Eino Ketola: Maailman tapahtumat tukivat Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä

Valtiotieteen tohtori, historioitsija Eino Ketola peilaa maamme itsenäisyyden historiaa oman kotipitäjänsä kohtaloiden kautta.

Eino Ketolan kaksiosainen Vihdin historia 1918-1965 avaa näkökulman 1900- luvun maareformien merkitykseen sisällissodan kahtia jakaman Suomen poliittisessa tasapainottamisessa. Sen kautta voi peilata koko maan itsenäisyyden alun historiaa.

- Ihmiset elivät 1900- luvun alussa vielä hyvin eri kulttuureissa. Vihdissä oli paljon kartanoita. Kartanon omistajan ja hänen alustalaistensa välillä oli melkoinen juopa.

Torpparien vapautuminen antoi yhteiskunnalle uuden mallin.

- Toisen kerran maareformi kosketti Vihtiä kun karjalaiset, lähinnä Heinjoelta lähteneet evakot asutettiin Vihtiin viime sotien jälkeen. Esim. Vanjärven kartanon alueelle syntyi n. 80 pientilaa.

Sisällissota kosketti verisesti Vihdin aluetta.

- Vihdissä oli sosialistien taisteluhenkeä ajatellen aika radikaalejakin taajamia kuten Otalammen seutu, muistuttaa Ketola.

- Nummelassa asioihin suhtauduttiin maltillisemmin. Välillä sanaharkkaa syntyi omien porukoittenkin kesken.

Kapinan usein sattumanvaraisetkin teloitukset kaihersivat mieliä vielä vuosikymmenien päästä.

- Muualta Länsi-Uudeltamaalta tulleet pataljoonat olivat hyvin tunteettomia paikallista, heille tuntematonta väestöä kohtaan. Montun reunalle laitettiin henkilöitä, jotka usein vain sattumalta olivat olleet porukassa mukana. Toiminnassa oli rangaistusretkikunnan tuntu.

Vaikka sisällissodan kokemukset kantoivat kauas, ei sen vihanpito enää huolleta Ketolaa. Hiljaisuus on kuitenkin monesti historian kerronnan kaiku.

- Menneet kokemukset koskettavat perheitä läheltäkin mutta vihanpitoon ei enää ryhdytä. Nuoremmat sukupolvet katsovat jo asioita etäältä, tapahtumien ulkopuolelta.

Ketola muistuttaa kuitenkin siitä, kuinka on tärkeää tuntea oman maansa ja paikkakuntansa historia.

- Se avaa maailman ihan eri tavoin. Silloin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä jostakin epämääräisestä. Itse olen tutkijana jättänyt näistä asioista tunteet pois jo kauan aikaa sitten. Keskityn faktoihin.

100 vuotiaan Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin antaa myös sisällissota oman osansa.

- Kapinan jälkeen valkoisten puolelle levisi käsitys, että punaiset eivät itsenäisyyttä halunneet. Luulen, että käsitys on vakiintunut myös osalle vasemmistolaisista kansalaisista, sanoo Ketola, joka näin juhlavuonna on pitänyt aiheesta esitelmiä.

Haave itsenäisyydestä realisoitui yhdessä Venäjän maaliskuun vallankumouksen kanssa keväällä 1917. Venäjällä keisari kukistui ja maahan tuli väliaikainen hallitus. Tukholmassa toimineet porvarilliset aktivistit pitivät yhteyttä Saksaan ja etsivät Saksan sotilaallista tukea Suomen vapaustaistelulle.

Suomalaiset sosiaalidemokraatit olivat kotimaassa etunenässä vaatimassa uudelta Venäjältä Suomen itsehallinnon laatimista. Kun vaade ei oikein ottanut tuulta alleen, sosiaalidemokraatit yhdessä aktivistien kanssa ryhtyivät ajamaan ns. ”maksimiohjelmaa”, jolla Venäjältä pyritään saamaan niin paljon myönnytyksiä Suomen itsenäistymiseen kuin mahdollista. Sosiaalidemokraattinen puolue lähetti Venäjän neuvostojen kongressiin lähetystön, joka esitti sille ohjelman Suomen täydellisen itsenäisyyden toteuttamiseksi.

Neuvostojen kongressi kuitenkin karsi suomalaisten esitystä.

- Venäläiset eivät hyväksyneet mm. kansainvälisiä takeita tai täydellistä itsenäisyyttä. Kongressi kuitenkin myöntyi Suomen laajaan sisäiseen itsehallintoon. Seuraavaksi eduskunta lähti Venäjän vallankumouksen jatkumiseen luottaen ajamaan sitä ns. valtalain muodossa.

Sosiaalidemokraattisella puolueella oli silloin eduskunnassa kolmen paikan enemmistö. Valtalain kannattajat saivat 137 ääntä Maalaisliiton ja porvarillisten itsenäisyysmiesten ja naisten tuella. Väliaikainen hallitus kuitenkin piti pintansa, hajotti Suomen eduskunnan ja määräsi uudet vaalit, jossa sosialidemokraatit menettivät enemmistönsä.

P.E. Svinhufvudin hallituksen kautta aloite itsenäisyyden saavuttamisesta siirtyi oikeiston itsenäisyysmiehille.

- Sosiaalidemokraatit kuitenkin tukivat Svinhufvudin hallituksen toimia lähettämällä lähetystön kansankomissaarien neuvostoon Venäjälle siis Leninin bolsevikkien vallankumoushallituksen luokse pyytämään itsenäisyyden tunnustamista.

Svinhufvudin hallitus sai tunnustuksen. Itsenäisyyden tunnustuksia alkoi tulla myös muilta mailta, mutta Britannia ja Yhdysvallat, jotka olivat ensimmäisen maailmansodan johtavia valtioita, eivät vielä silloin tunnustusta antaneet pelätessään Saksan vaikutusta Suomessa.

Leninin johtama bolshevistinen hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta aseisti ja yllytti samalla punakaarteja kapinaan, jota hänen hallituksensa ei kuitenkaan pystynyt tukemaan riittävästi. Yhtä kaikki, jos punaiset olisivat voittaneet, he olisivat kuitenkin olleet bolshevikkihallituksen armoilla.

Saksa solmikin sisällissodan jälkeen Svinhufvudin hallituksen kanssa sopimuksen, joka käytännössä olisi tehnyt Suomesta Saksan alusmaan, jos Saksa olisi voittanut ensimmäisen maailmansodan.

- Suomelle kävi tuuri, että Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, jolloin Suomi jäi itsenäiseksi niin, ettei maatamme saanut sodan heikentämä Neuvosto-Venäjä eikä Saksa.

Ympärillä kuohuva maailmanpolitiikka avasi oven Suomen itsenäistymiselle. Siitä ovesta tulivat myös torppareiden vapauttaminen, kunnallinen demokratia ja pyrkimys kansakunnan eheyttämiseen.

Vihti 1950-luvulla - se oli aikaa se!

- Kyllä siihen mokomaan vihtiläisyyteen olen kovin kiintynyt, sanoo Eino Ketola, joka ”reeraa” aineistojaan Metalliliiton työhuoneessaan Helsingin Hakaniemessä.

Ketola on viimeiset pari vuotta kirjoittanut juuri osaksi Teollisuusliittoa muuttuvan Metalliliiton historiaa vuosilta 1984-2000. Sen pitäisi valmistua ensi vuonna. Hänen tutkimuksensa liiton vuosista 1961-1983 ilmestyi kymmenen vuotta sitten.

Vihti on kuitenkin sydämen asia.

- Olen ollut niin ”siunatussa tilassa”, että olen voinut kirjoittaa oman kotipitäjäni historian. Sen kautta ymmärrän maisemaa ihan toisella tavalla, näen sen eri tavoin kuin ennen.

- Kun menet hautausmaalle niin sinua ympäröivät kaikki vanhat tuttavasi. Joskus silloin jää pohtimaan ihmisten kohtaloa. Miten heidän elämänsä menikään?

- Tapanani on sanoa, että itse olen vaan ”syntyny Vihris” – vaikka sekin on oikeastaan vale. Olen syntynyt Helsingissä. Olen kyllä aina asunut Vihdissä.

- Sydän lepää Vihris ja murre vetää hymyyn, vaikka monessa mielessä koenkin olevani sekarotuinen ainakin kulttuurisesti. Vanhempani olivat karjalaisia.

- Jo lapsena opin puhumaan useammalla kielellä. Isovanhempien kanssa puhuin puhdasta karjalanmurretta, vanhempien kanssa vähän löysempää murretta ja kaverien kanssa heidän omaa kieltään.

Omat lapsuuden ja nuoruuden muistot sijoittuvat 1950- ja 1960-luvun Nummelaan.

- Muistan kun ajelin mopolla kotipaikalta Härköilästä keskustaan. Hiekkatiet olivat täynnä ”nimismiehenkiharaa”. Asvalttiteitä ei kylässä silloin vielä ollut.

Mieleen muistuu mm. ”pisteellä” ollut vanha kemikalioliike, jota piti Estrid Hirn.

- Hän opetti pianonsoittoa ja antoi ruotsinkielen tunteja.

Kuin kaskuna Ketola kertoo Hirnin sanoneen, että ”kyllä Suomen ruotsi on hienompaa kuin Ruotsin ruotsi. Onhan se täällä sivistyneistön kieli. Ruotsissa kaikki puhuvat sitä”.

1950- luvulla Ketola arvelee Nummelassa olleen n. 700 asukasta. Koulua pojanviikari kävi ”Kivikoulussa” silloisen Lohjantien varressa. Opettaja Esko Karvinen osasi pitää kuria , erityisesti pojille. Kerran neljännellä luokalla Eino katsoi opettajaa pitkään ja tuumasi: ” Opettaja on ihan apinan näköinen”.

Pelottava opettaja veti naamansa nauruun ja rapsutti päänsä yli oikealla kädellä vasenta korvaansa, jolloin hän näytti vielä enemmän apinalta. Esko Karvinen osasi arvostaa rehellistä ja harkittua näkemystä!

Välitunneilla laskettiin mäkeä koulun nurkalta kohti rautatieasemaa. Rinne oli liu´ulle vapaa, taloja ei alueella silloin ollut montakaan.

Rautatien Ketola historioitsijana mainitsee yhdeksi avainasiaksi Nummelan kehityksessä.

- Rautatie toi pieneen kylään elämän ja teki mahdolliseksi mm. sen, että Vuorelan tyttökoti sekä Päivölän ja Luontolan virkistyskodit aikanaan syntyivät. Ne toivat tänne ihmisiä pääkaupunkiseudulta.

Rautatiellä on aina olleet omat käyttäjänsä vaikka nyt kiskoilla kulkee enää vain tavaraliikenne.

- Maitoa kuljetettiin kiskoilla 1900- luvun alussa jäähdytetyissä vaunuissa aina Pietariin saakka.

Lapsuudesta Ketolan mieleen muistuvat pari kertaa päivässä henkilöliikennettä palvelleet lättähatut.

- Albertinkadulla, rautatieaseman tuntumassa toimi Tainion talouskauppa ja saman perheen omistama limonaditehdas.

Ketola vinkkaa silmää ja sanoo limonadin silloin kirkastuneen joskus salaa miestäkin vahvemmaksi juomaksi.

Nyt jo Lidln tieltä purettu Laatuviljan mylly rakennettiin maailman sotien välissä myös radan varteen. Osakkaana siinä olivat Osuusliike Aura ja Niemenkylän kartanon isäntä kreivi Mannerheim.

Osuusliike Aura rakensi myös Asemantien päässä sijaitsevan funkiskauppatalon vuonna 1938. Se on ollut suojeltuna rakennuksena vieläkin tärkeä osa Nummelan keskustaa - toistaiseksi.

-Sotien jälkeen pitäjän teollistamisyritykset eivät kuitenkaan onnistuneet pelkän rautatien kautta vaan tarvittiin moottoritie, jotta kehitys lähti kunnolla lentoon. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1956, tosin ei vain Vihtiä varten.

Tie toi yrityksiä Nummelaan ja helpotti toisaalta työssä käyntiä pääkaupunkiseudulla.

Tärkeän osansa kehitykselle antoi viisikymmenluvun alussa eduskuntaan päässyt puuseppä Veikko Helle. Paljolti hänen ansiotaan on se, että Nummelassa on uimahalli.

Kysymys kuuluu, miten yhden hallin olemassaolo on niin tärkeä paikkakunnan kehitykselle?

- Hanke oli osoitus siitä, että paikkakunta haluaa tarjota asukkailleen palveluita. Se sopi hyvin yhteen harjun luonnon kanssa.

Lisääntynyt vapaa- aika soi mahdollisuuksia liikunnan harrastamiselle. Se kutsui osaltaan uusia asukkaita paikkakunnalle.

- Viimeinen silaus uimahallinhankkeelle saatiin juuri uimalla, Ketola muistelee.

- Veikko Helle oli ruotsinristeilyllä, jossa hän muun porukan lähdettyä Tukholmaan meni aamu- uinnille yhdessä valtion urheilutoimikunnan puheenjohtajan kanssa. Sillä uinnilla sovittiin lopullisesti uimahallin rahoituksesta.

Toinen merkittävä hanke oli ammattikoulu. Yleensä Vihti on hävinnyt suuret hankkeet Lohjalle, mutta tässä kohdin onnisti.

- Tähän Veikko Helle sai lopullisen lupauksen Kaarina Suoniolta Tampereen teatterin lämpiössä.

Helle muistutti asiasta Suoniota vielä pariin kertaan, jopa toisen poliitikon ärsyyntymiseen saakka.

- Lempeydestään huolimatta Helle osasi välillä olla jämerä, naurahtaa Ketola.

Pitkän linjan parlamentaarikko ja eduskunnan puhemies ym. oli ministerin arvonsa ansainnut.

Vasta edesmennyt presidentti Mauno Koivisto antoi myös oman tosin varsin lyhytaikaisen panoksensa paikkakunnan kehitykseen käydessään vihkimässä osuuskunta EKA:n myymälän Nummelassa. Puoluetoverina hän kävi vierailulla Hellen kotona.

Kauppa sijaitsi nykyisen Kallen kauppatalon vieressä samassa rakennuksessa kuin silloinen ravintola Sarkka.

Eino Ketola muistelee lämmöllä Nummelaa, joka muutama vuosikymmen sitten oli vain pieni kylä, jossa kaikki tunsivat toisensa. Nykyisellä paljon suuremmallakin paikkakunnalla Ketola uskoo olevan paljon menestysmahdollisuuksia.

- Nummelaan ovat keskittyneet merkittävimmät kauppaketjut. Ne tuovat ihmisiä ostoksille  kauempaakin.

Vihti on Ketolan mukaan edelleen hyvä paikka yrityksille sijoittua.

- Mitään suuryritystä ei tänne ehkä voida odottaa tulevan. Mutta jos nopea rautatie vielä tulee Vihdin alueelle, niin se yhdistää paikkakunnan lopullisesti pääkaupunkiin, ja Turunkin suuntaan. Tekee siitä oikeasti Helsingin nauhakaupunkialueen. Jopa Helsinki-Tallinna tunneli voi vielä vaikuttaa Vihdin kehitystä edistävästi.

Malttia pitää kuitenkin olla. Eino Ketola viittaa 1980- luvun nousukauden virheisiin. Samoihin harhoihin kuin silloin, ei Suomessa enää pidä tukeutua. 

Vaikka talous näyttääkin nyt elpyvän tulee asioihin suhtautua järkevästi – myös ”tääl Vihris ja myös meitin vihtiläisten.

Lähde: toimittaja Mari Vainio