HIETALA

Lohjantie 24

Hietala 1940-luvulla

Kirvesmies Ilmari Aleksander Jakobsson (*1894 Pusula) ja hänen vaimonsa Aili Irene (o.s. Hämäläinen, *1911 Nurmijärvi) ostivat vuonna 1936 Mauno ja Aili Virtaselta Lohjantien varrelta Hietala- nimisen tontin (RN:o 2:60), joka oli lohkottu viereisestä Bergmanien omistamasta Nummensyrjä- nimisestä tontista (Väinämöisentien ja Lohjantien kulma). Jakobssonit muuttivat vuonna 1934 kahden lapsensa, Laina Irene (*1932 Espoo) ja Kerttu Orvokki (*1933 Espoo) kanssa Nummelaan.

Jakobssonin perhettä Hietalan pihalla Ilmarin 50-vuotispäivänä 1944.
Vasemmalla Ilmari Jakobsson, hänen vieressään keskirivissä Aili-vaimo, jonka sylissä ilmeisesti Onni, edessä vasemmalla Kerttu, vaaleapukuinen Lahja- tyttö , hänestä oikealle Arnold. Takana keskellä Laina. Lisäksi muita sukulaisia.

Ilmari Jakobsson rakensi oman talonsa valmiiksi. Siinä on alakerrassa 2 huonetta ja keittiö ja yläkerrassa myös 2 huonetta. Vuonna 1938 rakennettiin sauna tontin alalaitaan. Perhe kasvoi: vuonna 1936 syntyi poika, Oma Arnold, vuonna 1939 tytär Lahja Kyllikki, vuonna 1942 poika Onni Ilmari ja vuonna 1946 tytär Kirsti Aili.

Vasemmalla Kerttu Jakobsson ystävineen (muut tytöt Orvokki ja Laila). Kuvattu ilmeisesti Nummelan koulun seinustalla.

Hietalan seinustalla: edessä Kerttu, takana keskellä Lahja.

Ilmari Jakobssonin vävy, Kauko Jaskari, on kertonut Ilmari Jakobssonin elämänvaiheista seuraavaa:

Ilmari Jakobssonin vanhemmat rakensivat aikoinaan oman talon Nummelaan Albertinkadun varrelle (Metsola, Albertinkatu 22).

Kansalaissodan vaikeina aikoina (1917-1918) suojeluskuntalaiset ja punikit rähinöivät myös Vihdissä. Lapikkaannummella ammuttiin muka kommunisteja, mutta siinä meni täysin viattomiakin. Suojeluskunta näytti mahtiaan. Nummelan seuratalolla suojeluskunta piti sotaoikeutta, jossa myös Ilmari Jakobsson tuomittiin kuolemaan kahden todistajan väärän valan perusteella. Ilmari on kertonut, että hän ei eläissään ollut käynyt paikkakunnalla, jossa hänen väitettiin olleen jonkun plutoonan komentajana Pohjois-Savossa. Hän oli Tammisaaressa punavankileirissä, missä vankeja kuoli nälkään. Sieltä pois päästyään ei ollut töitä, mutta sama väärän valantekijä sanoi Ilmarin äidille, että kyllä Ilmarille töitä riittää, mutta palkkaa hän ei maksa.

Nuori Ilmari Jakobsson.

Ilmari meni töihin Espooseen (silloiseen Ramsayn kartanoon; nykyinen Rinnekodin alue). Perheen vanhimmat lapset syntyivät siellä. Nummelaan muutettiin vuonna 1934. Perhe asui aluksi vuokralla jossakin Albertinkadun varrella.

Kun vuonna 1939 tuli liikekannallepano, Ilmari ei lähtenyt rintamatehtäviin. Kolme päivää myöhemmin tuli nimismies Korte ja kaksi suojeluskuntalaista. Korte sanoi, että siitä voi tulla vaikka kuolemantuomio, jos ei noudata käskyä. Ilmari vastasi:

”Minut on jo tuomittu kuolemaan, ei kahta tuomiota voi antaa, minä en lähde vai otatko sinä tämän akan ja mukulat hoitoosi.”
”Älähän nyt hermostu, tuolla on yksi nuori mies, jonka voin laittaa. Nyt alkaa tuossa harjulla raivaus ja siihen tulee lentokenttä, pääset sinne töihin, mutta joudut ensin radioasemalle vartiomieheksi”, Korte vastasi.
Ilmari kuuluu sanoneen: ”Kuinka te annatte minulle pyssyn, kun minut on jo kerran tuomittu kuolemaan”.
”No ota kivääri vaan ja tästä portista ei saa laskea ketään” hänelle vastattiin. Yöllä tuli tarkastava upseeri ja Ilmari sanoi ”seis, tästä ei mene kukaan”.
”Minä olen tarkastava upseeri”, toinen vastasi.
”Minä ammun, minulle on sanottu, jos muu ei auta”, Ilmari sanoi.
Ilmarilta loppuivat vartiovuorot siihen.

Hän meni auttamaan Antto Vesola kun tämä teki talkoomotteja. Sitten hän oli kenttätöissä ja teki iltaisin puusepäntöitä.
Timpurin käsissä syntyi pokasahan puita ja emännille lypsyjakkaroita. Niitä emännät tilasivat kilvan. Myös sahanpokia tilattiin kovasti, kun Ilmari kehui niitä sanomalla, että saha pysyy terävänä ja menee hyvin puuhun. Sana kulki ja tuli toinen emäntä, joka pyysi tekemään hänellekin samanlaiset sahanpokat kuin naapurille. Kauppa kävi ja mammat levittivät juoruja. Ilmari huomasi sen ja päätti että nyt tehdään juttua. Hän laittoi saunaneteiseen menevään oveen monta riippulukkoa. Kun joku tuli, Ilmari sanoi että pitää laittaa tuohon oveen vielä yksi lukko lisää. Kylällä kulki juttu, että Ilmarilla on siellä varmaan desantti tai mustanpörssin lampaanlihaa. Mitäs ollakaan, eräänä päivänä saapui nimismies ja 4-5 suojeluskuntalaista.

Nimismies sanoi: ”Kuulepas Ilmari, avaapas tuo saunaan menevä ovi. Mitä sinulla on siellä?”
Ilmari vastasi: ”Ei siellä ole mitään, eikä teillä ole sinne mitään asiaa.”
” Johan on kumma”, nimismies sanoi,” murtakaa miehet ovi”.
”No minä avaan, ei täällä paikkoja rikota”, sanoi Ilmari ja avasi oven.
Nimismies tutki paikat ja saunaneteisen allaolevan kellarin. Mitään ei ollut. ”Mitä pirua sinä pidät tyhjää tilaa 4 lukon takana? Juoksutat vielä meitä”.
”En minä ole teitä tänne pyytänyt ja saan pitään paikkani lukossa”, sanoi Ilmari.
Kiroillen herrat häipyivät.

Kerttu Jaskari (o.s. Jakobsson) kertoi miehelleen, että Ilmari-isä teki usein tahallaan kaikenlaista, kun hän tunsi niin suurta kaunaa senaikaista virkakuntaa kohtaan.
Tässä toinen tapaus:

Ilmari sanoi Radio-Sirkalle (paikallinen radio- ja televisiokauppias):
”Tuo minulle hyvä radio koekuunneltavaksi.”
Sirkka toimitti oikein ison koneen. Taas kun kylän mammoja tuli, he kyselivät, kuinka Ilmarilla on noin iso toosa.
Ilmari vastasi, että se on oikein hyvä, kun saa kuunnella Tiltua ja kun siinä on vielä se lähetyspuolikin.
Kylällä kulki juoru, että Ilmari voi lähettää viestiä ryssälle.
Kuinka ollakaan, nimismies tuli jälleen mukanaan monta suojeluskuntalaista.
”Nyt on Ilmari piru merrassa, sinä lähettelet täältä viestejä ja kuuntelet Tiltua”.
”Joo, kyllä minä Tiltua kuuntelen, mutta ei ole laitteita, jolla voisin lähettää viestejä”.
”Nyt on asia niin, että otamme aparaatin mukaamme ja viemme tarkastettavaksi”.
Ilmari sanoi: ”Viekää se Sirkalle takaisin, sillä minä en huoli sitä enää”.
Näin he sitten tekivätkin

Sodan syttyessä Nummelaan saapui Karjalasta siirtoväkeä. Kolme Jaarisen perheen jäsentä majoittui Jakobssonneille. Ilmari hommasi heille sitten viereisestä ns. Posti-Begmanin talosta (Nummensyrjä) asunnon. Talvisota päättyi ja he palasivat takaisin Karjalaan. Uuden sodan alettua perhe määrättiin Perniöön. Sieltä rouva Aino Jaarinen kirjoitti Ilmarille ja pyysi häntä järjestämään heille asunnon Nummelasta. Ilmari vastasi: ”Tulkaa tänne, asia järjestyy”. Tullessa heitä oli 4 henkeä. He majoittuivat Nissolan tilalle, joka tuolloin omisti Linnanniityn maa-alueet. Sieltä lohkottiin tilat siirtoväelle. Ilmari työskenteli kirvesmiehenä. ja rakensi mm. Jaarisen perheen talon ja ulkorakennukset.

Ilmari Jakobsson iäkkäänä.

Ilmari Jakobsson kuoli vuonna 1949 55 vuoden ikäisenä sairastettuaan keuhkosyöpää.

Aili Jakobsson

Aili Jakobssonista Arnold Jakobsson ja Kauko Jaskari ovat kertoneet seuraavaa:

Aili Jakobsson jäi yksin huoltamaan isoa perhettä. Hän kävi siivoamassa ja pesemässä pyykkiä monien perheiden luona. Vuonna 1951 Aili Jakobsson sai työpaikan Pelastusarmeijan kesäsiirtolassa Hiidenveden rannalla. Pyykinpesua varten oli sinne hankittu aivan uudet pulsaattorikoneet, joten työ helpottui. Sauna toimi pyykkitupana. Pyykkiä riitti, kun kesäsiirtolassa oli toista sataa lasta. Aili Jakobsson joutui myös sahaamaan vesipadan alle tarvitut puut, sillä työhön määrätty vanhempi mies oli heikkokuntoinen eikä suoriutunut työstään. Myös hirsilato sahattiin polttopuiksi. Arnold-poika kävi iltaisin auttamassa äitiä puiden sahauksessa. Perheen pienimmät lapset Onni ja Kirsti olivat äidin mukana siirtolassa. Kaikki saivat ruokailla talossa. Myös Arnold sai työstään palkaksi aterian. Aili Jakobsson oli töissä kesäsiirtolassa kolmena kesänä.
Myöhemmin Aili Jakobsson kävi siivoamassa Strömbergin tehtaalla Pitäjänmäellä sekä rakennustyömailla mm. Niemenmäessä muurarin apulaisena (hanttina) kantamassa tiilejä. Tuolloinkin hän asui vielä Nummelassa.
Vuonna 1968 Aili Jakobsson sairastui ja Kiljavan sairaalassa häneltä leikattiin hyvänlaatuinen kasvain. Hän joutui olemaan sairaalassa useita kuukausia. Vuonna 1969 hänet siirrettiin Paloniemen sairaalaan, missä hän kuoli helmikuussa 1986.

Vanhin tytär Laina Irene (nyt Johnsson) asuu nyt Ruotsissa.

Kerttu Jakobsson ja hänen ensimmäinen puolisonsa Toivo Okkonen sekä heidän lapsensa Hietalassa.

Kerttu Jaskari sekä nuoremman tyttären poika Ossi.

Toiseksi vanhin Kerttu (nyt Jaskari) ja hänen miehensä Kauko Jaskari ostivat heinäkuussa 1987 Hietalan kiinteistön. Nummelassa he olivat asuneet jo elokuusta 1985 lähtien. Heidän aikanaan taloa on kunnostettu perusteellisesti. Kerttu Jaskari kuoli vuonna 2006. Kauko Jaskari asuu edelleen Hietalassa.

Hietalaa kunnostetaan vuonna 1990 yllä ja alla.

Hietalan saunarakennus.

Hietalan portti

Lahja Alhonen (o.s. Jakobsson) asuu nyt Lohjaln Ojamonkankaalla.

Perheen nuorempi poika Onni kuoli vuonna 1987. Nuorin lapsista, Kirsti (nyt Raiski) asuu Espoossa ja työskentelee maataloushallituksen alaisen TE-keskuksen palveluksessa.

Perheenjäsenten antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen. Kaikki kuvat perheenjäsenten kokoelmista.