Entinen Lohjantie

Päivitetty 10.12.2015



EROITTAJA



Eroittajan talo pian valmistumisensa (v. 1928) jälkeen. 


Vihdin Härköilän kylän Sepän talon isäntä August (Akusti) Severin Lindgrén oli sairastunut munuaistautiin ja vuonna 1921 hänen oli pakko luopua sukutilasta ja muuttaa perheineen Nummelan keskustaan. Akusti ja vaimonsa Matilda Vilhelmiina (o.s. Lindroos, *1881), joka oli nuoruudessaan asunut Enäjärven toisella puolella Friimin talossa, ostivat kaksikerroksisen puutalon Keskipisteeltä aivan Vihdintien alusta (nyk. Vihdintie 1; tunnettu paremmin Vihdin Sähköyhtiön talona).

Akusti kuoli kuitenkin jo seuraavana vuonna (1922) ja Tilda asui lastensa Helvin (*1911), Aarnen (*1912) ja kasvattityttärensä Rauni (Ragnhild) Lindroosin (*1900) kanssa vielä muutaman vuoden tässä puutalossa, mutta alkoi kuitenkin pian puuhata perheelleen uutta taloa. Helvi kävi keskikoulun Töölön yhteiskoulussa Helsingissä ja oli sen jälkeen pari vuotta (1928-1930) Nummelan Osuuskassan hoitajana. Osuuskassa toimi tuolloin Hajaannuksen talossa Asemantien ja Lohjantien kulmassa. (Ketola: Vihdin historia I, s. 243)

Eroittajan isolle tontille silloisen Lohjantien ja Vesikansantien väliin Matilda Lindgrén rakennutti Nummelan ensimmäisen kaksikerroksisen tiilitalon, joka valmistui vuonna 1928. Tiilet teki Tildan veli, Raunin isä, Fabian (Faabe) Lindroos nykyisen Torikeskuksen alueella. Rakennuksen urakoi erinomainen kirvesmies Vihtori Tammilahti, joka asui nykyisen Pisteenkaaren varrella olleessa Satupitissä.

Eroittajan alakerrassa oli kaksi liikehuoneistoa, joihin molempiin kuului myös tilava keittiö. Yläkerrassa oli 2 asuntoa: Lohjantien puoleisessa isommassa oli 3 suurta huonetta ja keittiö, pienemmässä iso huone ja keittiö. Ruokatavarat säilytettiin isossa ikkunallisessa komerossa (tuolloin sanottiin skafferissa). Molemmissa asunnoissa oli oma WC (vesiklosetti). Alakerrassa oli vain yksi WC ja siihen päästiin porraskäytävästä. Rakennuksen valmistuttua kyläläiset kävivät vielä kauan uteliaina kummastelemassa Nummelan ensimmäistä vesiklosettia talon sisällä!!

Talossa oli myös keskuslämmitys. Pannuhuone, halko- ja hiilivarastot olivat kellarikerroksessa. Siellä olivat myös juures- ja hillokellarit, sauna- ja pukuhuonetilat sekä suuri varastotila liikeyritysten käyttöön.

Ennen sotaa kellarin keskikäytävä ja ikkunaton kellarihuone tuettiin paksuilla hirsillä, kun oletettiin tarvittavan myös pommisuojaa.

Toisen kerroksen porraskäytävästä johtivat jyrkät puuportaat ullakolle, jonka lattiaa peitti paksu sahanpurukerros. Ullakko oli valoisa, kun alkuperäisessä katossa oli kauniit ikkuna-aukot. Siellä kuivattiin talvella pyykkiä sekä säilytettiin vaatteita, joita ei kyseiseen vuodenaikaan käytetty. Komerotilaa oli tuon ajan talossa hyvin vähän.

Eroittajan talon kirjakaupan portailla  Kaari (Karin) Kauhajärvi (vas) ja Toini Laakso (myöh. Helle). Kuva on ilmeisesti vuodelta 1928. Kirjakaupan myyjät Eroittajan talon rappaustelineillä vuonna 1929.

Uudessa liikerakennuksessa oli aluksi Lohjantien puoleisessa päädyssä kirjakauppa. Helvi Lindgrénillä oli jonkin aikaa ns. lyhyttavarapuoti (kertonut Aune Miilumies). Siellä kuuluu olleen hyllyt täynnä tavaraa ja tuoksu kiehtovan puhdas (kertonut Maissi Laakso).


Ilmoitus Uusmaalainen-lehdessä 15.3.1929. 

Rauni Lindroos (vasemmalla) tammikuussa 1929 avatussa kahvilassaan.

Rauni Lindroosilla oli talossa kahvila ja leipäpuoti, missä myytiin kyllä myös muitakin elintarvikkeita, kuten kahvia, sokeria, makkaraa ja maitoa. Leipää Rauni oli jo leiponut ja myynyt nykyisen torin alle jääneellä tontilla olleessa pienessä rakennuksessa. Eräänlaista ruokapalvelua hän taas oli pitänyt Vihdintien alkupäässä vieläkin olevassa isossa puutalossa, kun Lindgrénin mamma lapsineen vielä asui naapuritalossa.

Aune Viman (nyt Miilumies) tuli 14-vuotiaana vuonna 1930 auttamaan kahvilaan Olga Degerthiä, joka oli kahvilan vastaava, kun omistaja Rauni oli töissä puhelinkeskuksessa (sentraalissa). Olga oli kotoisin Vihdistä, mutta asui Eroittajan Vesikansantien puoleisessa hellahuoneessa. Hän työskenteli kauan kahvilassa.

Kuvassa oikealla alkuperäisen Eroittajan rakennuttaja Matilda Lindgrén, keskellä Matildan tyttären tytär Ritva Helle ja edessä Matildan kasvattitytär Rauni Kansanaho. Kuva on vuodelta 1937.

Kun Rauni Lindroos vuonna 1933 avioitui Suomen linja-autoliikenteen uranuurtajiin kuuluneen Urpo Kansanahon kanssa ja muutti pois Nummelasta, siirtyivät kahvila ja maito- ja leipäkauppa Helville, joka vuonna 1930 oli avioitunut Niilo Hellen (*1905) kanssa. Helvi Hellen kahvilan yhteydessä toimi myös Nummelan matkahuolto. Talon kellarissa taas valmistettiin ja pullotettiin usean vuoden ajan virvoitusjuomia.

Helvi Hellen kahvilan mainos Nummelan Työväenyhdistyksen 
näytelmäkerhon ohjelmalehtisessä vuonna 1937.

Kaksi tulitikkurasian etikettiä 1930-luvulta. Ylemmän omistaa Ritva Miettinen ja alemman Timo Roms.


Eroittajan kahvilan portailla 1930-luvun lopulla.  Edessä vasemmalla Vappu Helle (myöh. Pirkola), keskellä Aili Kuorikoski (myöh. Sievinen) ja takana Irja Kuorikoski (myöh. Rantanen). Keskellä edessä Aleksi Laine, takana Kalle Miilumies ja oikealla Lea Randell (myöh. Kallio). Kuvan omistaa Arja Salomaa. 

Aluksi yläkerrassa asui Tilda-äidin, Helvin ja Raunin lisäksi tietysti myös Aarne, joka myöhemmin otti käyttöön sukunimen Laustio. Aarne avioitui vuonna 1935 Tuusan talon tyttären Vuokko Sammalkarin kanssa ja heidänkin kotinsa oli jonkin aikaa Eroittajan yläkerrassa ns. pienellä puolella.

Aarne Laustio oli sotaa edeltävinä vuosina Someron Linjan autonkuljettaja. Hän oli taitava hanuristi ja soitti nuoruusvuosina mm. Havaj Jazz Band- yhtyeessä, joka vanhoista valokuvista päätellen harjoittelikin joskus Eroittajan kivitalon yläsalissa, missä oli myös Helvin piano. Appensa, Kalle Sammalkarin jälkeen Aarne Laustio oli pitkään Tuusan talon isäntä.

Niilo Helle istutti Eroittajan tontille omenapuita, joiden satoa myöhemmin, aina 1970-luvulle asti, myytiin kyläläisille sekä vietiin helsinkiläisiin elintarvikeliikkeisiin. Naapuri, Kauko Kallio, opetti Niilon myös oksastamaan puita. Isojen puiden välissä kasvoi taimia, joita myytiin kyläläisille. Niilo istutti myös orapihlaja-aidan ja hevoskastanjat, joista osa on vieläkin säilynyt Pilkkukujan ja Keskikujan varrella. Kauko Kallio on myös kertonut, että Niilolla oli 30-luvulla valkoinen pässi, joka aina karkasi autotallin takana olleesta kopista ja juoksi vapaana Keskipisteellä. Niilo kuuluu voittaneen pässin Vesikansan maamiesseuran arpajaisissa.

Nummelan vuosinaan Niilolla oli aina myös ajokoira, mutta Helsingissä hankittiin äreä kettuterrieri Hupi. Kauko Kallio ja Niilo kävivät metsällä eläinlääkäri Petterssonin kanssa.

Ritva, Helvi ja  Niilo Helle vuonna 1935. 

Niilo rakensi lapsilleen Ritvalle (*1934) ja Arille (*1937) leikkimökin tontin ylälaitaan. Siellä oli myös kolmen auton talli, vaikkei Hellen perheellä tuolloin ollut edes autoakaan. Tallit vuokrattiin. Eroittajan tallissa olivat ainakin Jaakko Merisen "rättisitikka", osuusliike Auran johtajan, Konsta Revon ja autoilija Kauno Järvensivun autot. Omassa käytössä oli vain verstastila, missä oli Niilon höyläpenkki ja työkalut. Olihan hän alkuperäiseltä ammatiltaan puuseppä, Edvard Hellen vanhin poika.


Ari Helle ja leikkimökki kesällä 1939. 

Eroittajan ison tontin takareunassa oli kolmen auton talli ja Niilo Hellen pieni verstas höyläpenkkeineen. Omaa autoa Hellen perheellä ei kyllä tuossa tallissa ollut koskaan. Autotallin  vasemmalla puolella näkyy Niilo Hellen takapihalla tekemä kioski, joka valmistuttuaan siirrettiin Eroittajan liiketalon edustalle. Kuvassa etualalla kahvilan tarjoilijat Ellen Laine (vas.) ja Annikki Pircklén.  Kuvan oikeassa reunassa on harjulle vievä Vesikansantie. Kuva on vuodelta 1938.

Sotaleikit ovat aina kiinnostaneet pieniä poikia. Ari Helle (*1937) talvisodan aikana Eroittajan suuressa olohuoneessa. Päässä on isä Niilon kypärä, olalla isän karttalaukku, mukana oikea ase ja jalassa kylmän talven vaatimat huopikkaat. Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle. Petri Helle (* 1967) varustautuneena sotaleikkeihin uuden Eroittajan saunarakennuksen tuntumassa vuonna 1976. Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle.


Sotavuosina talossa asui myös helsinkiläisiä sukulaisia sekä Italian lähetystösihteeri vaimoineen ja suomalaisine avustajineen. Rouva Rosa Tuurilla oli mukana myös 3 lastaan. Italialaisilta jäi kellariin kymmenittäin tyhjiä Chianti-punaviinipulloja. Niistä tehtiin myöhemmin pöytälampun jalkoja!!

Kun Nummelassa pelättiin pommituksia, oli Lindgrénin mamma kyllä joskus Ritvan ja Arin kanssa sukulaisten luona Pyhäjärvellä.

Kahvila tarjosi työtä monelle. Heistä kyläläiset muistavat vieläkin Aune Vimanin (nyt Miilumies), Helga Långströmin  ja Annikki Pircklénin. Hellen perheen lapsia hoitivat pitkään Henny Heino (nyt Hynnälä) ja Kirsti Helle (nyt Hiltunen). Pyykkärinä ja sotavuosina myös saippuan valmistajana toimi Hanna Svahn, joka usein auttoi myös keittiössä.

Vuoden 1938 alkupuolella Niilo Helle sai kioskin toimiluvan. Se rakennettiin Eroittajan tontin etukulmaan Vesikansantien varteen. Kioskissa myytiin myös jäätelöä. Kun kylmäkalusteita ei tuolloin vielä ollut, säilytettiin jäätelöpuikot ja –tuutit hyvin vuoratussa puulaatikossa, jonka ympärillä pidettiin suuremmassa astiassa jäämurskaa. Jäät sahattiin talvella Enäjärveltä ja tuotiin reellä kylän keskustaan. Autotallin takana oli suuri, paksu sahanpurukasa, missä isot jäälohkareet säilyivät kesän loppuun asti. Talvellahan kioski ei ollut auki.

Kahvila remontoitiin 1930-luvun lopulla. Lattioihin tuli tuolloin hieno, sinertävä kumimatto. Tarjoilua jatkettiin tuona kesänä takapihalla.

Leipäpuoti kuitenkin suljettiin ja sen tiloihin tuli Lea Randellin (myöh. Kallio) parturinliike.

Kahvilassa kävi noina vuosina paljon Luontolan kylpylän ja Päivölän virkistyskodin "hienoja" asiakkaita, joiden päiväkävely päättyi usein herkutteluhetkeen kylän keskustan kahvilassa. Lohjalaisen Sundmanin (kyläläiset sanoivat kyllä Sumppeen) leipomon tuotteita kaikki arvostivat.

Kun suuret lattialla seisovat levyautomaatit tulivat markkinoille, hankittiin sellainen myös heti tähän kahvilaan. Nuori yleisö kuunteli usein seisaaltaan laitteen ympärillä, eikä malttanut edes istuutua pöytään. Kun Luontolassa sodan aikaan oli toipilaina saksalaisia sotilaita, hekin tulivat mielellään kuuntelemaan saksalaisia iskelmiä (schlagereita). Helvi Helle osasi palvella heitä auttavasti myös saksaksi.

Jatkosodan loppuaikoina Niilo Helle siirtyi käytyään reserviupseerikoulun Niinisalossa rintamalta pääesikuntaan Helsinkiin. Perhe muutti kaupunkiin syksyllä 1943. Helmikuun 1944 rajut pommitukset pakottivat kuitenkin palaamaan Nummelaan. Syksyllä päästiin kuitenkin takaisin kaupunkikotiin.

Syksystä 1944 Toivo Vikmanilla oli huonekaluliike Vesikansantien puoleisessa päädyssä. Verstas oli Taasolan talossa, nykyisen Meritien varrella. Siellä työskenteli myös puuseppä Alpo Sievinen. 

Leskeksi vuonna 1942 jäänyt, Viipurista evakkona lähtenyt Anna Matilda Tylli  tuli Nummelaan ja vuokrasi Eroittajan talossa olleen Helvi Hellen kahvilan ja kioskin vuonna 1944. Tyllin perheen pojat  Aimo, Tuukka ja Orvo perustivat saman talon kellariin oman liikeyrityksensä. Siellä valmistettiin mm. lusikoita, uistimia ja  pitkiäsiimoja.  Jo 1920-luvulla veljesten vanhemmilla, Jalmari ja Tilda Tyllillä, oli ollut  kalastustarpeita valmistanut yritys (galvanointifirma) Viipurissa.  Firman toiminta jatkui vielä jonkin aikaa Lauri Luodon piharakennuksessa  Lohjantien varrella, mutta ei kovin kauan.

Tyllin mamma, niin häntä yleensä kutsuttiin, asui myöhemmin kivenhakkaaja Lindforsin talon yläkerrassa Lohjantien varrella, kunnes muutti poikansa Orvon kanssa Helsinkiin..

Myös rouva Tyllin tytär Eila ja tämän mies Olavi Sainio olivat mukana tässä liikeyrityksessä. Heidän oma firmansa jatkoi ennen kaikkea muovialan yrityksenä (valmistaen mm. sadetakkeja) Vesikansantien varrella Eklundin perheen omistamassa Kuusela-nimisessä talossa. (Osoite olisi nyt Pisteenkaari 5). Osa Tyllin perheestä myös asui Eroittajassa.

Jo ennen sotia Rauni Kansanaho oli jäänyt leskeksi (1936) ja palannut takaisin Nummelaan. Kasvattiäidin suuresta tontista myytiin hänelle tontti matkustajakodin rakentamista varten.

Vuonna 1948 Eroittajan liiketalo ja Keskipisteen puoleinen osa tontista myytiin Nummelan Osuuskassalle. Kahvilan irtaimisto ja paljon muuta tavaraa myytiin huutokaupassa, jonka meklarina toimi Luukas Leopold Hietanen.


Nummelan Osuuskassa

Nummelan Osuuskassa osti siis alkuperäisen Eroittajan liiketalon vuonna 1948 ja rakennutti vuonna 1956 uuden pankkisalin Vesikansantien puoleiseen lisäosaan. Tuolloin siirtyi myös sisäänkäynti talon etukulmaan. Yläkerran kuusiruutuiset ikkunat muutettiin kaksiruutuisiksi.

Noihin aikoihin oli tontin etukulmassa myös Helsingin Puhelinyhdistyksen vihreä puhelinkoppi.


Eroittajan liiketalo uudessa asussaan pankin talona.

Kun osuuskassa siirtyi tähän rakennukseen, toimi johtajana Johannes Jaarinen, jonka poika Lassi Jaarinen toimi myöhemmin pitkään apulaisjohtajana. Osuuspankin johtajina ovat myöhemmin toimineet Viljo Keränen ja Jorma Nissi.

Vuosien varrella on tässä talossa ollut monenlaisia liikkeitä. Lohjantien puoleisessa huoneistossa toimi ensin Helmi Väätäsen kangaskauppa, sitten Sirkka Niemisen vaatekauppa ja joulukuussa 1966 Alli Keränen avasi Annastiina -nimisen kemikaliokaupan , joka myöhemmin siirtyi uuteen Eroittajaan ja sieltä 10 vuoden kuluttua Funkisauran matalaan osaan. Pisteenpolun puoleisessa huoneistossa on ollut myös Sari Laitalan parturi-kampaamo Hiiden Hius 1980-luvun lopulla.

Vuonna 1970 katettiin rakennuksen takana vanhan ja uuden osan välinen tila.


Kallen kauppatalo - Kulmala

Vuonna 1980 Anja ja Kalle Vihtkarin omistama yhtiö Kalle Vihtkari Oy osti tämän aikaisemmin Eroittajaksi kutsutun, uudelta nimeltään Kulmalan tilan. Yhtiö sai kiinteistön kuitenkin haltuunsa vasta 7.12.1981, jolloin Osuuspankin uusi talo valmistui. Koska joulumarkkinoille oli kiire, tehtiin tuolloin vähäinen sisäremontti ainoastaan liikehuoneistoissa.

Merkittävämpi korjaus- ja muutostyö tehtiin vuonna 1992, kun talossa oli toimittu kymmenen vuotta. Silloin rakennuksen n.s. vanha osa kunnostettiin kokonaan. Osuuspankin aikana rakennuksen etukulmaan tehty sisäänkäynti poistettiin ja seinät rakennettiin entiselleen, myös ikkunat palautettiin kuusiruutuisiksi. Rakennuksen sisällä keskellä ollut toiseen kerrokseen johtanut portaikko poistettiin. Näin saatiin lisätilaa, niin ensimmäiseen kuin toiseenkin kerrokseen, yhteensä 40 neliömetriä. Uusi porras rakennettiin Pisteenpolun puoleiseen päätyyn rakennuksen ulkopuolelle. Samassa yhteydessä purettiin väliseiniä ensimmäisestä kerroksesta niin, että saatiin kaksi selkeätä liikehuoneistoa, eli 75 ja 70 neliömetrin suuruiset huoneistot.

Tällä hetkellä suuremmassa huoneistossa on vuokralaisena valokuvausalan liike, Foto Vihtkari Oy ja toisessa huoneistossa Uudenmaan Kiinteistötalo Oy

Vanhan osan toisessa kerroksessa on kolme toimistohuoneistoa uusine pienoiskeittiöineen ja WC-tiloineen. Tämänhetkisinä vuokralaisina ovat:

72 neliömetrin suuruisessa huoneistossa Mainostoimisto Peuranjälki Ky, 52 neliön huoneistossa verokonsultti Markku Järvenoja ja Anja Vihtkari sekä 21 neliön huoneistossa urheiluhieroja Soili Julie.



Kesport Kallen kauppatalossa, Pilkkukuja 1 keväällä 2002. Kuva: Kirsti Kuusela.


Osuuspankin aikanaan rakennuttamassa yksikerroksisessa osassa sijaitsevat: noin 200 neliömetrin suuruisessa entisessä pankkisalissa Lassi Kiviniemen omistama Urheilukaksikko Ky, noin 22 neliön huoneistossa hammasteknikko Pekka Jokinen ja noin 20 neliön huoneistossa Asianajotoimisto Tapio Kovelo Oy. Tähän huoneistoon rakennettiin uusi sisäänkäynti rakennuksen luoteissivulle.

Vuonna 1996 Anja ja Kalle Vihtkari myivät Kalle Vihtkari Oy:n koko osakekannan Lassi Kiviniemelle, jota kautta Lassi Kiviniemi on Kulmala-tilan nykyinen omistaja.



Alkuperäinen Eroittaja 1990-luvun lopun asussaan. Kuva Kalle Vihtkari.



Alkuperäisen Eroittajan julkisivu syyskuussa 2013. Vasemmalla olevan Pilkkukujan puolella on nyt Ned Kelly’s ravintolan ulkoterassi. Kuva Ritva Miettinen.


Uusi Eroittaja

Lindgrénin mammalle ja Hellen perheelle valmistui tontin yläosaan jo vuonna 1947 saunarakennus, missä oli myös suuri hellahuone ja parikin verstashuonetta. Näihin tiloihin muutettiin kivitalosta. Entisen autotallin paikalle rakennettiin iso kaksikerroksinen omakotitalo, joka valmistui vuonna 1949. Molempien mestarina oli arvostettu nummelalainen kirvesmies Martti Salenius. Tilda Lindgrén asui kuolemaansa asti (1957) tässä uudessa Eroittajassa, muu perhe vain kesäisin, viikonloppuisin ja koululaisten loma-aikoina.

Hellen sauna. Portailla istuu Helvi Helle.

Saunarakennuksen lähelle Niilo Helle teki pienen lämmitettävän kasvihuoneen, missä talvikaudella kasvatettiin myyntiin tulppaaneja ja narsisseja. Niilo kävi Hollannista asti itse hakemassa kukkasipuleita. Harvinaisuuksia olivat silloin upeat "papukaijatulppaanit" ja varsinkin mustat tulppaanit. Nummelassa ei tuohon aikaan ollut kukkakauppaa. Jo kesän alussa saatiin kasvihuoneesta myös tomaatteja omaan tarpeeseen. Lindgrénin mammalla riitti puuhaa. Hänellä oli myös aina kanoja, sota-aikana jopa kivitalon halkokellarissa.

Saunan kuistilla pakattiin omenia myöhäiseen syksyyn. Lastuvillaan yksittäin pakatut talviomenat, Åkeröt, säilytettiin erityisessä omenakellarissa joulunajan herkutteluhetkiä varten.

Oikealta Hellen perheen omakotitalo, saunarakennus ja vasemmassa reunassa matkustajakodin rakennuksen pääty. Kuvassa näkyvä suuri mänty on vieläkin jäljellä Askarteluaitan edessä. 

Aina niin tarmokkaan Matilda Lindgrénin elämä muuttui täysin, kun hän halvaantui vuonna 1955. Sairaalaoleskelun jälkeen hän pääsi kuitenkin vielä kotiin, kun Helvi-tytär päätti luopua kukkakaupastaan Helsingissä ja palata Nummelaan. Niilo Helle oli tuolloin jo aloittanut vaatealan yrityksen saunarakennuksen työtiloissa. Helvi Helle kuitenkin kuoli jo lokakuussa 1956 aivoinfarktiin kotonaan Nummelassa. Matilda Lindgrén kuoli tammikuussa 1957.

Eroittajan omakotitalon portailla Ari Helle ja perheen terrieri Hupi. Kuva otettu 1950-luvun alussa. Kuvan omistaa Ritva Miettinen.

 

 

Kuvassa keskellä Hellen perheen olohuoneessa Matilda Lindgrén ja kahvivieraat Annikki Pircklén ja Erkki Isokangas. Portaikon taidokkaan kaiteen on Martti Salenius tehnyt  sisalköydestä merimiespudonnalla ilman ainuttakaan solmua.   Kaidepuuna on Kuhmosta tuotu kaareva kelopuu.

Martti Salenius rakensi vielä kolmannenkin talon Niilo Hellelle ja hänen uudelle puolisolleen Elselle Huhdanmäen laelle. Niilo kuoli vuonna 1980 ja Else 1997.

Helvin ja Niilon poika Ari jäi perheineen asumaan omakotitaloon, jonka suuressa olohuoneessa Anna-Liisa Helle (o.s. Räikkönen) perheen lasten Annen, Tuulan ja Petrin vartuttua kouluikään avasi vuonna 1974 Askarteluaitta- nimisen liikkeensä. Eroittajan tontin uusinta taloa rakennettaessa, purettiin ensin vain saunarakennus ja Askarteluaittaa pidettiin omakotitalossa, kunnes uusi liikerakennus valmistui vuonna 1979. Sitten vasta vanha talo purettiin. Vanhasta pihasta on jäljellä vain entisen pääoven luona kasvanut mänty ja yksi huonokuntoinen omenapuu alapihalla.


Eroittajan olohuoneessa Kari Miettisen ristiäispäivänä joulukuussa 1960. Sohvalla isoisä Niilo Helle ja hänen vaimonsa Else sekä pöydän vieressä vaarin vanhin lapsenlapsi Anne Helle (*1959). Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle.

 


Omenapuut kukkivat Eroittajan puutarhassa helluntaina 1962.
Kuvassa Anna-Liisa Helle ja vanhempi tytär Anne. Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle.


Petri Hellen syntymäpäivävieraita heinäkuussa 1972 Eroittajan omakotitalon takapihalla: Vasemmalta isoisä Niilo Helle ja hänen vaimonsa Else, sisaret Anne (edessä) ja Tuula (takana), vieressä pikkuserkku Jaana Laustio, keskellä Petrin ystävä Jari Helenius, äiti Anna-Liisa, Tuusan talon emäntä Leena Laustio, Petri ja pikkuserkku Antti Laustio. Kuvassa myös isoisän terrieri Pikki.

 


Anne Helle korjaamassa omenasatoa. Kuva on vuodelta 1973. Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle.

 


Anne Helle Eroittajan pihalla vuonna 1974. Takana näkyvät silloiset naapuritalot: Kirveskallion perheen punainen Allila, sen takana Eklundin perheen kellertävä Kuusela ja kuvan vasemmassa laidassa Vimanien Kuoppamäen ulkorakennus. Kuvassa myös Hellen perheen tanskandoggi Poju. Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle.

Tammikuussa 1978 tämän omakotitalon yläkerrassa avattiin Nummelan ensimmäinen matkatoimisto Turistipiste Oy. Sen toimitilana oli Vesikansantien puoleinen huone ja yrityksen sisäänkäyntiä varten tehtiin talon takaseinään uusi ulko-ovi lähelle yläkertaan johtavia portaita. Askarteluaittaa varten oli jo aikaisemmin tehty väliseinä entisen olohuoneen takaosaan. Kun uutta Eroittajaa rakennettiin, matkatoimisto siirtyi vanhan Eroittajan eli Vihtkarin liiketalon yläkertaan ja sieltä Funkisauraan Hiidenkellon muuttaessa uuteen Eroittajaan.

(Kertoneet yrityksen perustaja Pirjo Pärssinen ent. Kuusinen ja Anna-Liisa Helle marraskuussa 2003)


Uusin Eroittaja 


Ari Helle Eroittajan liiketalon rakennustyömaan alkuvaiheessa toukokuussa 1978. Takana vanha kotitalo. Kuva Tuula Helle-Kuusjoen kokoelmista.



Eroittajan uutta liiketaloa rakennetaan  vuonna 1978. Kuva Åkermanien kokoelmista.


Uusimmassa Eroittajan liiketalossa Nummelan torin ja Keskikujan välillä toimi alkuvuosina Askarteluaitan lisäksi hyvin monenlaisia yrityksiä: mm. Harri ja Leena Åkermanin kello- ja kultasepänliike Hiidenkello, Alli Keräsen kemikalioliike Annastiina, Christina Karvisen (Hällfors) käsityöliike Peppiina, Haaparannan perheen vaatekauppa L.M. Eriksson, Kari Sirkiän urheilutarvikeliike Nummelan Urheilu Oy, Silvennoisen kukkakauppa, Pertti Waldenin farkkukauppa Better feeling, Jukka Ruotin TV-Juniori , Sakari Helanderin Vihdin Toimistopalvelu ja myöhemmin samassa tilassa Audio Sound.

Askarteluaitta


Anna-Liisa Hellen Askarteluaitta Eroittajan nykyisessä liiketalossa.




Askarteluaitan avajaisilmoitus elokuussa 1974.


Askartelutarvikkeiden ohella Askarteluaitta myi myös erilaisia taitelijatarvikkeita.


Lelujen ja pelien lisäksi Askarteluaitta myi myös lastenvaunuja
ja -rattaita sekä turvaistuimia ja vauvojen hoitotarvikkeita.



Joulumainos 1990-luvun lopulta.



Anna-Liisa Helle tyttärentyttärensä Jenna Kuusjoen kanssa Askarteluaitassa.



Askarteluaitta – 25 vuotta vuonna 1999.


Askarteluaitan 25-vuotisjuhlakuva vuodelta 1999. Oikealla Toini Helle, liikkeen omistaja Anna-Liisa Helle, ministeri Veikko Helle ja Jyrki Helle.



Askarteluaitan 25-vuotisjuhla Luoteis-Uusimaassa.


Askarteluaitta 30 vuotta.



Anna-Liisa Hellen kiitos asiakkaille Askarteluaitan lopetettua toimintansa lokakuussa 2004. Julkaistu Luoteis-Uusimaassa.


Hiidenkello


Hiidenkellon omistajat Harry ja Leena Åkerman poikineen.



Kelloseppä Harry Åkerman. Vuonna 2002 otettu kuva Åkermanien kokoelmista.



Leena Åkerman. Kuva on Åkermanien kokoelmista.



Kelloseppä Antti Vaherno on työskennellyt Hiidenkellossa vuodesta 1999 lähtien. Kuva on Åkermanien kokoelmista.



Samuli Åkerman työskenteli perheyrityksessä vuosina 1983 – 1995. Vuonna 1989 otettu kuva on Åkermanien kokoelmista.



Hiidenkellon jouluikkuna vuonna 1982. Kuva on Åkermanien kokoelmista.



Kesän avauksen teemana vuonna 1993 oli ”Hattu”. Kuvassa Harry, Samuli, Sakari ja Leena Åkerman. Kuva on Åkermanien kokoelmista.


Eroittajan näkymiä runsaslumisena talvena vuonna 1999. Kuvat Åkermanien kokoelmista.



Näkymiä Hiidenkellon myymälästä vuonna 2006. Kuvat Åkermanien kokoelmista.



Yläkerran liikkeitä

Yläkerrassa oli mm. Matti Tikkasen ja Jorma Liusvaaran Rivirakenne Oy:n toimisto, Kirsti Tikkasen ravintola Kestikulma, vakuutusyhtiö Sampo, ensin Mauri Koiviston autokoulun ja myöhemmin Tapani Långströmin autokoulun tilat, Walldenin perheen omistama Tilipaikka Oy sekä  Peräkylän ja Mäkisen Parturi-kampaamo.

Ravintola Ulla-Sofia

Leena ja Kalle Paintola tulivat yrittäjiksi huhtikuulla 1980 Rivirakenteen omistamiin ravintolatiloihin, joissa Kirsti Tikkanen oli pitänyt Kestikulma-nimistä lounasravintolaa. Paintolat ostivat ravintolan kaluston rouva Tikkaselta ja myöhemmin ravintolan toimitilat Rivirakenteelta.

Uuden ravintolan toiminnan Paintolat aloittivat Eroittajalla vappulounaalla vuonna 1980. Ravintolan nimi oli aluksi Pihvipysäkki.



Pihvipysäkki, sisäänkäynti torin puolelta.


Kuluttaja-lehdessä ollut mainos vuodelta 1983. Lehteä jaettiin sekä Helsingissä että Nummelassa osoitteettomana jakeluna.



Pieni lehti-ilmoitus 9.2.1983 Vihdin Uutiset.



Pihvipysäkin mainoslehtinen, joka jaettiin ilmaisjakelulehden mukana jokaiseen kotiin.



2000 mainoslehtistä jaettiin ilmaisjakelulehden mukana.


Muutaman vuoden kuluttua nimi muutettiin Ulla-Sofiaksi. Nimenmuutos sai alkunsa asiakkaitten kysymyksestä: ”Saako siellä muutakin kuin pihvejä?” Kasvisruuat yleistyivät ja se toi omat muutoksensa ravintolan ruokalistaan. Ravintolalla oli myös täydet alkoholin anniskeluoikeudet.
Aluksi toimitilana oli ravintolasali ja keittiö. Ensimmäinen laajennus käsitti Oskari-kabinetin. Paintolat ostivat nykyisen Pisteenpolun puolella olevat tilat, joissa aiemmin toimi Sakari Helanderin Toimistotarvikeliike. Tilaan sisustettiin pieni kabinetti ja eteisaulasta tultaessa oli drinkkibaari, jota kutsuttiin hauskasti Antin Vintiksi. Nimen drinkkibaari sai baarimestarina toimineen, perheen Antti-pojan mukaan.



Oskari-kabinetti


Seuraava laajennus oli kabinetti, joka nimettiin ravintolan olemassa olevalla nimellä Ulla-Sofiaksi. Kabinetin tiloiksi Paintolat ostivat Ari Helteeltä huoneen, joka sijaitsi suoraan yläkertaan nousevien rappujen päässä. Tilassa toimi siihen saakka Sirkka Niemisen omistama vaatetusliike Sirkan Soppi. Kabinetit saivat nimensä Leena Paintolan isovanhempien mukaan.



Taiteilija Onni Ojan maalauksia  Ulla-Sofia kabinetissa vuonna 1985.


Kokonaisuudessaan ravintolaan kuuluivat nyt pääsali, joka sijoittui torin ja Vanhan Eroittajan puoleiseen kulmaan ja edellä mainitut kabinetit Oskari ja Ulla-Sofia. Kulku kaikkiin kolmeen tilaan oli eteisaulasta. Pääsali ja Oskari-kabinetti voitiin myös yhdistää yhtenäiseksi tilaksi. Ravintolan keittiötilat olivat torinpuoleisella laidalla.


Lehti-ilmoitus



Ulla-Sofia oli kuulu hyvästä ruuastaan. Siihen ravintoloitsijat olivat erityisesti paneutuneet. Leena Paintolalla oli tavoitteena päästä jäseneksi Paistinkääntäjien Veljeskuntaan. Kesti kuitenkin seitsemän vuotta, ennen kuin asianmukainen viinikellari ja muut asiaan kuuluvat vaatimukset täyttyivät.

Leena Paintola installoitiin vuonna 1989 jäseneksi Paistinkääntäjien Veljeskuntaan. Leena Paintolan virallinen nimitys oli Maitre Rotisseur. Kalle Paintolan nimitys oli Maitre de table restaurateur. Vitjat nauhoineen ilmaisivat arvokkaat nimitykset ja myös ravintolan seinään kiinnitettiin asiaankuuluvat laatat.

Paistinkääntäjät Veljeskunta on Pariisissa 1200-luvulla perustettu, ruokakulttuuriin erikoistunut järjestö, joka 1950-luvulla laajeni myös Suomeen.


   

Paistinkääntäjä-laattojen kiinnityksen jälkeen Oskari-kabinetissa. Kuvassa vasemmalta Ville Noschis, Leena Paintola, Jussi Talvi ja Kalle Paintola.


Joulunajan juhlava pitopöytä oli oma erikoisuutensa ravintolan palvelussa. Joulupöydän antimet olivat nautittavissa joka päivä aina marraskuun lopusta joulunalusviikolle saakka. Ruokalajeja lisättiin ja kattausta täydennettiin viidentoista vuoden ajan, mutta sitten tulivat seinät vastaan. Alku-ja lämminruokalajeja oli yhteensä noin 40 ja jälkiruokia kakkuineen, vanukkaineen, juustoineen noin kaksikymmentä lajia. Joka vuosi pöytään kuului perinteisten herkkujen lisäksi jokin yllätys. Esimerkiksi miekkakala kaikessa komeudessaan oli eräänä vuonna pöydän katseenvangitsija.

Ravintolasali oli aina sisustettu kauniisti. Seinillä oli runsaasti tunnettujen taiteilijoiden töitä. Joulunajan sisustus oli valoineen ja somisteineen erityisen tunnelmallinen, eikä ihme, sillä olivathan ”kauneustalkoiden” takana Paintoloiden taiteilijaystävät: taiteilija Jukka Rintala ja visualisti Matti Vaskelainen.


Kutsu nauttimaan talon joulupöydän antimista.



Joulupöytä vuodelta 2003.



Leena ja Kalle Paintola paistinkääntäjien käädyt kaulalla  Vappu-brunssipäivänä Ulla-Sofian kabinetissa.


Paintolat järjestivät Ulla-Sofiassa myös ns. teemailtoja. Mukana oli tunnettuja julkisuuden henkilöitä ja taiteilijoita. Heistä mainittakoon mm.  Jukka Puotila, Pirkko Talola, Hilpi Leino, Petri Laaksonen, Viktor Klimenko, Tibor Bogani, Marion Melnik ja Sibelius Akatemian Sello-sekstetti Hannu Kiisken johdolla.



Ulla-Sofian mainoslehtinen.





Muotitaiteilija Jukka Rintala esittelee töitään ministeri Veikko Hellelle.


Ulla-Sofian traditioihin kuului myös yli 10 vuoden ajan Äitienpäiväkonsertti, missä lauloi kolme tenoria (Klaus Pennanen, Matti Kuronen sekä kolmas vieraileva tenori). Ohjelmisto myötäili kolmen tenorin Rooman konserttia.

26.5.1998 perustettiin Viinitflikat-seura. Seura vaali viinikulttuuria. Seuran jäsenet kokoontuivat neljä kertaa vuodessa Ulla-Sofian tiloihin tutustumaan viiniuutuuksiin viiniasiantuntijoiden johdolla. Talon isäntä Kalle Paintola piti usein esitelmän ajankohtaisista asioista.


Vuonna 2000 mainostettiin kotiruokalounasta.


Ravintola oli vuosien varrella monien yksityistilaisuuksien ja perhejuhlien pitopaikkana. Jopa yksi vihkitilaisuuskin on tiloissa järjestetty. Ravintolasali oli silloin sisustettu alttareineen kaikkineen tilaisuuteen sopivaksi. Kastetilaisuuksia on järjestetty useampia.

Vihdin seurakunnan järjestämä Aamupiiri kokoontui Ulla-Sofiassa usean vuoden ajan keskiviikkoisin 1990-luvulla.

Paintolat pitivät ravintolaa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 2007 saakka. Parhaimmillaan ravintolassa työskenteli koko Paintolan perhe: Leena ja Kalle sekä heidän poikansa Pasi ja Antti. Lisäksi vierasta henkilökuntaa keittiössä ja tarjoilussa.



Paintolan perhe 1990-luvun alussa. Takana vasemmalta Pasi,  Kalle ja Antti  sekä edessä istumassa Leena Paintola.



Ulla-Sofian 20-vuotisvastaanotolla onnittelemassa Harry ja Leena Åkerman Hiidenkellosta.



Leena ja Kalle Paintola.   


Ulla-Sofian omistajien käyntikortti


Leena ja Kalle Paintola siirtyivät marraskuussa 2007 viettämään eläkepäiviä ja ravintolatoiminta siirtyi uusille yrittäjille.

Pasi ja Antti Paintola olivat jo aiemmin siirtyneet yrittäjiksi Kiinteistö Oy Nummelan Onnikan liikerakennukseen perustamaansa Kydes-ravintolaan.

Kalle Paintola menehtyi vakavaan sairauteen v. 2009.

Varsinaista ruokaravintolaa Eroittajan tiloissa ei nykyään ole. Tiloissa on vuodesta 2012 alkaen toiminut Club She-yökerho.

Ravintola Ulla-Sofia: Leena Paintolan antamista tiedosta koonnut Sirkka Järvensivu.
Kuvat Leena Paintolan kokoelmista.



Ensimmäisessä kerroksessa keväällä 2012

Keskikujan puolella olevista alkuperäisistä liikkeistä Hiidenkello toimii edelleen Eroittajan talossa. Sen viereisessä liiketilassa (ent. Annastiina) toimivat jonkin aikaa Seija Thomeniuksen käsityöliike ja Akke Selinin videoliike. Tila on jo pitkään ollut Hiidenkellon käytössä työtilana.

Silvennoisen jälkeen kukkakaupan toimintaa jatkoi Heikki Lehto. Tässä liiketilassa on nyt hevos- ja ratsastustarvikkeita myyvä HEVO’s Oy. Eroittajan pohjoispään liiketila on nyt kokonaan  Haaparannan perheen omistuksessa.

Hiidenkellon toisella puolella oli jonkin aikaa urheiluvälineiden maahantuontiliike Sportmixer Oy, joka muutti suurempiin tiloihin Veikkoinkorpeen. Nyt tässä tilassa on Tatuointiliike Tattoo-72 Nummela.

Yrtti-Pirtti (omistajat Eeva Heino ja Sirkka Järvensivu) osti Christina ja Olli Karviselta heidän omistuksessaan olleen liiketilan. Kauppa tehtiin helmikuussa v. 1985. Stinan Peppiina-liike oli jo lopettanut toimintansa ja myyntivaiheessa tilassa toimi vuokralaisena Kapinja Oy-niminen liike, joka myi ompelukoneita ym käsityötarvikkeita. Liikkeen omisti Pirjo Palmu.

Vuokralainen lopetti toimintansa, muutti pois ja remontti Yrtti-Pirtin muuttoa varten saattoi alkaa. Rakennettiin kevyt väliseinä jakamaan tilasta osa, joka toimi ”henkilökunnan” tilana, käsivarastona ja tarvikkeiden hinnoittelu- yms tilana.

Yrtti-Pirtti muutti Eroittajalle kesäkuussa 1985 Lea Vimanin talosta, jossa se oli toiminut vuokralaisena, liikkeen perustamisesta, vuoden 1981 joulukuusta saakka.



Yrtti-Pirtin uuden myymälän avajaiset kesäkuussa 1985. Kutsuvieraita  vasemmalta Leena Paintola, Olli Karvinen ja Harry Åkerman. Hyllyn takana keskusteluun osallistunut Aarre Heino. Kuvan omistaa Sirkka Järvensivu.



Avajaispäivänä otetussa kuvassa Yrtti-Pirtin omistajien Sirkka Järvensivun ja Eeva Heinon välissä Lea Viman. Kuvan omistaa Sirkka Järvensivu.


Vihdin Yrittäjien järjestämillä messuilla Nummelanharjun koulun liikuntasalissa
Yrtti-Pirtin messuosastolla Sirkka Järvensivu ja Eeva Heino.  Kuvan omistaa Sirkka Järvensivu.


Yrtti-Pirtti vaihtoi omistajaa vuoden 1998 marraskuussa. Liike siirtyi nummelalaisen Sirkka Laakson omistukseen ja jatkoi toimintaansa samoissa tiloissa Eroittajalla vuoden 2003 kesäkuulle. Tällöin Yrtti-Pirtti muutti viereiseen liiketilaan, Askarteluaitan puoleisen kulman suuntaan. (ent. DITEX, ent. Urheiluliike)
Yrtti-Pirtin omistus siirtyi Maria Romsille vuoden 2004 kesällä ja liike muutti vuonna 2006 Pilkkukujan toiselle puolelle remontoidun K-kaupan talon kauppiaskäytävän tiloihin.

Eroittajan ensimmäiseen Yrtti-Pirtin liiketilaan siirtyi viereisestä Jokisuun talosta Parturi-Kampaamo Päämaja (om. Sari Kaunisvesi, myöh. Leppäpuska). Kampaamo Päämaja siirtyi Eroittajalta Vihdintien varrella olevaan Mehiläisen liiketilaosaan. (Kiinteistön nimi on Satuhovi)

Tällä hetkellä tässä kulmahuoneistossa on Nummelan Toimistotarvike. Liiketilan omistavat Senja ja Petri Helle.
 
Ompelimo Ditex (nykyään Ompelimo IROMA Oy Pisteen talossa) toimi keskellä olevassa tilassa ennen Yrtti-Pirttiä. Siis sama tila, jossa Kari Sirkiän Urheiluliike oli aluksi. Ditexin jälkeen tässä oli lastentarvikeliike. Tällä hetkellä tässä Keskipisteen puoleisessa liiketilassa on Vihdin Hammaslääkäriasema,

Askarteluaitan lopetettua toimintansa vuonna 2005  tilaan tuli vuonna 2006 Nummelan matkatoimisto. Vuonna 2010 se muutti torin toiselle laidalle. Sen jälkeen tässä liikehuoneistossa toimi jonkin aikaa lastentarvikeliike Kulta Pieni. Askarteluaitan isommassa osassa aloitti huhtikuun 2012 alussa Hyvinvointikeskus Joy Center (Jonna Kaunisvesi). Pienemmässä osassa on nyt Nummelan Lukkopalvelu.

Haaparannan perheen omistama vaatetusalan liike L.M. Eriksson toimii edelleen tässä talossa. Haaparantojen omistamassa Vihreän huvilan puoleisessa päätyhuoneistossa on vuosien varrella ollut monenlaista yrittäjää, mm. vaatetusalan liike Golden Fish, jokin sisustusalan liike sekä Hautaustoimisto Forsius. Tällä hetkellä tila on tyhjänä.



Eroittajan yläkerrassa  

Vuonna 1980 aloitti Eroittajan pohjoispäädyssä Keidas, missä toimivat parturi-kampaamo, kosmetologi ja solarium (om. Ritva Harilainen, Merja Hellgrén ja Päivi Kontola). Se muutti aikanaan Eroittajasta Pisteen talon kautta Osuuspankin taloon. Tässä tilassa ovat toimineet myös Synectics Dantec (om. Ulla Pirttilahti ja Tauno Paananen) (lokakuusta 1996 alkaen) sekä Keijo Korhosen Aamos Oy 2000-luvun alkupuolella. Samassa tilassa on nyt Kampaamo Netti Hius. Tilan omistavat Tuula Helle-Kuusjoki, Senja ja Petri Helle.

1980-luvun alussa Säästötalouden toimisto oli lyhyehkön aikaa vuokralaisena osassa nykyisiä Tilipaikan tiloja.



Säästötaloudessa työskennellyt Elsa Teittinen työpöytänsä ääressä. Kuvan omistaa Elsa Teittinen.


Tilipaikka Oy:llä, joka nykyään on Heleena ja Pekka Peltosen omistuksessa, on edelleen tilavat toimitilat Eroittajan yläkerrrassa.

1980-luvun alussa Eroittajan yläkerrassa oli jonkin aikaa myös Sirkka Niemisen omistama naisten vaatetusalanliike Sirkan Soppi.

Yläkerrassa on pitkään toiminut Marjo Suomisen Musiikkileikkikoulu Ti-ti-Taa, joka toimii tiloissa edelleen.

Rakennusliiton  osaston 118 toimisto sijaitsee yläkerran Jokisuun puoleisella sivustalla.

Ravintola Ulla-Sofian lopetettua ko  tiloissa toimi jonkin aikaa Ravintola Foret ja senkin lopetettua oli lyhyen ajan Club Nummela disko-ravintola. Nyt tilat ovat tyhjinä.

Yläkerrassa on toiminut myös Koulutuspalvelu Prokura Oy  (lyhyen aikaa vuonna 2002).


Alimmassa kerroksessa 

Alimmassa kerroksessa ovat olleet:
Pirjo ja Heikki Vuorisen kenkäkauppa Kevyt Kenkä (alk. tammikuussa 1986), Matti Koposen Ruuvitukku Oy,  suutari Sami Lyyra,  Jyrki Jaalan Nummelan Lemmikkikulma Ky (alk. 1.11.1997), Lemmikkieläinliike Narnia Oy (om. Jaana Siren ja Marjut Peiponen) (1.6.1998 – 30.4.1999), Eläintarvikekauppa Musti ja Mirri, Jukka Ruotin TV-Juniori, Simo Sindan laukkukauppa, Monika Espensenin Muunin Kukka (alk. 1.2.1992), Helluntaiseurakunnan kirpputori (alk. 1.5.1999) ja sen jälkeen  uintiurheilutuotteiden maahantuontiliike Essenuoton toimitila.

Pienessä tilassa torin puoleisten rappujen alla oli ensin vähän aikaa Aili Bertlingin tilitoimisto. Sitten suutari Hartikaisella oli työhuoneensa täällä.  Käytettyjä urheiluvälineitä myynyt liike, jota piti Paula-Riitta Evilä, oli myös vähän aikaa tässä tilassa. Tila on nyt Haaparannan perheen omistuksessa.

Kirjoittanut Ritva Miettinen. Tietoja saatu myös Anja Vihtkarilta, Anna-Liisa Helleltä, Anniki Pirckléniltä, Aune Miilumieheltä, Kauko Kalliolta ja Pekka Laustiolta.

Tietoja Uusimmasta Eroittajasta antaneet mm. Anna-Liisa Helle ja Sirkka Järvensivu sekä Ritva Harilainen, Aila Heiniö ja Ulla-Maija Laakso. Koonnut Ritva Miettinen.

Matkustajakoti