Anna Andströmin koulumuistoja

Nummelan kansakoulun opettajat ja oppilaat 1930-luvun alkupuolella.
Opettajat: vasemmalla Elin Karhumäki ja Kalle Oskari Koskinen sekä oikealla Olga Brandt. Anna Vehman (myöh. Andström) on kuvassa 2. rivissä ylhäältä 3. henkilö oikealta.

Anna Andström (*1923 Vihti, o.s. Vehman) aloitti koulunkäynnin Nummelan kivikoulussa vuonna 1930. Kahden alakoululuokan ajan opettajana oli Olga Brandt. Annan mielestä hän oli vaativa, hyvä opettaja, ”tomera täti”. Hän asui tuolloin uuden kivikoulun yläkerrassa kasvattityttärensä Mirjamin kanssa.

Kolmannella luokalla Annaa opetti Eeva Mäkelä, Sähköyhtiön johtajan rouva. Häntä Anna piti mukavana ihmisenä, mutta aivan liian kilttinä opettajana, joka ei työssään ollut kovin tehokas.

Seuraavana vuonna Annan opettajana oli Elin Karhumäki. Urho Karhumäki ei ollut tuolloin enää Nummelan koulussa. Elin asui perheen lasten kanssa ensin puukoulussa, mutta kivikoulun valmistuttua sen yläkerrassa. Kirjailija Urho Karhumäki työskenteli paljon Helsingissä. Elin Karhumäki oli Annan mielestä ”lepsu” opettaja.

Kahden viimeisen varsinaisen kouluvuoden ajan Anna oli johtajaopettaja Kalle Oskari Koskisen luokalla vanhassa puukoulussa. Maanantaiaamuisin opettaja Koskisella oli usein päänsärkyä, eikä hän sietänyt tyttöjen tirskumista. Kesken aamuhartauden Koskinen saattoi paiskata urkuharmonin kannen kiinni ja komentaa Annan ulos luokasta, Anna kun oli kova nauramaan. Maanantain ensimmäinen tunti oli aina uskontoa. Vaikka Anna oli poissa luokasta koko tunnin, hän sai uskonnostakin arvosanan 9. Koskinen kyllä piti muuten tytöistä ja oli oikeudenmukainen opettaja. Koskinen oli kiinnostunut puutarhanhoidosta, hän vaali ennen kaikkea omenapuita. Koulun eteläisellä seinustalla hänellä oli mehiläispesiä.

Kun Anna oli 6. luokalla, opettaja Koskinen sai keuhkokuumeen ja sairasti koko kevätlukukauden. Hänen sijaisenaan toimi kirjailija Einari Vuorela. Hän ei asunut koululla, vaan räätäli Louhen talossa, Kanervalassa. Opettajana Einari Vuorela oli Annan mielestä asiallinen ja mukava, ihmisenä kyllä erikoislaatuinen. Kun vakinainen opettaja oli aina antanut Annalle äidinkielen aineesta arvosanan yhdeksän, sijainen antoikin hänelle vain 8. Silloin Anna ”pillastui” ja vei vihkonsa opettajalle ja kysyi syytä. Tähän Vuorela vain totesi: ”Antaa nyt olla tämän kerran”. Einari Vuorela lausui tunneilla mielellään omia runojaan.

Ns. jatkoluokkien aikana tytöillä oli iltaisin keittokoulua kivikoulun yläkerrassa olleessa keittolassa. Lisäksi opetettiin yhteiskuntatietoa ja käsitöitä. Poikien jatkoluokilla tehtiin mm. puutöitä koulupihan keskellä olleen rakennuksen veistoluokassa.

Anna Andströmin kouluvuosina oli puukoulun isossa luokassa liikuntaa varten puolapuita ja nojapuita. Kivikoulun liikuntatunnit pidettiin tuolloin suuressa eteisaulassa.

Myös juhlat pidettiin kivikoulun aulassa tai isossa luokassa. Luokat olivat aina yhdysluokkia, eikä oppilaita ollut vielä kovin paljon.

Kivikoulun yläkerrassa oli koulun keittiö, missä keittäjänä toimi Emma Heino, jota oppilaat kutsuivat Emma-tädiksi. Emman puoliso, Urho Heino oli koulun talonmies. Hekin asuivat kivikoulun yläkerrassa.

Tuolloin, kuten vielä kauan myöhemminkin oppilaiden velvollisuutena oli kuoria perunoita kivikoulun kellarissa. Lohjantien puoleisessa yläkerrassa oli koko päädyn mittainen tila, missä oppilaat ruokailivat. ”Puukoululaiset” tulivat sinne syömään opettaja Koskisen johdolla. Ruoka syötiin syvistä emalikulhoista. Ruokalistalla vaihtelivat vain lihakeitto, hernekeitto ja kauravelli. Aterian jälkeen luokan järjestäjä keräsi pöydiltä kulhot, Emma-täti tiskasi ja järjestäjä kuivasi astiat. Hänellä oli lupa myöhästyä seuraavalta tunnilta.

Koulun toiminnasta Anna muistaa jokasyksyisen kirjoituskilpailun, missä hän sai aina 1. palkinnon. Palkinnoksi annettiin kirjoja ja pankkikirjoja.

Syksyllä oli myös perunannostoloma. Nummelan koulussa oppilaita ei velvoitettu keräämään puolukoita, kuten jossain muualla.

Erilaisia urheilukilpailuja, kuten jokatalviset hiihtokisat pidettiin. Ensin oman koulun oppilaiden väliset, sitten kunnan eri koulujen väliset.

Puukoulussa oli Annan kouluaikana koulukirjasto, missä Anna sai huolehtia lastenkirjojen lainauksesta oppilaille. Kunnan kirjasto oli myös ensin puukoulussa, mutta kivikoulun valmistuttua sen yläkerrassa.

Koulun piha oli aika autio. Pieni pallokenttä siellä oli ja pojat potkivat palloa. Tytöt pelasivat ”neljää maalia”. Joskus oli myös narukeinu.

Käymälät (huussit) olivat puu- ja kivikoulun välissä olleen pitkän punaiseksi maalatun ulkorakennuksen eteläpäässä. Yläpäässä oli puuliiteri.

Sauna oli veistoluokan talossa sekä kaivo koulun ja piharakennuksen välissä.

Anna Andströmin antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen