Koululaisten kesätöitä 1960-luvulla

Timo Myyryläinen muistelee

Monen isän ja äidin huolenaihe oli mistä saisi lapsilleen mielekästä tekemistä kesäajaksi, kun koululaisten loma-aika oli vielä silloin kolme kuukautta. Kesäleirejä järjestettiin kovin satunnaisesti ja ne olivat lyhytkestoisia, vain viikon mittaisia. Aktiivisimmat keksivät kysellä läheisiltään kesätöitä kaupoista, liikkeistä ja maatiloilta.

Sokerijuurikkaan harvennuksella aloitettiin. Siinä meni pari viikkoa. Anttolan tilalla kontattiin jurttimaalla monena kesänä. Jos maa oli sopivan mureaa ja polvet kestivät eikä ollut liian kuuma niin saatettiin saada harvennettua jopa 3000 metriä päivässä. Mutta jos oli kovin kuuma, niin yleensä kävimme Anttolan Askon kanssa, joka oli myös ahkerasti mukana harventamassa, uimassa Kuikun rannassa. Silloin tietysti työn tulos oli heikompi.

Kaalin istutuksessa ja juurikkaan harvennuksessa olin pari päivää Kautolla Niemenkylässä.

Heinätyöt Palomäessä Leppärlässä. Palomäen isäntä oli menehtynyt pari vuotta aikaisemmin ja heinätyöntekijöistä oli pulaa. Siinä 11-vuotiaat pojanlortit saivat todella pistää parastaan, sillä työ oli raskasta mutta kivaa. Saman ikäinen Risto osasi valjastaa Vappu-nimisen hevosen, jolla sain haravoida heinät karheelle, sillä aikaa Risto laittoi seipäitä pystyyn. Vappu-hevosta häiritsivät alituisesti paarmat ja häntä huiski niin, että ohjastaminen ja rivillä sekä myös saralla pysyminen oli haastavaa. Mentiinpä joskus sarkaojien ylikin. Silloin kyydissä pysyminen tuotti tuskaa ja jopa kipua. Heinien seipäille laittoon eli vihtiläisittäin sanottuna lapottamiseen osallistuivat myös talkoisiin tullut naisväki. Päivän päätteeksi voimme ihailla työn saavutusta ja laskea kuinka monta laposta oli pellolla.

Pärekattotyömaalla Niemenkylässä korkean heinäladon katon korjaamisessa tarvittiin apupoikaa, jonka tehtävänä oli niputtaa päreitä katolla oleville työmiehille, jotka sitten tarpeen tulleen vetivät emmeet katolle. Muutama päivä siellä vierähti ja palkkaakin sain jonkin verran.

Kukon sahalla seuraavana vuonna. Tuomas (Thomas?) Kukko omisti raamisahan Lohjan tien varrella Gulf-huoltoaseman takana. Karhusen Martti oli äkännyt, että sahalla voisi olla meille sopivaa mielekästä työtä tarjolla, joten ei kun kysymään. No tulkaa sitten aamulla sahalle, niin katsotaan mitä voisitte tehdä, lupasi johtaja Kukko hieman epäilevästi.

Aamulla olimme eväskassien kanssa hyvissä ajoin työmaalla käskynjaossa. Tehtäväksi saimme olla ottamassa lautoja vastaan ja niputtamassa niitä vaunuihin, joilla ne vietiin taapelien viereen taapelointia varten. Puitten pyörittely lähemmäksi sahaa oli mielekästä ja voimia vaativaa työtä, josta saatiin hikikin irti.

Seuraavana päivänä meidän tehtävänä oli lastata kuorma-auto Fordin (30-luvulta) hopan lavalle sahauksesta jääneet laudan ja lankun pätkät, jotka sitten kuljetettiin talon pannuhuoneeseen. Hopassa oli käsin veivattava kippi, joten kuorman purkaminen oli helpompaa. Yllätykseksemme johtaja Kukko ilmoitti, että hän oli aikoinaan Karjalassa autokoulun opettajana opettanut tuollaisia pojan kloppeja ajamaan autoa. Nyt hän verestäisi muistoja ja opettaisi meitä ajamaan tällaista hoppaa. Martti sai ensimmäisenä istua kuskin paikalle ja tiukan ohjeistuksen jälkeen sai auton liikkeelle. Vaihtaminen oli vaikeaa koska suorahampainen vaihdelaatikko tuppasi aina narahtamaan ja vaati kaksoiskytkennän. Sen oppiminen näin lyhyen oppimäärän aikana oli vielä liian vaativaa. Ryntäyttäminen eli liian nopea kytkimen nostaminen, joka voi aiheuttaa auton sammumisen, oli moitteen ja lisäoppimisen paikka ja opettaja oli innoissaan. Nämä asiat olivat minulle jonkin verran jo ennestään tuttuja sillä olin kotona ajanut traktoria 7-vuotiaasta asti. Liian nopeasti kytkimen nostamisen opin silloin kun pudotin äitini heinäkuorman päältä joku vuosi aikaisemmin.

Taaplaamista oli luvassa seuraavana päivänä. Lyhyen ohjeistuksen ja neuvonnan jälkeen aloimme latoa lautoja taapeliin. Martti oli taapelin päällä ja minä nostelin lautoja vaunusta. Kuumana päivänä nestettä tarvittiin ja limsaa meni. Kukko tuli tarkastamaan työn jälkeäja huomasi, että työn jälki ei ollut toivottu, sillä joku lauta oli väärin päin. Sydänpuoli piti olla aina ylöspäin jolloin kuivuminen olisi parempaa ja tasaista. Myös lautojen väli piti olla kaksi kertaa laudan paksuus, jotta lautoja kuivattava ilma kiertäisi vapaasti.

Ruokatunnin aikana Kukko tuli kertomaan, että hän maksaa meille palkat ja kiitti työrupeamasta, sillä tällä kertaa ei meitä enää tarvittu. En tiedä mikä oli lopullinen syy työtehtävän päättymiseen, mutta me olimme kovin tyytyväisiä kokemuksesta olla sahalla töissä.

Tuomas Kukon opit eivät ole menneet hukkaan, sillä lukuisia kertoja olen sen jälkeen ollut sahalla töissä ja osaan taaplata oikein. Kaksoiskytkentäkin onnistuu, eikä ryntäyttämistä juuri tapahdu.

Kesätyöt olivat koululaiselle mielenkiintoinen tapa viettää kesäaikaa monestakin syystä. Niistä sai kokemusta, näkemystä ja jonkin verran rahaakin. Sain ostettua teltan ja virvelin ja vähän matkustellakin. Eikä tarvinnut vanhemmilta aina vonkata rahaa.

Timo Myyryläinen 22.11.2017