Eeva-Liisa Tapion (o.s. Sassi) muisteloita Nummelan lentokentältä

Lentokenttä on aina ollut tärkeä osa Nummelaa. Sodan aikana siellä oli siihen liittyvää toimintaa. Tämän jälkeen kentällä on ollut lento-, purjelento- ja huvitoimintaa. Nykyisinkin siellä on harrastuslentotoimintaa ja talvisin kentällä on hienot hiihtoladut.

Omia, itseäni koskettavia kokemuksia ovat olleet seuraavat tapahtumat:

Eräänä kesäisenä päivänä, 50-luvun puolessa välissä, katselimme, kun armeijan kone lenteli kotimme yläpuolella, nykyisen Mäntytien kohdalla. Siihen aikaan, niitä ei usein enää näkynyt. Puolen tunnin päästä tästä, pihaan tuli tuttu mies, isän veli, Erkki Sassi. Isäni, Kauko Sassin, veli toimi sodan aikana lennostossa, myöhemmin armeijan palveluksessa Utissa, lentokoneen "apukuskina". Hän ja päälentäjä olivat olleet jossakin lähistöllä lennolla ja olivat päättäneet tulla meille kahville. Harvoin, jos koskaan tämän jälkeen meille tuli vieras suoraan lentokoneella. Aikansa kahviteltuaan miehet lähtivät takaisin kentälle ja lähdimme Mervin kanssa saattamaan heitä ja samalla katsomaan konetta. Kone oli punainen, kaksitasoinen, kaksipaikkainen, ilman minkäänlaista suojakupua oleva kone. Lentäjillä oli lentolasit ja nahkaiset lentäjänlakit ainoastaan taivasalla lentäessään. Kun lähestyimme konetta, sitä ympäröi ihmisiä, enimmäkseen nuoria, kiinnostuneina katsellen. Setäni sanoi Merville ja minulle, että pääsisimme lentämään jos haluaisimme. Hetken konetta katseltuamme, totesimme, että emme uskalla, kun oli niin avonainenkin. Kyllä ympärillä olevista varmasti joku olisi lähtenyt, mutta setäni olisi lennättänyt vain meitä.

Oli jotenkin erityinen olo, kun tällainen osui kohdallemme. Jäimme vain maahan vilkuttelemaan, kun kone nousi ilmaan ja sedän vierailu oli ohi. Näin vanhempana on harmittanut, kun ei tullut mentyä, ainutlaatuinen kokemus meni sivu suun.
Toinen muisto on jäänyt mieleeni sen traagisuuden takia.

Olin ollut Mervin ja muiden "likkojen" kanssa viettämässä juhannusta Papinsaaressa, joskus 60-luvun alussa. Mervin ja minun piti lähteä kotiin juhannuspäivänä, koska meille tuli vieraita. Olimme liikkeellä meidän soutuveneellä, Mervi souti, vanhempi kun meistä on, minä istuin perässä. Oli kaunis lämmin keskikesän päivä, vähän harmitti kun piti niin aikaisin lähteä kotiin. Siinä veneessä istuessani, Nummelan rantaa kohden mennessä, katselin taivaalle, kun moottorikone hinasi purjekonetta. Koneet olivat Harjun päällä lähellä kenttää, olivat hetkeä aikaisemmin nousseet ilmaan ja tekivät vielä nousua. Yht' äkkiä huomasin purjekoneesta putoavan jotain ja pian sen jälkeen koneet katosivat näkyvistä. Ihmettelin mikä koneille tuli, ihan kun siipi olisi pudonnut purjekoneesta.

Kuljimme aina järvelle ja järveltä, Harjun yli, jyrkkäälinjaa pitkin. Niin nytkin tulimme Hiidenveden puolelta ylös ja siinä meidän edessä, polulla, oli purjekoneen romua ja ihmisiä. Lentäjän ruumis oli vielä paikalla peitettynä. Se mitä näin järveltä katsellessani oli siis totta, purjekoneesta oli irronnut siipi ja moottorikoneen oli pakko irrottaa köysi ja näin kevyt kone putosi nuoreen mäntymetsikköön ja ohjaaja menehtyi saman tien. Vieläkin, kun taivaalle ilmestyy kesän alkajaisiksi purjekone moottorikoneen perässä, tämä tulee mieleeni. Samoin kun Harjulla liikkuessa muistan tapahtuman.

Serkkuni Vesa Helle nojaamassa purjekoneeseen.

Moottorikone vetämässä purjekonetta Nummelan lentokentällä.

Oli lentokentällä hauskojakin tapahtumia.

Siellä järjestettiin juhannusjuhlia, joihin mahtui satoja ihmisiä. Juhlissa oli paljon ohjelmaa, lentokoneella ja helikopterilla lennätystä, laskuvarjohyppyä, buffetti, ohjelmaa ja muistaakseni tansseja juhlan päätteeksi.

Nummelan VPK oli ainakin yhtenä järjestyksen valvojana. Kun tapahtuma sai niin suuren suosion ja ihmisiä tuli paljon, tuli ongelmaksi järjestyksen pito, alue oli laaja. Tämä oli mielestäni syy miksi tapahtumia ei enää järjestetty, ei riittänyt enää kiinnostuneita vapaaehtoisia vaativiin tehtäviin.

Kuvia tapahtumasta lentokentällä joskus 1960-luvun lopulla tai 1970-luvun alussa.

Onhan kentällä ainakin kerran järjestetty maatalousnäyttely ja kerran jos ei toisenkin, suuri uskonnollinen tapahtuma.

Aikoinaan vanhempani veivät meidät katsomaan kentän laidalla olevia juoksuhautoja. Leikimme siellä piilosta ja juoksentelimme juoksuhautojen reunoja ylös ja alas. Liikuimme muutenkin paljon Harjun maastossa.

Harjulta oli hyvä mäki, tietä pitkin, suoraan Nummelan keskustaan, hurjapäiset laskivat kelkoilla ja suksilla ja paras pääsi radan yli Vikmanin kaupalle asti. Jäipä joku autonkin alle laskiessaan ja katkaisi jalkansa, mutta ei se haitannut, teki muut vain hetkeksi varovaisimmiksi.

Vieläkin suuntaan kulkuni usein Harjulle ja lentokentälle, josta on upeat näkymät mm. Hiidenvedelle. Tämä paikka tuo mieleeni monenmoisia muistoja.