VIHDINSEUDUN
OSUUSLIIKKEEN TALO

Klaes Fredrik  ja Amanda Bergman. Kuvan omistaa Timo Roms.

Klaes Fredrik Bergman (*1859 Vihti) toimi nuoruusvuosinaan seppänä Leppärlän Mannissa. Hän avioitui vuonna 1880 Helsingissä vuonna 1859 syntyneen Erika Amanda Vikströmin kanssa. Heidän ainoa lapsensa Axel Fredrik syntyi seuraavana vuonna, mutta eli vain lyhyen aikaa. Bergmanit muuttivat vuonna 1881 Harjun eteläpuolelle Härköilän kylään, ensin Hemmilän maille ja vuonna 1892 Tuusan alueelle aivan Nummelan keskustaan. Nykyisen Vihdintie 1:n piha-alueen itäsivulla olleelle Runolinna- nimiselle tontille siirrettiin heidän Leppärlässä ollut kahden huoneen talonsa.

Nummelassa Klaasu Bergman opetteli ammattitaitoisen kellosepän opissa itselleen uuden ammatin. Hän ryhtyi myös rakentamaan uutta komeampaa taloa aivan viiden tien risteykseen. Kaksikerroksisen hirsirakennuksen länsipää ulottui entiseen Vesikansantiehen, nykyiseen Pisteenpolkuun ja itäpää Vihdintiehen.

Alkuvuosina talon länsipäässä oli pieni veranta ja sieltä sisäänkäynti kellosepänliikkeeseen. Keskipisteen puolella keskellä taloa oli suurehko kuisti ja sen päällä parveke. Pihan puolella taas oli suuri lasitettu veranta ja myös sen päällä parveke. Alhaalla oli suuri sali. Yläkerrassa oli iso keskusaula ja useita asuinhuoneita. Puutarhassa oli paljon omenapuita ja kukkia. Yksi noista omenapuista on säilynyt tontin Pisteen puoleisessa kulmassa aivan näihin päiviin asti. Pihan puolella, hyvin lähellä päärakennusta kuuluu olleen myös suihkukaivo.
Sekä Vihdintien että Vesikansantien puolella oli puinen säleaita. 1930-luvun kuvassa näkyy vielä Vesikansantien puoleinen koristeellinen portti. Talon edessä Keskipisteen puolella oli sisäänkäynnin molemmin puolin hevospuomi. Tontilla oli myös oma kaivo, mistä vesi pumpattiin ämpäriin ja kannettiin sisälle.

Nimimerkki J.A.M. (= Jaakko Merinen) on tämän liiketalon purkamisen aikoihin vuonna 1974 kirjoittanut kelloseppä Bergmanista ja hänen talostaan mm. seuraavaa:

Talosta tuli komea, 2-kerroksinen, alakerrassa suuri sali, minkä kunta myöhemmin vuokrasi kansakouluksi kun Albertinkadun suunnittelijan ja rakennuttajan Hemmilän tilan isännän Albert Sellgrenin yksityisesti rakentama Nummelan 1. kansakoulu (= entinen rukoushuone) kävi liian ahtaaksi. Sali oli ensin muutamia vuosia yksityiskäytössä ennenkuin siitä tehtiin kansakoulun luokkahuone. Ei niihin aikoihin tarvinnut kansakoulussa olla mitään eri luokkia, kyllä ne kakarat lukemaan oppivat yhdessäkin luokassa. Kun Klaasu B. teki kellosepän töitä ja samanaikaisesti myi kelloja halukkaille ostajille, joita oli runsaasti, niin siihen tarkoitukseen oli erillinen liikehuone Vesikansantien kylätien puoleisella rakennuksen sivulla. Nykyisen Keskipisteen puoleisella julkisivulla oli yläkerroksen kohdalla pitkä parveke, minkä oikea nimi oli siihen aikaan palkonki. Siitä palkonkilta saattoi Klaasu Bergman vaimonsa kanssa ihmetellä Keskipisteen kovaa liikennettä. Ei sen paikan nimi vielä siihen aikaan ollut Keskipiste, se oli 5 tien risteys. Liikenne oli siinä kova silloin kun tuli paljon hevosen vetämiä 2-pyöräisiä kärryjä, joita veti milloin härkä, milloin sonni. Kai ne samoja elukoita olivat, moinen erittely oli vain viisastelua. Vaikka se tieto on saatukin maailman levinneimmästä lehdestä, jonka nimi on Ämmäbladet.

Määritelmä Keskipiste Klaasu B:n palkonkin edessä oli kyllä oikein. Kun nimittäin siihen paikkaan, missä nykyään on Nummelan kauppalan Keskipisteen liikennepylväs, niin siihen ulottui myös Klaasu B:n tontin raja. Ja voidakseen rauhassa kasvatella omalla maallaan omenapuitaan, niin B. teki 2 aitaa. Toinen alkoi Vihdin säästöpankin sivutoimiston kohdalta (ent.Harjanne/nyt Merita) ja päättyi nykyisen Keskipisteen liikennemerkin kohdalla. Toinen aita alkoi tekn. Ari Hellen rakennuksen paikkeilta (nyk. uusin Eroittaja) ja päättyi niinkuin edellinenkin. Mutta selvyyden välttämiseksi on mainittava, että ei Klaasu B. ollut sivistystasoltaan niin alhainen, että olisi pystyttänyt tavallista aidasaitaa. Ei lainkaan, hän sahautti aidaspuut käsisahalla halki, niin että saatiin kokoon aitaa, minkä nimi oli stakettiaita. Sellainen aita oli kauniimpaa kuin tavallinen aidasaita, mutta oli se myöskin osoitus siitä, että tuon aidan takana ei asu tavallinen maanmoukka, vaan joku herra ja ylhäisyys. Ja aitojensa eristämässä kolmiossa kasvatteli Klaasu B. omenapuitaan. Ja kai se vieläkin voisi olla omenapuita kasvamassa, jos ei tommoinen firma, TVH, olisi varastanut tontin sitä osaa omiin tarkoituksiinsa.

Kun vuosisadan vaihteen paikkeilla alkoi telefoonikin ilmestyä näyttämölle, niin Klaasu B. perusti Nummelan Telefooni Oy:n, minkä alkuperäinen toimirakennus oli pari sataa metriä B:n rakennuksesta Haapakylän tien (nykyinen Sentraalipolku) varrella, jokseenkin vastapäätä Nummelan kirkkoa. Semmoisen vehkeen nimi oli Euroopan kaikilla kielillä siihen aikaan telefooni, vasta myöhemmin keksivät semmoiset suomalaisuusintoilijat sille nimeksi puhelin. Klaasu B. oli siten monta vuotta perustamansa Telefooni Oy:n toimitusjohtajana. Soittelikin telefoonilla. Kun kerran eräs asiakas kellokaupassa tiedusteli jotakin, eikä B. sitä tietänyt vaan ilmoitti kysyvänsä sitä telefoonilla, niin asiakas vihastui moisesta ja sanoi, että kyllä sun perkeleen telefoonis tiedän.

Muutaman vuoden perästä rakensi B. taas uuden 2-kerroksisen rakennuksen, mikä vieläkin on jäljellä ja Vihdin Sähkön käytössä. Siinäkin oli yläkerroksessa Vihdin maantien puolella pitkä palkonki, minkä joku myöhemmin hävitti.

Kun Klaasu B. rupesi vanhenemaan, niin hän myi päärakennuksen Turusta tulleelle rautakauppias Österbladille, joka piti siinä rautakauppaa pari vuotta. Sitten rakennuksen osti Vihdin Työväen Osuusliike, mikä muutti siihen Harjanteen 1 ½ -kerroksisesta rakennuksesta. Ja Työväen Osuusliike hävitti yläkerran koko rakennuksen levyisen parvekkeen ja rakensi Keskipisteelle päin myymälänsä ovet.

Kelloseppä K. F. Bergman kuului oman aikansa nummelalaisiin vaikuttajiin. Hän oli Vihdin ensimmäisessä kunnanvaltuustossa vuonna 1908. (Myllyniemi: Vihdin historia s. 196)  Hän kuului Nummelan rukoushuoneosakeyhtiön hallituksen keskeisiin henkilöihin, kun yhtiö perustettiin vuonna 1908. (Myllyniemi: Vihdin historia s. 308)  Hän oli Nummelan Seuratalo Oy:n ensimmäisessä hallituksessa, kun se merkittiin kaupparekisteriin vuonna 1915. (Ketola: Vihdin historia I, s. 354) Hän oli myös mukana Vihdin Eteläisen Raittiusyhdistyksen toiminnassa.

Nummelan Puhelin Osakeyhtiö on merkitty kaupparekisteriin vasta vuonna 1919. Yhtiö oli siihen mennessä toiminut kuitenkin jo pitkään. (Ketola: Vihdin historia I, s. 309) Yhtiön alullepanija oli kelloseppä Bergman.
Bergman kuului Nummelan torikaupan järjestyskomiteaan vuonna 1922. (Ketola: Vihdin historia I, s. 282).  Hän oli Nummelan Osuuskassan perustajajäsen vuonna 1923. (Ketola: Vihdin historia I, s. 244)

Huhtikuussa1917 kelloseppä Bergman myi vuonna 1890 laaditun vuokrasopimuksen, jolla hän oli saanut käytettäväkseen yhden keskeisimmistä liiketonteista Nummelan keskustassa. Ostajina olivat tilanomistajat Kaarlo Rautanen, Väinö Kaarlola. Johan Heikkilä,  Hemming Blomqvist, Kalle Sammalkari ja Lauri Palojärvi.
Joulukuussa 1917 nämä isännät, jotka eivät kuuluneet Työväenkaupan asiakaskuntaan, siirsivät vuokraoikeutensa maanviljelijä Oskar Uusitalolle. Vuokrakirjan siirryttyä lopulta lohjalaiselle huvilanomistaja Th. Lindströmille saattoi Työväen Osuuskauppa ostaa vuokrasopimuksen omiin nimiinsä. (Ketola: Vihdin historia I, s.250)

Esko Helle Keskipisteellä. Kuvattu noin vuonna 1920.

Vuokramaalla olleen rakennuksen Bergman myi siis Turusta tulleelle rautakauppias Österbladille, joka piti siinä pari vuotta rautakauppaa. Sen jälkeen, vuonna 1921 Wihdin Työväen Osuuskauppa muutti Harjanteen talosta tähän komeaan Keskipisteen taloon.

Kelloseppä Bergman ja hänen vaimonsa Amanda olivat jo aikaisemmin hankkineet itselleen uuden tontin Vihdintien varrelta ja rakentaneet sinne komean talon vanhuudenasunnokseen. Tämä talo, Omapohja I, on vielä jäljellä Vihdintie 1:ssä. Vuonna 1928 Länsi-Suomen Osake-Pankki osti Vihdin haarakonttoriaan varten tämän talon 190 000 markalla. Kaupan jälkeenkin talo pysyi Bergmanien vanhuudenasuntona. Kelloseppä kuitenkin kuoli jo elokuussa 1928. (Ketola: Vihdin historia I, s.289)
Amanda Bergman kuoli vuonna 1953. Tellervo Tylli (o.s. Lehtonen) on kertonut rouva Bergmanin testamentanneen omaisuutensa Luontolan kylpylälle, missä hän myös vietti viimeiset vuotensa. Yli 90-vuotias Amanda-rouva asui kylpylärakennuksen pienessä huoneessa numero 13.

Jo aivan 1900-luvun alussa oli Vihtiin puuhattu omaa työväen osuuskauppaa, mutta tuolloin kuvernööri kieltäytyi hyväksymästä Vihdin vähäväkisten osuuskaupan sääntöjä. Vihdin Kauppaosuuskunnan tehtyä konkurssin vuonna 1913, virisi jälleen keskustelu työväenkaupan perustamisesta. Päätös perustamisesta tehtiin helmikuussa 1916. Ensimmäinen myymälä aloitti toukokuussa toimintansa Ojakkalassa ja kesällä saatiin myymälä Vihtiin. (Myllyniemi: Vihdin historia 1800-1918, s. 141) Nummelan myymälä aloitti vuonna 1917.

Myymälä toimi vuokrahuoneistossa vuoteen 1921. (Ketola: Kestävällä tiellä, s. 191-192). Harjanteen talosta päästiin sitten aivan Keskipisteen laidalle. Veikko Helle on kertonut myymälän, todellisen sekatavarakaupan olleen aluksi rakennuksen Vihdintien puoleisessa päädyssä, samassa suuressa salissa, mikä aikaisemmin oli ollut koululuokkana. Vähitellen liike otti käyttöönsä muitakin alakerran tiloja.

1931 tehtiin kauppatalon edustalle, lähelle sen Vesikansantien puoleista kulmaa kylän uusi palokaivo. Valde Jokisuu on kertonut, että hänen ollessaan Nummelan VPK:n päällikkönä vuosina 1945-1956 tästä kaivosta otettiin vettä ainoastaan kerran, nimittäin Vihdinseudun osuusliikkeen leipomon palaessa vuonna 1948. Kun Harjanteen talossa syttyi palo, ei kaivon kantta saatu auki, vaan vesi otettiin muista kaivoista palopaikan lähellä.

1930-luvulla pihalla oli myös myymälänhoitajan Viljo Vuorisen aikana hänen tyttäriensä Eilan ja Pirkon leikkimökki.

Työväen osuuskaupan mainos toimintakertomuksesta vuodelta 1932.

Vuonna 1933 liikkeen nimi muutettiin Vihdinseudun osuusliikkeeksi (Viso). (Ketola: Vihdin historia I, s. 251)

Tellervo Lehtonen (myöh. Tylli) tuli syyskuussa 1938 harjoittelijaksi Vihdinseudun osuusliikkeen Nummelan myymälään. Tuolloin myymälän hoitajana oli Joel Jalava, joka Marja-vaimonsa kanssa myös asui liikerakennuksen yläkerrassa. Samassa myymälässä työskentelivät Toini Helle, Kaisu Veikkolainen ja Aleksi Laine. Nummelan myymälä oli todellinen sekatavarakauppa, missä myytiin kaikkea mahdollista, ei kuitenkaan vielä maitoa. Monet hakivat vielä maitonsa jostakin maalaistalosta tai Tallgrenin mamman kotimyymälästä lähellä nykyistä kirjastoa. Täällä myytiin kyllä jauhoja, mausteita, suolasillejä sekä rautanauloja ja työvaatteita. Harjoittelijan tehtävänä oli usein työskennellä kaupan takahuoneessa ja panna esim. pippureita tai makeisia ”truuttiin, tuuttiin”, punnita ja hinnoitella niitä. Kaikki hinnoittelu tapahtui päässälaskuna, kun kaupassa ei vielä tuolloin ollut minkäänlaista laskukonetta. Talviaamuina harjoittelijan tehtävänä oli aivan ensimmäiseksi kantaa puita vajasta ja lämmittää myymälähuoneessa ollut suuri, vihreä kaakeliuuni. Takahuoneessa ei ollut lämmitystä lainkaan. Sen vieressä oli kuitenkin pieni myymälänhoitajan konttorihuone, missä oli vanhanajan pystyuuni. Takahuoneessa säilytettiin mm. sillitynnyriä ja naulalaatikoita. Vasta myymälän laajentamisen jälkeen tuli taloon pieni lihaosasto ja sen viereen suurempi tila maito- ja leipäpuotia varten. Uuden lihamyymälän vastaavaksi tuli Vilhelm Joakim Luukkonen, jonka vaimo Olga (o.s. Koivula) palveli myös Visossa. Tellervo Lehtonen ei kuitenkaan halunnut siirtyä myyjäksi maitopuolelle, vaan lähti maaliskuussa 1940 töihin Luontolaan. Talvisodan ilmahälytysten aikoihin hän oli kuitenkin vielä töissä Visossa ja on kertonut, että hälytyksen alkaessa kaupan väki riensi talon alla olleeseen kellariin. Sinne kuljettiin pihan puoleiselta verannalta, jonka ikkunat olivat komeat erivärisistä laseista tehdyt ”lasimaalaukset”.

Vuonna 1939 Nummelan myymälä kunnostettiin ja liike sai ostetuksi siihen asti vuokraamansa tontin. Keskipisteen puoleinen kuisti purettiin ja liiketiloihin tehtiin suuret näyteikkunat. Liiketiloihin oli kaksi sisäänkäyntiä. Liiketalon alakerrassa oli Vesikansantien puoleisessa päädyssä siirtomaatavaraosasto, keskellä liha- ja leikkeleosasto , sitten ns. ”heitto-oven” takana maito- ja leipämyymälä. Vihdintien puoleisessa päässä oli liiketila, jossa enimmäkseen oli joku vuokralaisena. Tähän liittyi myös asuinhuone.
Yläkerrassa oli suuren yhteisen aulatilan lisäksi kaksi suurempaa asuntoa sekä pari pienempää huonetta liikkeen henkilökunnalle.

Helmikuussa 1939 Viso laajensi liiketonttiaan ostamalla 180 000 markan arvosta maata Tuusan tilan isännältä Kalle Sammalkarilta. Kyseessä oli Vihdintien varrella Harjanteelle asti ulottunut peltomaa, jossa sitten viljeltiin mm. perunaa osuusliikkeen oman ravintolan tarpeisiin. Keittäjä Helmi Viman esimerkiksi kaivoi joka aamu tuoreet perunat maasta.

Lihaosaston myyjänä toiminut Väinö Purje on kertonut, että liiketalon Vihdintien puoleisessa liiketilassa oli 1940-luvulla myös osuusliikkeen kukkakauppa. Monitaitoinen Väinö huolehti mm. hautajaisseppeleiden nauhojen tekstauksesta. Seppelepohjat teki Kopun kartanon ja myöhemmin Luontolan kylpylän puutarhurina toiminut maatalous- ja puutarhaneuvoja Selma Lydia Kellman (*1898), joka sitten tuli kukkakauppaan kiinnittämään seppeleisiin ne kukat, jotka Väinö vainajan omaisten toivomusten mukaan oli tilannut. Tuohon aikaan ei ollut paljon kukkia saavana, vaan hautajaisiin vietiin adresseja. Yhtenäkin päivänä Väinö saattoi tekstata yli 40 adressia. Kukkien myynnistä huolehtivat Väinön ohella muutkin myyjät. Kukkakaupan hoitoa jatkoi ilmeisesti vielä joku Väinön jälkeenkin.

Vihdintien puoleisessa liiketilassa oli 1940-luvun loppupuolella myös Vison omistama huonekalumyymälä. Sielläkään ei ollut omaa henkilökuntaa, vaan siirtomaatavaraosaston myyjä meni tarvittaessa näyttämään asiakkaalle myytäviä tuotteita.

1950-luvun alkupuolella Hilma ja Satu Äkräs (äiti ja tytär) pitivät parturinliikettä tässä huoneistossa ja asuivat liikkeensä takahuoneessa. Vuonna 1959 Lea Viman (o.s. Suominen) muutti kampaamonsa Vesolan perheen talosta (Vierinne, Pisteenkaari 2) tähän Keskipisteen laidalla olleeseen kiinteistöön. Myös hän asui takahuoneessa. Sen jälkeen hän piti liikettään jonkin aikaa toisessa varsin vanhassa puutalossa Keskipisteen laidalla, nimittäin Flinkmanin/ Kukon talossa. Oman talon valmistuttua 1962 aviopuolison Martti Vimanin kotitilasta (Kuoppamäki, Pisteenkaari 6) lohkotulle tontille Lea Viman jatkoi siellä työtään. Ennen Pisteenkaaren valmistumista vuonna 1987 Lea Viman muutti pois omakotitalostaan.

Kaupan piha-alueen perällä oli pitkä, punaiseksi maalattu rakennus, jonka Vesikansantien puoleisessa päädyssä oli keittiön ja kamarin asunto. Sen vieressä oli sauna ja pesutupa, sitten suurten ovien takana teurastamo ja rakennuksen toisessa päässä käymälät.

Teurastamotoiminta tässä suuressa rakennuksessa alkoi ilmeisesti 1930-luvun loppupuolella ja jatkui 1950-luvun alkupuolelle. Naapuritalossa (Harjunsyrjä) asunut Jorma Kirveskallio on kertonut seuraavaa:

Vihdinseudun Osuusliikkeen teurastamon liiteri poistui katukuvasta vuosina 1954-55. Ensin lopetettiin elävien eläinten pito piharakennuksen ”saattokodissa” ja sitten lopetettiin teurastus kokonaan. Paria vuotta aiemmin teurastamo lopetti nahkojen, luiden, sisälmysten ja muun hyödyntämättömän säilytyksen liiterissä. Haju oli kesäisin karmea ja pojilla aika kului pitkälti rottajahdissa. Totuuden nimessä sanottakoon, etteivät rotat pyrkineet lainkaan naapureihin, koska niillä oli taatusti tarpeeksi ruokaa Vison piharakennuksessa.

Kalle (Karl) Malmstedt (*1888 Lohja) oli ensin teurastajana Visossa, mistä siirtyi sitten osuusliike Auran palvelukseen. Hänet on ensimmäisen kerran merkitty Vison henkilökuntaan jo vuonna 1924.
Vison teurastajia ovat olleet myös Ville (Vilho) Loikkanen ja Teuvo Heikkilä, joka oli teurastajana ainakin osuusliikkeen leipomon paloon asti 1948.
Kauko Kallio on kertonut, että Vison viimeinen teurastaja oli Kilpi-niminen mies. Häneltä Kauko kävi ostamassa koiranruokaa. Kauko muistelee, että teurastamon toiminta loppui 1950-luvun alkupuolella. Kilpi muutti Hyvinkäälle. Hänen aikanaan talon päädyssä asui Siren- niminen mies, ehkä Kilven serkku.
Kylän keskellä ollut teurastamo oli varsinkin kesäaikaan melkoinen haju- ja rottaongelma. Pikkupojat kävivät teurastamon takana mielellään rottasotaa erilaisin asein. Kerrotaan teurastaja Malmstedtin maksaneen pojille jopa yhden silloisen markan jokaisesta pyydystetystä rotasta.

Talvisodan jälkeen rakennettiin vanhan liiketalon jatkeeksi Vesikansantien puolelle yksikerroksinen lisäsiipi, jonka pohjoispäädyssä jyrkät portaat johtivat kellaritiloihin, missä oli mm. talon pannuhuone. Talonmiehenä tuohon aikaan oli Vilho Kuorikoski. Hän toimi talonmiehenä myös osuusliikkeen leipomorakennuksessa Vesikansantien varrella. Vasta tuossa rakennusvaiheessa saatiin esim. myymälöiden ja ravintolan henkilökunnan käyttöön yhteinen WC.

1941 Vihdinseudun osuusliikkeen ravintola avasi ovensa Vesikansantien varteen rakennetussa uudessa osassa. Vuonna 1964 ravintolan nimeksi tuli Sarkka.

Ravintolan henkilökuntaa: takana vasemmalla pääemäntä Suoma Hietanen ja tarjoilija Bertta Hakala, edessä tarjoilijat Annikki Pircklén ja Siiri Lintula. Kuva Annikki Pircklénin kokoelmasta.	Tarjoilija Vappu Sievinen (myöhemmin Heinämäki) ravintolan edessä 1940-luvulla. Kuva Vappu Heinämäki.

Ylempi kuva: Vihdinseudun osuusliikkeen ravintolan portailla: edessä vasemmalla Toivo Vikman ja oikealla Olle Kallio. Takana vasemmalla Erkki Salminen ja tunnistamaton henkilö. Kuva Annikki Pircklénin kokoelmasta.           Viereinen kuva: Ravintolan portailla vasemmalta Aleksi Laine, Ensa Ekman, Urho Lintumaa ja edessä (?) Ala-Marttila. Kuva Annikki Pircklénin kokoelmasta.

Erja Lindström on kertonut, että vielä 1970-luvulla vanhassa Sarkassa tarjoiltiin pöytiin ja viikonloppuisin oli pöydillä hienot valkoiset liinat ja servietit. Ruoka-asiakkaita kävi paljon. Lounasruokailu muuttui vähitellen itsepalveluksi. Vanhassa ravintolassa oli musiikkia ja joskus viikonloppuisin tanssittiin.

Ravintolasiiven suuntainen uusi, keltaiseksi maalattu varasto- ja saunarakennus tehtiin 1960-luvun alussa ja se purettiin ilmeisesti kun alettiin rakentaa uutta taloa.

Vihdinseudun osuusliikkeen varastorakennus näkyy Anna-Liisa Hellen takana ja aivan takana Vihdintie 1:n vieläkin jäljellä oleva suuri puutalo. Kuvassa mukana olevat lapset vasemmalta Tuula Helle, Anne Helle ja Kari Miettinen. Kuvattu Eroittajan tontilla olleen omakotitalon etupihalla keväällä 1962. Kuva Ritva Miettinen.

Vuonna 1962 vanhassa liikerakennuksessa tehtiin vielä elintarvikemyymälän remontti. Luoteis-Uusimaassa 16.3.1962 julkaistussa haastattelussa Vison toimitusjohtaja Toivo Litja lausui mm. seuraavaa:

"Nykyaikaisen elintarvikemyymälän suunnitteleminen vanhaan kiinteistöön on useimmiten hankala ja monia problemoja sisältävä tehtävä. Ryhtyessämme tätä pulmaa Nummelan myymälän osalta ratkomaan, oli meillä etuna se, että käytettävissämme oli verrattain runsaasti tilaa eli n. 130 neliötä. Tilankäyttö ratkaistiin siten, että myymälätilaksi varattiin 93 neliötä ja lähivarasto- sekä jäähdyttämötiloiksi yhteensä 37 neliötä.
Myymälän ilmastointi on järjestetty tarkoituksenmukaisesti ja sen käytössä on kylmä ja lämmin vesi.
Kaluston ja laitteiden hankinnassa on ollut määräävänä kaupan pidettävä tavaravalikoima sekä pyrkimys sellaisiin ratkaisuihin, jotka mahdollisimman pitkälle takaavat arkojenkin elintarvikkeiden säilyvyyden ja hyväkuntoisuuden.
Myymälän tavaravalikoima tulee olemaan tyypillinen pikamyymälän tavaravalikoima. Konditoriatuotteita varten kylmälasikko, maito myydään jäähdytetystä maidonmyyntikaapista, ravintorasvat ovat esillä valintalasikossa, jonka lämpötila on -5 astetta, liha ja lihajalosteet myydään kahdesta kylmätiskistä, hedelmät ovat esillä kylmägondoolissa ja pakasteet ja jäätelö pakastekaapissa.
Meiltä on kysytty, mitä tehdään entiselle sekatavaramyymälälle. Sen jälkeen kun siirtomaatavarat on siirretty elintarvikemyymälän artikkeleiksi, voidaan erikoistavaroiden myyntiin kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Kevääseen mennessä uskomme saavamme senkin puolen järjestykseen."

Viso ja Sarkka sillalta päin 1960-luvun lopussa. Kuva Pentti Karvinen.

Vihdinseudun osuusliikkeen myymäläosan juuri ennen purkua. Kuva Pirjo Lehtonen.

1974 purettiin Vison vanha myymäläosa, siis kelloseppä Bergmanin alkuperäinen talo. Ravintolasiipi sai kuitenkin vielä jäädä. Siinä toimi myöhemmin lyhyen aikaa mm. Nummelan nuorisopiste Pontus. Nuorisopisteen käytössä oli vuonna 1982 ilmestyneen Nuorten lehden mukaan 98 neliön suuruinen kerhotila sekä kaksi WC:tä. Tuona vuonna tilaa olivat käyttäneet osuusliikkeen oma naisjaosto, nimeltään ”Naiset mukaan”, Elävän musiikin yhdistys VIKKE ja Vihdin Kalevan Nuoret, lisäksi siellä oli ollut nuorisolautakunnan omaa toimintaa.

Vihdinseudun osuusliikkeen entinen ravintola Sarkka, nyt nuorisopiste Pontus. Kuva Nuorten lehdestä vuodelta 1982.

Vanhassa Sarkan rakennuksessa on ollut myös SIWA-kauppa toimien vielä samanaikaisestikin uudisrakennuksessa avattun Vison myymälän kanssa. Pihalla oli myös E-ketjun bensiininjakelupiste. Polttoaine maksettiin tuolloin pihan puolella olleella kassaluukulla. Pihan puolella toimi uudisrakennuksen valmistumisen aikoihin myös Nummelan rengaspalvelu.

Ravintola Sarkan sisäpihan näkymä. Kuva Matti Ylirotu, julkaistu Nummelan työväenyhdistys Elon vuonna 1982 kustantamassa Nummela-kirjassa.

Ravintola Sarkan entisen pääsisäänkäynnin vieressä aivan perällä toimi jonkin aikaa myös osuusliikkeen oma grillikioski. Ravintolarakennus purettiin vuoden 1988 tienoilla.

1980-luvun näkymä Nummelan muuttuvalta Keskipisteeltä. Vasemmalla Vesikansantien laidassa ollut ravintolarakennus ja sen takana osuusliikkeen uusi toimitalo, missä E-Marketin tunnus katolla. Oikealla Vihdintien varressa Vihdin Sähkö Oy:n pitkä toimitalo sekä sen takana kelloseppä Bergmanin rakennuttama suuri puutalo, mikä vieläkin on jäljellä.

Vihdinseudun Osuusliikkeen tontin pohjoisreunaan valmistui vuonna 1974 uusi liikerakennus. Viso:n E-halli avattiin 14.2.1974. Saman päivän Luoteis-Uusimaa kirjoitti seuraavasti:

"Värikkään ja modernisti kalustetun hallin myymäläpinta-ala on yhteensä 496 neliötä ja kylmävaraston 49 neliötä. Samaan liiketaloon sijoittuvat myös Yhdyspankin konttori, Alkon myymälä ja ravintola Sarkka.

Yksikerroksisen rakennuksen pituus on 62 m ja leveys 24 m ja tontin koko 6.705 neliömetriä, jossa on paikoitustilat sadalle autolle.

Ravintola Sarkan maanpäällisessä kerroksessa on tilaa 329 neliötä, kellarikerroksessa 102 neliötä ja kylmävarastolla 10 neliötä. Yhdyspankilla on tiloja 250 neliötä ja Alkolla myymäläpinta-alaa 270 neliötä.

Liiketalon on suunnitellut arkkitehti Martti Maijo ja ins. Kalle Kettunen KK:n arkkitehtiosastolla.

E-HALLI

E-hallin hallipäälliköksi on valittu Tapani Pilvi. Henkilökuntaan kuuluu 9 kokopäivätyöntekijää ja 3 osa-aikatyöntekijää. Kassoja on kaikkiaan kolme. Myyntiartikkeleihin kuuluu täydellinen elintarvikevalikoima ja yleisimpiin tavaroihin rajoittuva erikoistavaravalikoima.

SARKKA

Ravintola Sarkan ravintolanhoitajana toimii Lea Rytkönen ja vakinaisia henkilökuntaan kuuluvia on 16.
Ravintolasalissa on yhteensä 120 asiakaspaikkaa. Sali voidaan jakaa eri kokoisiin kabinetteihin.
Takkahuoneessa on 15 paikkaa. Sauna on tarkoitettu 10 hengelle. Siihen kuuluu pukuhuone, pesuhuone, löylyhuone ja uima-allas."
 

Uuden ravintola Sarkan mainos vuodelta 1974.

Samassa Luoteis-Uusimaassa oli myös seuraava artikkeli:

"Yhdyspankki avaa ovensa Nummelassa maaliskuussa

Uuteen liiketaloon valmistuva Yhdyspankin konttori avaa ovensa noin kuukauden kuluttua. Konttorin käyttöön tulee liiketalosta tiloja noin 250 neliömetriä. Tästä varsinaisen pankkisalin osuus on 125 neliötä.

Maaliskuun puolivälissä avattava konttori on toinen Vihdissä. Nummelan uuden konttorin johtajaksi tulee Vihdin konttorin nykyinen johtaja, pankinjohtaja Mauri Pukarinen."

Tähän uuteen liiketaloon tuli myös Vihdin ensimmäinen alkoholiliike, eikä ”viinamiesten” tarvinnut enää lähteä pullon hakuun Lohjalle. Tuohon aikaan kylän ”arvokkuus” kuuluu mitatun viinakaupalla. Myös osuusliikkeelle Alkon tulo rakennukseen oli tärkeä, saatiinhan valtiosta varma vuokranmaksaja. Kun tilat kävivät Alkolle ahtaiksi, se muutti radan eteläpuolelle ja paikalle tuli vaatetusliike Rami.

Monen eri nimisen pankin konttori on ollut tässä talossa. Ensin Suomen Yhdyspankki (SYP), sitten Suomen Työväen Säästöpankki (STS) ja nyt Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, jonka konttori ei tällä hetkellä ole kuitenkaan enää talon länsipäässä, vaan keskellä rakennusta.

Luoteis-Uusimaan uutinen 6.1.2001:

"Jo muutaman vuoden Nummelassa toiminut Länsi-Uudenmaan Säästöpankki osti itselleen oman liiketalon, ns. Ekan kiinteistön. Tuolloin talossa toimivat säästöpankin lisäksi Valintatalo, Nummelan apteekki ja ravintola Mr. Smith. Talo on yksikerroksinen, ainoastaan ravintolan alakerrassa on käyttötiloja."

Vuonna 1993 Nummelan apteekki siirtyi Asemantien varrelta ns. Funkis-Aurasta tähän taloon. Uuden Prisman valmistuttua apteekki siirtyi entisen S-Marketin kiinteistöön radan eteläpuolelle vuonna 2001.

Ravintola Sarkan nimi on vuosien varrella vaihtunut. 1990-luvun ravintola Mr. Smith on saanut uuden nimen: Onnenpäivät.

Miehittämätön huoltoasema oli tällä tontilla vielä 1990-luvun lopulla. Pihalla on toiminut jonkin aikaa myös grillikioski. Jäätelökioskikin on joskus ollut Keskipisteen puoleisessa kulmassa.

Ekan liiketalon pihassa ollut polttoaineen jakelupiste. Kuva julkaistu Luoteis-Uusimaassa 6.1.2001.

Nummelan soittokunnan perinteisiin on tämän rakennuksen valmistumisesta lähtien kuulunut Vapunpäivän aamukonsertti Valintatalon edessä. Soittokuntaa on aina johtanut Ilkka Laakso. Myös Nummelan laulukuoro siirtyi esiintymään Valintatalon eteen. Tuolloin kuoroa johti opettaja Esko Karvinen. Aikaisemmin kuoro oli musisoinut Eroittajan edessä tai Matkustajakodin parvekkeella. Seuraavan kuoronjohtajan kaudella traditio valitettavasti loppui. Nyt laulukuoro Vihdin miehet jatkaa perinnettä.

Nummelan soittokunnan (yllä) ja laulukuoron (alla) Vappuaamun konserttikuvat ovat 1980-luvulta. Soittokuntaa johtaa vasemmalla käyrätorvea soittava Ilkka Laakso. Kuoroa johtaa opettaja Esko Karvinen. Kuva Jyrki Hellen kokoelmasta.

Nummelan soittokunta musisoi 1.5.2002. Kuva Ritva Miettinen.

Vuosina 1974-1978 Vihdin Nuorkauppakamari toimitti maaliskuun puolivälissä liiketalon eteen suuren jääkuution, jonka sulamispäivää kyläläiset saivat arvailla. Osallistumismaksuista kertynyt tuotto annettiin nuorisotoimintaan kustantamalla joskus mm. nukketeatteriesitys lapsille.
Aikoinaan (1970-1980-luvuilla) juostun Nummelan ympärijuoksun lähtö ja maali sijaitsivat myös tämän liiketalon edustalla. Erilaisia muitakin urheilutapahtumia on pidetty tässä pihapiirissä.

Nummelan ympärijuoksun lähtölaukaus on pamahtanut.

Urheiluseura Nummelan Tarmon joukkueen voitonhymyä Nummelan ympärijuoksun jälkeen. Kuva Nuorten lehdestä lokakuulta 1981.

Tämän tontin alakulmaan, Pisteenpolun alkuun, Nummelan Kiltaveljet ovat pystyttäneet Veikko Hellen ideoiman uudenlaisen tienviitan vuonna 1996.

Nummelan uusi tienviitta. Vasemmalla Vihtkarin liiketalon kulma ja taustalla Nummelan tori.

Osuusliikkeen nimi on myös vaihtunut vuosien kuluessa. Alkuperäisestä Työväen kaupasta tuli ensin Vihdinseudun Osuusliike, jonka päämyymälä ja konttori eivät kuitenkaan koskaan sijainneet Nummelassa, vaan Ojakkalassa. 1.10.1983 E-osuuskunta Ekan perustamisen yhteydessä Keskusosuusliike OTK:hon sulautui 39 osuusliikettä, niiden joukossa Vihdinseudun Osuusliike (1917). Vain Elanto jäi ulkopuolelle. (Jorma Kallenautio: Eka Suomessa, s. 406). Myös Nummelan liiketalon katolle ilmestyi tuolloin uusi kyltti E-Market.
1980-luvun puolivälissä liikettä kutsuttiin myös Tennaksi, joka kuitenkin oli liiketyypin nimitys, ei siis varsinaisen liikkeen nimi. Tennat muuttuivat Siwoiksi ja Valintataloiksi.

Osuuskunta Ekan perustamisjuhla 7.10.1983

Arvokkaita vieraita Nummelassa E-osuuskunta Ekan perustamisjuhlassa: tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja ministeri Veikko Helle. Hellen takana EKA:n pääjohtaja Eero Rantala.

Tällä hetkellä (vuoden 2004 alussa) Valintatalo toimii rakennuksen länsipäädyssä ja Länsi-Uudenmaan Säästöpankki keskellä taloa.

Kaupan alalla käytiin 2000- ja 2010-luvuilla tiukkaa hintakilpailua. Monien vaiheiden jälkeen Tradeka Oy muutti 2008 nimensä Suomen Lähikauppa Oy:ksi, jonka osakekannan Kesko Oyj hankki omistukseensa. Näin vuosi 2017 merkitsi yhden aikakauden loppua myös Nummelassa, kun Siwat ja Valintatalot katosivat katukuvasta.

Yli satavuotias Osuuskunta Tradeka n. 230.000 jäsenineen on edelleen olemassa tukien suomalaista yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää, vaikka kauppatoiminta on siirtynyt muiden hoidettavaksi.

(Näitä tietoja ovat antaneet: Terttu Alanko, Vappu Heinämäki, Jyrki Helle, Veikko Helle, Kirsti Hiltunen, Stina Hällfors, Valde Jokisuu, Eira Karttunen, Jorma Kirveskallio, Maissi Laakso, Kalervo Lehtonen, Pirjo Lehtonen, Erja Lindström, Tapani Pilvi, Annikki Pircklén, Väinö Purje, Tellervo Tylli, Linnea Valo, Lea Viman, Mikko Yli-Rosti, koonnut Ritva Miettinen, Heikki Lindfors.)

katso myös osuusliikkeen henkilökunta ja ravintoloiden henkilökunta sivuja