Korjattu 26.7.2005

VIHDINSEUDUN OSUUSLIIKKEEN LEIPOMORAKENNUS

ENTINEN TÖRNSTRÖMIN KESTIKIEVARI  

TOIMELAN HUVILA (R 3:18)

Kolmivuotiskautena 1929-1931 oli Nummelan kyytiurakoitsijana asioitsija Kalle Törnström 7 000 markan vuosikorvauksella. Törnströmin kaksikerroksinen majatalo valmistui vuonna 1928 Haapakyläntien varteen noin 100 metriä Nummelan keskustasta.

Kuitenkin jo vuonna 1931 vuosisatainen kyytilaitos loppui Vihdissä. (Ketola: Vihdin historia I, s. 295).

Karl Teodor Törnströmin (*1875 Vihti) ammateiksi on seurakunnan kirjoissa merkitty asioitsija, maalari. Hänen vaimonsa Vera (o.s. Rantanen) oli syntynyt vuonna 1864 Korpilahdella. Heillä ei ollut lapsia. He asuivat kuolemaansa asti tässä talossa. Karl kuoli huhtikuussa 1937 ja Vera saman vuoden syyskuussa.

Vera ja Kalle Törnström (Kuvan omistaa Vuokko Honkanen)

Tätinsä Vera Törnströmin luona Nummelassa oli vuosina 1920-1928 Helmi Rantanen, joka oli jäänyt täysorvoksi. Kun Helmi Elina Rantanen (myöh. Ulamo, *1906 Korpilahti; kuollut 1963) tuli Nummelaan vuonna 1920, hän oli jo käynyt koulunsa. Jäätyään orvoksi hän asui ensin isoäitinsä luona Korpilahdella, mistä muutti tätinsä luokse Nummelaan. Nummelan majatalossa hän oli apuna keittiössä sekä majoitushuoneiden siivouksessa ym. Helmi Ulamon tytär Vuokko Honkanen on kertonut äitinsä viihtyneen hyvin Nummelassa. Hän puhui usein mm. Vesikansasta. Nummelasta Helmi Rantanen lähti kansanopistoon Hartolaan.

Veikko Helle on kertonut työväentalon naapureista seuraavaa (Helle - Ketola: Emmää menis mihkää sivuilla 50-51):

Sentraalin eli puhelinkeskuksen viereinen omakotitalo oli parturi Törnströmin talo. Hän piti siinä vähäisissä mitoissa jonkunlaista majataloa, jossa voivat vieraat yöpyä. Hänellä oli siinä alakerrassa jonkun kammarin nurkassa myöskin pöytä, jonka edessä oli peili sekä parranajon ja hiusten leikkaamisvehkeet. Hänen varsinaiseksi ammatikseen sanottiinkin parturi. Siitä on monenlaista juttua. Minun isäni ajoi yleensä partansa itse, mutta kävi kuitenkin joskus myöskin Törnströmin luona parturoitavana. Ehkä hän silloin ajatti partansa kun oli hiuksetkin leikattava. Minun muistiini on jäänyt joku juttu siitä, kun hän siellä kävi. Se oli vähän hätäinen mies tämä Törnströmmi, eikä se hiuksia leikatessa aina muistanut lipsuttaa konetta tarpeeksi, vaan otti sen irti, jolloin isä sanoi, että ”pane poikki vaan, mitä et saa juurines”.

Ja toinenkin tämmöinen juttu. Partaveitsellä kun asiakkaan partaa ajoi, aina pikku haavojakin tuli. Hänellä oli tapana käyttää alunaksi sanottua pientä peukalonkokoista palaa, johon hän sylkäsi, ja pyyhki sillä sitten siihen haavaan, ja se lopetti verenvuodon. Isäni on sanonut, kun näin hänellekin tehtiin, että eikös tämä ole vähän epäsiistiä, kun sä syljeskelet siihen ja sitten ihmisten kasvoihin hierot sitä alunaas. ”Älä sinä Eetvartti valita!” Sinä olet toinen vihtiläinen, jolle hän käyttää tätä tapaa että sylkäisee tähän alunanpalaan. Tavallisesti hän sylkäisee poskeen ja hieroo sitten alunaa. Ja se toinen vihtiläinen, jolle hän käyttää tätä siistimpää tapaa, se on Niemenkylän kreivi Mannerheim. Tämmöset olivat parturi Törnströmin parturoimiset ja asiakaskarsinta.

Hänellä oli myöskin flyygeli tai oliko se piano, ja siitä ihmiset saivat sen käsityksen, että hän osaa soittaakin. Se oli väärä käsitys, mutta kyllä hänet joskus kuitenkin seuratalon iltamiinkin oli pyydetty soittamaan, kun ei oikea soittaja ollut päässyt, ja sillä oli se yksi valssi, jota se soitti koko illan. Sitä sanottiin Pompom-valssiksi. Siinä ei ollut muuta kuin sellainen jonkinlainen valssin tahti, että ihmiset kuitenkin sen mukaan pystyivät tanssimaan. Ja kun oikein hienostelevasti sitten lähestyivät parturi Törnströmmiä sanoivat häntä pianisti Törnströmiksi. Se oli suurinta liiottelua mitä minä olen muusikoista kuullut, minähän sentään tunsin tämän Törnströmmin ja hänen pianonsoittonsakin.

Törnströmin talo vaihtoi omistaa sekin, ja Vihdinseudun Osuusliike osti sen omistukseensa. Osuusliikkeen leipomo toimi siinä jonkun aikaa, kunnes sitten tuli poltti sen talon ja leipomon. Siellä yläkerrassa olleet asukkaat, nekin osuusliikkeen henkilökuntaa, ne muuttivat työväentalolle väliaikaisesti, kunnes saivat uuden asunnon itsellensä hankituksi. Siihen loppui sitten parturi Törnströmin talon historia. Siinä taitaa olla vieläkin jotain vanhoja sementtirappuja jäljellä, että jos joku haluaa kuvitella menevänsä Nummelassa parturiin Törnströmille, niin voi lähteä astelemaan niitä rappuja ja käyttää sitten vähän mielikuvitusta, sitä siinä kyllä tarvitaan.

Vera ja Kalle Törnström. Kuva  Vuokko Honkanen.

Aili Helle (o.s. Ekman, *1910 Vihti,) on kertonut Kalle Törnströmin olleen oikein lupsakka mies. Kalle soitteli mielellään pianoaan. Hän myös lainasi pianonsa Aili ja Esko Hellen häihin työväentalolle vuonna 1934.

Naapuritalon tyttö Helga Lehtonen (myöh. Aaltonen) on kuitenkin kertonut pelänneensä Kalle Törnströmiä. Kallen parturinliike oli Vesikansantien puoleisessa huoneessa, mihin kuljettiin verannan kautta. Alakerrassa olivat myös majoitushuoneet sekä keittiö. Pihan puolella oli kaksi ovea, joista toisesta päästiin yläkertaan.

Vera Törnström ja Helmi Rantanen Törnströmien salissa.
Kuva Vuokko Honkanen.

Vera-rouvan Aili Helle on kuvannut lyhyeksi ja pulskaksi.

Helmi oli pyöreäposkinen, hyvännäköinen sekä mukava puheissaan. Hän kävi myös Ailin sukulaisten teurastamon kaupassa Lohjantien varrella makkaroita ostamassa. Helmillä oli aina paljon töitä. Hän ”huushollasi” koko ajan, on Aili Helle kertonut. Helmi kuuluu olleen myös innokas tanssija, joka myöhemmin opetti mm. tytärtään tanssimaan.

Helmi Rantanen. Kuvan omistaa hänen tyttärensä Vuokko Honkanen.

Maissi Laakso (o.s. Tammilahti, *1916 Vihti) on kertonut, että hän kävi majatalossa joskus vetämässä lakanoita Vera-rouvan kanssa. Helmiin hän ei kuitenkaan tutustunut paremmin, vaikka muistaakin talossa olleen nuoren naisen.

Aivan naapuritalon (Harjurinne) rajalla oli kievarin ulkorakennus, jonka länsipäädyssä oli sauna ja pesutupa, keskellä talli ja toisessa päässä katettu tila (ehkä juuri hevosia varten). Törnströmien saunaa naapurit pitivät oikein komeana. Pihassa oli paljon hedelmäpuita ja myös suuri perunapelto.

Törnströmien kestikievarin saunarakennus. Kuvassa naapuritalon omistaja Vihtori Lehtonen ja hänen ajokoiransa Bella. Kuvan omistaa Helga Aaltonen (o.s. Lehtonen).

1930-luvun lopulla talossa asuivat Grönbergit: ”metsäpomo” Bruno, hänen vaimonsa Sissi (Sigrid) ja Markus-niminen poika. Perhe asui välillä jossakin muualla, mutta palattuaan Nummelaan 1950-luvun alussa Sissi ja Markus Grönberg asuivat entisen kodin vieressä olleen Puhelinkeskuksen talon yläpäädyn asunnossa. Parin vuoden ajan Markus kuului jälleen kylän poikien jengiin. (Muistellut Reijo Vainio)

Törnströmien kuoleman jälkeen talossa pidettiin marraskuussa 1937 huutokauppa, jonka toimeksipanija oli B. Grönberg. Vuokko Honkanen on kertonut, ettei asiapapereista ilmene, kenen omistukseen talo tuolloin siirtyi. Huutokaupasta tulleita varoja jaettiin varsinaisille perillisille eli Kallen ja Veran sisaruksille, mutta myös joillekin kyläläisille, jotka olivat ilmeisesti hoitaneet Törnströmejä ja heidän asioitaan. Heihin kuuluivat mm. Anna Helander, Liisa Määttä ja rouva Elg.

Entisessä Kalle Törnströmin talossa toimi myöhemmin Vihdinseudun osuusliikkeen leipomo.

Maissi Laakso (o.s. Tammilahti) on kertonut, että hänen isänsä Vihtori Tammilahti oli ennen sotaa rakentamassa leipomon tiloja.

Naapuritalossa asunut Helga Aaltonen (o.s. Lehtonen) meni vuonna 1945 töihin Vihdinseudun osuusliikkeen leipomoon ja työskenteli siellä talon tuhoutumiseen asti. Hän on kertonut seuraavaa:

Leipomoon kuljettiin Vesikansantien puolelta. Kadun puolella oli tavaroiden laskusilta. Jauhovarasto oli verannalla. Ensin oli pakkaamo ja sen takana iso sali. Kun eteisestä tultiin sisälle, oli salissa oikealla mylly ja taikinakone. Sali ulottui läpi talon pihan puolelle asti. Siellä oli pitkät leipomispöydät. Äärinurkassa olivat höyrykaapit, missä leivät nostatettiin. Uunit olivat keskellä taloa vastapäätä konditoriamestarin huonetta, joka oli talon pohjoissivulla, tieltä katsoen ison salin vasemmalla puolella. Henkilökunnalla ei ollut muita tiloja kuin pieni pukuhuone pakkaamon sivussa, eikä sekään ollut aivan alusta lähtien. Myös pihan puolella oli sisäänkäynti leipomon tiloihin sekä toinen ovi yläkerran portaikkoon.

Helga Aaltosen aikana, noina sodan jälkeisinä vuosina leivottiin ohra- ja ruisleipää sekä pullaa, jonka päällä oli hilloa. Kondiittori teki tilauksesta kakkuja asiakkaiden aineista. Asiakkaat teettivät myös esim. kanelipullaa omista aineista. Kun rusinoita ei ollut saatavilla, käytettiin niiden asemesta puolukoita.

Vihdinseudun osuusliikkeen myyjät ja ravintolan työntekijät hakivat käsirattailla leivät ja pullat suoraan leipomosta.

Vuonna 1948 leipomorakennus paloi. Ilmeisesti nokipalo oli syynä. Työntekijät eivät huomanneet palon alkua, vaan mestari Olavi Ihalainen tuli leipomoon ilmoittamaan, että talo palaa. Asbestikatto kuumeni ja paukkui uhkaavasti. Pullat lentelivät pitkin pihaa ja maantietä. Leipomoa ei rakennettu enää uudelleen Nummelaan. Vain sementtiportaat ovat talosta jäljellä.

Leipomon palaessa ehdittiin kantaa pihalle mm. nousemassa olevia leipiä. Kuvassa leipomon työntekijöitä. Toisena oikealta kuvan omistaja Helga Aaltonen (o.s. Lehtonen).

Leipomorakennuksen yläkerrassa oli kaksi asuntoa. Siellä asui osuusliikkeen työntekijöitä: mm. leipurimestari Yrjö Haarala (*1905 Helsinki) ja hänen vaimonsa Sirkka (o.s. Saarinen, *1910 Karjalohja). He tulivat Nummelaan vuonna 1943 ja muuttivat Auraan vuonna 1946.

Sirkka ja Yrjö Haarala. Kuvan omistaa Helga Aaltonen.

Haaralan jälkeen mestarina toimi Olavi Ihalainen, jonka aikana talo paloi. 1940-luvun puolivälissä talossa asui myös teurastaja Teuvo Heikkilä ja hänen vaimonsa Ellen, joka oli liha- ja maito-osaston myyjänä. Pekka-poikansa kuoltua liikenneonnettomuudessa vuonna 1946 Heikkilät muuttivat pois Nummelasta.

Leipomotyöntekijöistä ainakin Perniöstä tullut Impi Koivu asui talossa vuosina 1943 - 45).Helga Aaltosen työtovereita leipomossa olivat jonkin aikaa mm. Eeva Salenius (o.s. Laakso) ja Tyyne Merikallio.

Parturi Törnströmin talosta on vielä jäljellä rappuset Sentraalipolun varrella. Kuvannut Mikko Yli-Rosti. Kuva julkaistu Luoteis-Uusimaassa vuonna 2004.

Helga Aaltosen, Aili Hellen, Veikko Hellen, Vuokko Honkasen, Maissi Laakson, Reijo Vainion ja Linnea Valon antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.