Esa Sievinen:
Vihrin vesis uinu mies

Vanha kotitalo Esala Vihdintiellä.

Esa Sievinen on monelle tuttu. Uintivalmentajana hän on vienyt poikansa maailmanhuipulle. Elämän juuret kiinnittyvät syvälle Vihdin maaperään.
 
Esa Sievisen syntymä kaikui pitkälle. Siitä piti isä- Alpo huolen.

- Isäni oli puuseppänä Vihdintiellä sijainneessa Laakson puusepänverstaassa. Kun hän kuuli minun syntyneen, hän avasi kodin ikkunan ja huusi tien toisella puolella olleen verstaan työkavereille: ”poika tuli!”

Sievisen perhe; Alpo, Aili, isosisko Leena ja Esa asuivat silloin nykyisen Saarisen liiketalon paikalla olleessa talossa Se oli ministeri Veikko Hellen talon rajanaapuri. Samanikäisestä Hellen pojasta, Vesasta tuli Esan paras kaveri. 

- Leikimme – jos välillä nahistelimmekin yhdessä, muistelee Esa.

Varsinkin nassikoiden kotitalojen tonttien rajalla ollut iso koivu aiheutti päänvaivaa.

- Meille tuli aina kinaa siitä kumman puolella puu on.

Suuriin neuvotteluihin tottunut ministeri Helle kutsui pojat keittiön pöydän ääreen kokoukseen. Näin kävi usein. Päätöslauselma oli aina diplomaattinen; puu kuului tasapuolisesti molemmille taloille.

Sievinen muistelee ilolla Hellettä, jolla hän sanoo olleen suuri merkitys hänelle esikuvana ja esimerkillisenä aikuisena ihmisenä.

- Jos Veikko osti Vesalle jotakin, vinkkasi hän siitä aina myös isälleni. Hän oli hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen mies, muistelee Sievinen.

Aina ei kuitenkaan Hellekään osannut olla avuksi.

- Kerran Vesa sai poliisiauton ja minä kilpikonnan. Eihän se kilpikonna koskaan poliisiautolle pärjännyt, naurahtaa Sievinen.

Nummelan pisteen lisäksi pojat leikkivät harjulla. Siitä tuli Sieviselle rakas paikka.

- Yhä vielä kun kaipaan rauhaa, kävelen harjulle. Sinne tallatessani mieleeni nousee nuoruudesta kumpuava lämmin tunne.

Harjulta siintää myös Hiidenvesi. 1960-luvulla järvi oli monen nummelalaisen kesänviettopaikka. Sievisten mökki sijaitsi Lehtisaaren vieressä.

Silloin ei ollut kiire. Ihmiset auttoivat toinen toisiaan.

- Pienenä poikana olin yksin Hellen mökillä Vesan kanssa leikkimässä ja piti jäädä yökylään, mutta tuli koti-ikävä.

Veikko Helle tarjosi pojalle Jaffaa ja souti hänet takaisin Nummelan rantaan. 

Liikunta on nuoresta asti ollut osa Sievisen elämää. Työväentalo oli monen kisaamisen paikka. Kisaajat antoi suunnan tulevalle uralle.

- Uinnin valmentaminen lähti urheiluseuran kautta.

- Tapasin vuonna 1978 paikallispoliitikko Markku Pohjolan, joka ehdotti valmennuksen aloittamista. Innostuin tehtävästä heti.

Kun Esan poika Jani oli 10- vuotias, parivaljakko alkoi vakavissaan tähdätä maailman huipulle.

- Töitä tehtiin kirjaimellisesti hartiavoimin.

Hyvän valmentajan ominaisuuksiin Sievinen listaa tasavertaisesti realismin ja idealismin.

Sievinen iloitsee muutenkin kaksijakoisesta maailmastaan. Urheilu kulkee suvussa isän puolelta. Äiti taas oli Kuorikosken kulttuurisukua. Sukuun kuuluivat mm. kuvanveistäjä Essi Renvall ja lasitaiteilija Tapio Wirkkala, joka kävi nauttimassa kesäpäivistä perheen Hiidenveden mökillä.

Esan äidin isä Viljo ja veli Matti Kuorikoski olivat näytelmäkirjailijoita. Matti Kuorikoski myös näytteli.

- Tämä tausta on auttanut valmennustyössäni. Olen ymmärtänyt kulttuurin arvon ja olen poiminut siitä henkisen valmennuksen ytimen.

- Sanotaankin, että valmennus ei ole tiedettä vaan taidetta.

Taide on osa Sievisen elämää myös työn ulkopuolella. Hän kirjoittaa runoja. Ideat kumpuavat usein vanhoista lapsuuden muistoista. Vihti osana niitä.

- Kesällä kun nukun jossain yläkerrassa peltikaton alla ja sade ropisee siihen, muistan mummolassa viettämäni kesät. Silloin saatan ottaa kynän käteen ja alkaa kirjoittaa.

Kirjoittaminen on valmentajan henkireikä.

- Olen valmentanut uimareita 40 vuotta. Kirjoittaminen on sille hyvää vastapainoa, sanoo Sievinen, joka tuo runojaan esille facebook-sivullaan.

Hän jakaa elämää syvästi ruotivan runonsa:

”Sielu on kuin suuri valtameri.
Sen sisäistä kauneutta suojelee hyvyys, rakkaus ja kauneus. Se kaikki sisäinen hyvyys ja rakkaus voi muuttua kuitenkin laajaksi pintamyrskyksi myös sielussa ja syventyä jos et ponnistele päivittäin näitä ulkopuolelta tulevia voimakkaita myrskyjä vastaan, hyvyyden, rakkauden ja kauneuden täsmäaseilla.”

- Unelmia on aina oltava, sanoo Sievinen.

- Vanhemmiten ne kuitenkin muuttavat muotoaan. Ymmärrys elämään kasvaa.

Aiemmin Sievinen sanoo unelmoineensa maailmanmestaruudesta.

- Tänä päivänä unelmani toteutuvat perheessä; vaimossa ja lapsissa, kodissa.

- Iloitsen siitä, että saan olla työssäni nuorten kanssa tekemisissä. Tunnen, että sen kautta voin osaltani edes vähän muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi olla ja elää. Se onkin yleensä vanhemman valmentajan osa.

Nuorempana voitto on tärkein. Lähes seitsemänkymppisenä maailma näyttää jo toisetkin kasvonsa.

Ja ne unelmat.

- Yksi unelmistani on kirjoittaa valmennuksestani kirja. Minulla on siitä valtavasti materiaalia. On tärkeää jakaa sitä mitä itse on saanut, sanoo Sievinen, joka juuri haastattelupäivänä on luennoinut kokemuksistaan.

- Olen kiitollinen siitä, että moni unelmistani on toteutunut. Olen käynyt neljät olympialaiset läpi. Tavoite on päästä vielä viidensiin. Se ei kuitenkaan ole enää unelma. Elämä näyttää miten käy.

Mutta sitä rakasta harjua ei sotketa!

- Sinne ei saa rakentaa, puuskahtaa Sievinen.

- Jos sekin alue täyttyy taloista ei Nummela ole enää Nummela!

Jääneekö unelmaksi?

Lähde: toimittaja Mari Vainio