Entinen Lohjantie

Päivitetty 1.3.2005


 

NUMMENSYRJÄ
(
Väinämöisentie 22)

Nummensyrjä tammikuussa 1984

Nykyisen 1940-luvulla rakennetun talon paikalla Lohjantien varrella oli 1900-luvun alkupuolella rakennettu Posti-Bergmanin varsin keskeneräinen, harmaaksi käynyt talo, jota ilmeisesti yritettiin jatkaa kaiken aikaa.
Siipposta Kydön Koivulan torpasta tuli ensin Bergmanin veljeksistä vanhempi Klaes Fredrik (*1959 Vihti) Leppärlän kautta Nummelaan. Nuorempi veli Erik Johan (*1867 Vihti) tuli vuonna 1909.

Erik Bergman kuljetti omalla hevosella postia Nummelan asemalta Vihdin kirkonkylään, siksi häntä tavallisesti kutsuttiin Posti-Bergmaniksi erotukseksi veljestään, kelloseppä Bergmanista.


Veikko Helle muistelee postimiehen yleensä puhuneen hevoselleen lempeästi, mutta ns. Stenbackan ahteessa, kun hevonen ei oikein tahtonut jaksaa vetää kuormaa, hän löi hevosta todeten kuitenkin: ”En mää sinuu löisi, mutt’ valtion aika vaatii”.
Posti-Bergman keräsi tontilleen kaikenlaista puutavaraa taloaan varten, joka ei kuitenkaan tainnut koskaan valmistua lopullisesti. Taloa ympäröi iso villiintynyt puutarha, lasten mielestä oikea viidakko, missä oli paljon kriikuna- ja omenapuita. Kylän poikaviikarit kävivät siellä pimeän tullen omenavarkaissa. Veikko Helle muistaa, kuinka postimies kerran tarkkaili puissa kiipeileviä poikia ja huusi: ” Ei se ole omenapuu, se on vaahtera”.

Kun postinkuljetus siirtyi toisille, sai Bergman vähän tuloja hakkaamalla halkoja. Kun Nummelan ”alakoulu” toimi Keskipisteellä kelloseppä Bergmanin rakennuttamassa talossa, hakkasi entinen postimies siellä ”klapeja”. Myös kemikaliokaupan omistajien, Hirnien, talossa häntä tarvittiin. Viimeisinä vuosinaan tämä lyhyt, tanakka mies oli käynyt ryhdiltään kovin kumaraksi.

Bergmanin veljekset eivät ilmeisesti seurustelleet paljon keskenään, olivathan he niin kovin ”erisäätyisiä”, niin kuin tuohon aikaan sanottiin.

Posti-Bergmanin pienikokoinen, kumara vaimo Sofia Kustaava (o.s. Vikström, *1857 Helsinki) oli kova ”hääräämään”. Hänellä oli aina pari lehmää ränsistyneessä navetassa alempana rinteessä. Maitoa myytiin lähitalojen asukkaille. Myös Hellen perheellä oli ns. maitotinki Bergmaneilla. Vaikka perhettä muuten sanottiin epäsiistiksi, huolehdittiin maidon puhtaudesta tarkkaan. Maitoa mittaili usein kasvattitytär, jota kyläläiset ovat kuvailleet vähän yksinkertaiseksi.

Perheen ainoa oma lapsi Johan Olof (*1897) oli kuollut jo syntymävuonnaan. Useat kasvattilapset (sisarukset Eino ja Lempi Ruokonen sekä Ruth Salome Stenholm *1905 Vihti) saivat kodin tässä talossa.

Linnea Valo (o.s. Ahlfors) kertoo asuneensa vuokralaisena Bergmanin vintissä ennen avioliittoaan vuonna 1938. Posti-Bergman ehti ennen kuolemaansa tarjota tonttia Valoille.

Sofia Bergman kuoli vuonna 1938 ja E.J. Bergman 1939.

Bergmanien jälkeen talo oli tyhjillään. Nummensyrjän 3944 neliömetrin suuruinen tontti ja talo myytiin huutokaupalla helmikuussa 1946. Huutokaupan toimitti Vihdin nimismies Cavén ja myyjänä oli Visuri niminen mies. Autoilija Eino Armas Luoto (*1916 Vihti) teki korkeimman tarjouksen (161 000 silloista markkaa) ja Nummensyrjän ”viidakoitunut” tontti ja iso hirsitalo siirtyivät hänen omistukseensa. Talon sisus oli tuolloin jo purettu, osin jopa ulkopuolikin.

Tontilla kasvoi paljon kriikuna- luumu- ja kirsikkapuita sekä suuria vanhoja omena- ja päärynäpuita. Nyt vuonna 2005 on noista jäljellä vielä 6 iäkästä omenapuuta, jotka edelleen antavat satoa.
Vanha talo, joka sijaitsi hieman nykyistä alempana, purettiin kokonaan. Purkutyön suoritti Väinö Kallio. Hän myös puhdisti kaikki tiilet uutta käyttöä varten. Niitä käytettiin kellarikerroksen sisäseinien muuraukseen.

Rakennusmestari Erkki Hietanen suunnitteli tontille uuden talon. Urakoinnista huolehti Martti Salenius, rakentamassa olivat myös Eino ja Erkki Salenius. Kun pari huonetta oli saatu asuttavaan kuntoon vuonna 1947, Luodon perhe muutti sukulaistalosta (Majamoiden talo myös Lohjantien varrella) omaan taloon. Tuolloin Einolla ja hänen vaimollaan Hellillä (o.s. Ikonen, *1922 Jääski) oli yksi lapsi, vuonna 1945 syntynyt Harri Heimo.
Talo valmistui vuonna 1948. Ulkorappausta ei vielä ollut. Se tehtiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Silloin uusittiin myös huopakatto ja Heikki Aho teki taloon peltikaton.
Vuonna 1950 perheeseen syntyi tytär Heli Maria.


Luodon perhe 1950-luvun lopulla.

Rakennuksen kellarikerroksessa on kahden auton talli sekä saunatilat ja pannuhuone. Aluksi talossa oli kuitenkin uunilämmitys. Paikallinen muurari Salo teki peltiset pystyuunit.
Alakerrassa on 4 huonetta ja ylhäällä kaksi. Vesijohto ja viemäri saatiin taloon 1960-luvulla. Ostovaiheessa pihalla oli vielä kaivo, mutta ei enää. Tontilla on yksi ulkorakennus. Piha-alue on osittain aidattu.
Vuokralaisia Luodoilla ei ole ollut koskaan.

1980-luvun alussa Luodot myivät tontistaan Jakobssonien talon (Hietalan) alapuolella olleen osan Gunnar Petterssonille. Nyt tuolla tontilla on omakotitalo, missä asuu Kyösti Ristiluoma perheineen.

Nummensyrjän tontin alaosasta Luodot ovat joutuneet myymään kunnalle noin 600 neliömetriä maata nykyisen Ainontien rakentamisvaiheessa.
Monta parhaassa iässä ollutta omenapuuta tuhoutui tuolloin.

Eino Luodon, Aili Hellen, Kerttu Långströmin, Linnea Valon ja Veikko Hellen antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen
Kuvat Eino Luodon kokoelmista