Nummelan kylähistoria      


Jorma Kirveskallio:
Täältä mää en lähre mihkä

Kotitalo Harjunsyrjä Pisteenkaari 4.

Jorma Kirveskalliolla ovat juuret syvällä Vihdin maaperässä. Rakennusmestarina mies on jättänyt jälkensä koko pääkaupunkiseudulle.


- Äitini puolen suku on asunut Vihdin alueella ainakin 1700- luvulta saakka, niin kauan kuin kirkonkirjoista löytyvät lähteet kertovat, sanoo Kirveskallio.

Oma synnyinsija on tarkalleen vuonna 1940 Helsingistä sotaa paossa ollut Naistenklinikka, joka silloin sijaitsi kirkonkylässä. Kasvuympäristö asettuu Vanjärven kylään.

Perhe asui Vanjärven koululla koska äiti Alli oli koulun opettaja.

Lapsuudesta mieleen muistuvat koulun ikkunoista levittäytynyt kaunis maalaismaisema ja erityisesti karjalaisten tulo kylälle. Se toi ympäristöön aivan uuden ilmeen kun Vanjärven kartanon maat lohkottiin lähes kokonaan evakkoja varten.

- Karjalaisten tulo Vihtiin oli kuntaa monella tavalla rikastuttava asia. Pitäjästä olisi ilman heitä tullut turhan sisäsiittoinen paikka, hörähtää Kirveskallio reippaaseen tyyliinsä.

Karjalaisten joukosta Kirveskallio löysin vaimonsakin.

- Vuonna 1947 tapasin siskoni syntymäpäivillä 6 vuotiaan Kirstin, jolle suunta oli heti selvä.

Pieni Kirsti meni nimittäin heti juhlien jälkeen naapuriin tätinsä luokse kertomaan, että hän menee naimisiin juuri tapaamansa Jorman kanssa. Ja näin kävi 14 vuotta myöhemmin vuona 1961.

Sitä ennen Jorma ehti oppikouluun, josta matka jatkui raksalle hommin ja sitä kautta Helsinkiin opiskelemaan rakennusmestariksi.

Työvuosina tuli nähdyksi moni rakennustyömaa. Työ on tuntunut aina mukavalta ja antoisalta.

- Siinä saa konkreettisesti nähdä kättensä jäljen. Kaikesta mitä olen tehnyt voivat iloita vielä tulevatkin sukupolvet.

Merkittävimpinä työkohteinaan Kirveskallio mainitsee mm. Kemiran pääkonttorin, Nesteen pääkonttorin laajennuksen ja Espoon innopolin rakennuksen, joissa kaikissa kohteissa hän toimi valvojana. Mieleen muistuu myös Kouvolan jäähalli, jossa hän toimi vastaavana mestarina.

Kirveskallio sanoo tulleensa työmailla kaikkien kanssa hyvin toimeen. Joskus toki sanaharkkaa voi tulla kun kaksi ammattimiestä on samasta asiasta aivan eri mieltä. Hän kertoo hauskan tarinan:

- Kemiran pääkonttoria tehdessä riitelin arkkitehdin kanssa saunan rakentamisesta. Hän oli piirtänyt koko saunan materiaaliksi mäntypaneelin. Rakennusmestarina selitin, että mänty toimii ainoastaan löylyhuoneen puolelle eikä sitä voi laittaa kuumissa tiloissa esimerkiksi kattoon koska silloin puusta valuu alas pihkaa. Puu myös tummuu helposti ja pian koko sauna on pimeä ja synkkä.

Sen hetken yksi tunnetuimmista arkkitehdeistä Ilkka Pajamies ei antanut periksi.

Pian riitapukarit kuitenkin istuivat rinnakkain saunaillassa samaisessa saunassa. Ja kuinkas kävikään.

- Pihkatasku putosi arkkitehdin olkapäälle ja poltti ihoon ison vesirakkulan. Voitto oli kirjaimellisesti makea, nauraa Kirveskallio.

Oman rakennusliikkeensä kautta Kirveskallio on rakentanut myös omaa synnyinkuntaa. 39 vuotta työelämästä kului oman yrityksen Säästöyritys Kirveskallio & Co. kanssa.

Välillä rakennusmestarin huulilta kumpuaa ärisevää ärinää. Omaa kuntaa ei aina ole rakennettu hänen toivomallaan tavalla. Ihan joka krynderi ei vuosien varrella kiitosta saa, mutta toki Kirveskallio myöntää viime vuosikymmenien rakentamisen huippuosaamisen.

Kaavoitus kyllä harmittaa.

- Kunnan kaavoitus olisi pitänyt tehdä tarpeeksi kauaskantoisesti niin, että siinä olisi ajoissa huomioitu katujärjestelyt, yleiset parkkipaikat ja mm. nykyaikaan kuuluvat kimppakyytipaikat. Määrättyinä päivänä Nummelassa on pääkaupunkiseudun tapaan suuri parkkipaikkapula.

- Keskusta ei vain toimi. Kun talvella jokainen lumikuorma täytyy viedä muualle pois varsinaiselta luontialueelta, on se yhteiskunnalle kovin kallis juttu, muistuttaa Kirveskallio.

Rakennuksista Kirveskallio nauttii yhä vielä eläkepäivinäkin. Yksi hienoimmista arkkitehtuurin tyylinäytteistä on hänen mielestään omana työkohteenakin ollut Helsingin Kulttuuritalo.

- Alvar Aalto-säätiö on erityisen tiukka kaikessa siinä mihin rakennuksiin niitä korjattaessa saa koskea. Otaniemessä valvoin lähes kaikkien rakennusten korjaukset. Kulttuuritalolla olin kolmen eri remontin valvojana. Oli oma hommansa saada työporukat motivoitumaan ja ymmärtämään, että nämä kohteet ovat rakennusarkkitehtuuriltaan Suomen arvokkaimpia rakennuksia.

Ja hommat jatkuvat.

- Ei sitä käytännön mies, käsillä tekijä osaa toimettomana kerrostalossa olla, sanoo Kirveskallio.

Yhä vielä Kirveskallio toimii valvojana eri rakennuskohteissa. Eläkeläisen ”vapaa-aikana” rakennusmestari rakentaa vanhoja autoja.

- Volvo PW 444:n maalausvaihe on juuri menossa. Vanhalla museorekisterissä olevalla mustalla Kuplavolkkarilla olen jo huristanut kylän katuja.

Ja rakennusmestari tietenkin kaihoaa Nummelan vanhaa rakennusta ja sen elämää. Vanha Aura, ns. funkkistalo on kyllä edelleen olemassa, mutta se ei sisältään elä kuten ennen.

- 1950-luvulla siinä oli leipä- ja lihamyymälä, kirjakauppa, vaatekauppa ja siirtomaakauppa – ja yhdessä niistä enkeliä kauniimpi myyjä Tajasen Maija, johon pikkupoika silmittömästi rakastui, muistelee Kirveskallio.

- Se oli vanjärveläispojalle ihmeellinen maailma. Vanjärvellä kun oli ainoastaan Arokedon Lempin pitämä ns. pakettikauppa, johon kaikki tavara tuli muualta valmiiksi paketoituna. Nummela oli siihen verrattuna jo silloin todellinen city!

Vaikka ympäristö on lapsuudesta kovin muuttunut on Vihti aina Vihti - ja Jorma Kirveskalliolle sitä koko rakas pitäjä. Siinä riittää Vihrin pojalle tallaamista, auton ratin kääntämistä polulla jos toisella, itse rakennuttamien rakennusten ja rakkaitten paikkojen keskellä.

Lähde: Mari Vainio