut Kantonen tarjosi Jussi Saariselle unohtumattoman elämyksen.

-    Olihan se jännittävää pyöritystä. Kantonen teki immelmaneja, vaakakierteitä ja silmukoita. Vastanpohjasta otti, mutta hieno kokemus lento oli.

Nummelaan Sysmästä

Vuonna 1944 syntynyt Jussi Saarinen muutti perheineen Nummelaan Itä-Hämeestä, Sysmästä, syksyllä 1949.
-    Muutimme Nummelaan, kun isä valittiin Vihdin Sähkön johtajaksi. Asuimme vuodesta 1949 aina vuoteen 1965 saakka Omapohjan alakerrassa, muistelee Jussi Saarinen.
Omapohja oli kaksikerroksinen puutalo, joka sijaitsi Nummelan ydinkeskustassa Vihdintien ja Joukolantien kulmassa.

-    Perheemme muutti Omapohjasta Myllylammelle 1965. Itse muutin Nummelasta pois vuonna 1966. Työelämä ja perhe vei minut mukanaan, ensin Espooseen ja sitten Raumalle, kertoo diplomi-insinööriksi valmistunut Jussi Saarinen.

-    Työskentelin ensin kaupallisella alalla ja työurani viimeiset vuodet opetin logistiikkaa Raumalla ammattikorkeakoulussa. Nummelaan palasin vuonna 1992, mutta toki olin käynyt muualla asuessani Vihdissä säännöllisesti.

Jokainen tunsi toisensa

Tänään Nummela on reilusti yli 10 000 asukkaan kasvava ja vetovoimainen taajama. Se on Vihdin kaupallinen sekä hallinnollinen keskus. Jussi Saarisen muuttaessa Vihtiin kirkonkylä oli kunnan hallinnollinen keskus ja myös kaupan keskus.

-    Kun muutimme Nummelaan 1949, asukkaita taisi olla noin 1500. Jokainen tunsi toisensa. Nummela oli pieni, turvallinen paikka elää.

Tekemistä

1950-luvun Nummelassa pojilla riitti tekemistä.

-    Virikkeitä oli, teimmekin kaikenlaisia asioita, Jussi Saarinen virnistää.

Talvella yksi suosituimmista viihdykkeistä oli mäenlasku sekä kelkoilla että suksilla.
Mäkeä laskettiin Lentokentäntietä ja sen vierustoja pitkin.

-    1950-luvulla Lentokentäntie oli eri paikassa kuin nykyään. Silloin tie laski suoraan harjulta Nummelan Pisteelle viivasuoraan. Nykyisin tämän tien tilalla on Sentraalipolku. Tie oli myös jyrkkä, koska tuolloin ei oltu vielä rakennettu Nummelanharjun koulua, jonka vuoksi harjua leikattiin.

-    Lentokentäntien vieressä oli vanha hiekkakuoppa ja talvisin se oli luonnon hyppyrimäki. Pojat kävivät lapioiden kanssa muovaamassa hyppyripöytää, jotta mäestä pystyi hyppäämään pitkälle. Minäkin muutaman kerran uskalsin hypätä oikein kunnolla mäestä  ja rikoin suksiani.

 Rattikelkalla Huhdanmäkeen

Jussi Saarinen muistelee hymyillen poikien mäenlaskua kelkoin Lentäjäntietä pitkin.

-    1950-luvulla ei teitä hiekoitettu, niinpä tietä pitkin pystyi hyvin laskemaan mäkeä.

-    Harry Kermann  rakensi sellaisen ison rattikelkan, siihen mahtui viisi tai kuusi ihmistä. Laskijat juoksivat kelkan vauhtiin ja hyppäsivät kyytiin. Kelkka kulki kovaa ja muistan, kun mäki oli peilijäässä, kelkalla pystyi laskemaan lentokentältä aina Huhdanmäen päälle saakka. Pienempiä poikia ei kyytiin huolittu mukaan.

Koska kelkka kulki kovaa, eikä  siinä ollut jarruja, pojat järjestivät  vahdit  Pisteelle pysäyttämään  autoja, jotta autoilijat  eivät olisi ajaneet kelkan päälle.

Nopea kasvu

 Jussi Saarinen sanoo Nummelan nopean kasvun alkaneen 1960-luvulla, kun määrätietoisen teollistamispolitiikan tuloksena taajamaan muutti useita, isoja teollisuusyrityksiä.

-    Kun muutimme 1940 -luvun lopussa Nummelaan, keskustan alueella oli useita taloja, joissa ei ollut vielä sähköjä. Sähkö yleistyi 1950 -luvulla ja 1960 -luvulla Nummelaa ryhdyttiin teollistamaan. Isänikin oli tässä työssä mukana, muistan isäni usein pitäneen neuvonpitoja Veikko Hellen ja Viljo Kuulan kanssa.

Vaikka Nummela on kasvanut melkoisesti, viihtyy Jussi Saarinen yhä kotipaikkakuntansa maisemissa.

-    Vaikka Nummela on kasvanut, turvallisuus on säilynyt. Tällä on mukava olla. Toki Nummelaan on muuttanut niin paljon ihmisiä, etten tunne enää kaikkia.


Luoteis-Uusimaa 16.10.2014. Teksti Eero Wihuri