Pisteenkaari 9  

 

MIETTEITÄ

Kirjoittanut Matti Kuorikoski

Santeri miettii ja katselee ulos,
ett’ mikä ois sellaisen elämän tulos,
jos olis’ rutosti rahaa?


”Suurena herrana huoleton oisin, mennä ja tulla milloin vain voisin.
Ajaisin autolla herrojen tapaan,
Tuntisin elämän ihanan vapaan.
”Restauranteissa” istuisin,
sikaari hampaissa iltaisin.
Ei puris’ pakkanen kylmällä säällä,
kun olis turkit lämpimät päällä.
Ja miehellä kyllä kunnioitusta,
vaikk’ menneisyys ois’ kuinkakin musta.
Talvella hiihtäisin Pallaat ja Kolit,
sanoisi toiset: Ai sielläkös olit!
Välimeren aaltojen loisketta kuulis’
ehkä jo muutamat prinssiksi luulis’?
Kyllä mä aikani kulumaan saisin,
välillä jonkun leskenkin naisin,
noin liikemielessä aivan.
Sitt’ kun ois’ eessä tuo elämän ilta,
tuntuis’ nuo menneet mahtavilta.
Ja minua kun painettas’ maan tomuun,
eipähän ahdettais’ laatikkoromuun,
vaan mahtavaan tammiseen arkkuuun.
Kunnioituksella muistaisi lehti,
Santeri paljon eläissään ehti.”


Näin Santeri miettii ja katselee ulos,
et mikä ois’ sellaisen elämän tulos,
jos olis’ rutosti rahaa?
Se tamminen arkku ja perintöriita,
viimein, kun leikkaa tuo tuonenviita!

Toukokuussa 1961