Nummelan kylähistoria      Nykyinen Lohjantie

Tehty 1.3.2011



Irmeli Mattilan muistoja
Nummelasta


Tontin yläpuolella kulki Haapakyläntieltä lähtevä kovapohjainen polku.  Siellä opettelimme ajamaan polkupyörällä.  Isän veli Martti Vaajoki oli taitava korjaamaan polkupyöriä ja hänen ansiostaan meillä oli myöhemmin useampi kuin yksi pyörä.

Urheilusta kiinnostunut isä siirsi myös urheiluinnostuksen meihin lapsiin. Urheilimme Nummelan Kisaajien riveissä.  Talvisin oli Työväentalolla sarjahiihtoja melkein joka sunnuntai.  Latu lähti Työväentalon pihalta meidän talon sivuitse ylös harjulle.  Tehtiin lenkki toisella puolella ja palattiin alamäkeä laskien maaliin. Osallistuttiin moniin hiihtokilpailuihin.  Osuusliike Viso  järjesti vuosittain myös kisat.  Näistä sain kiertopalkinnon omakseni.  Saleniuksen Armi oli kova kilpakumppani.
Työnjako kilpailuaamuna oli sellainen, että isä voiteli sukset ja äiti laittoi aamupalan.



Tytöt hiihtämässä harjun kupeessa nykyisen Mustikkatien ja Puolukkatien maastoissa.
Edessä Seija Ojanen, takana vasemmalta  Marjut Vaajoki, Seija Holopainen, Marja-Leena Vaajoki ja Arja Laine.



Talviurheiluun liittyen meillä oli myös mahtavat hiekkamontut. Siellä laskimme aina kun oli mahdollista. Mäet eivät olleet mitään pieniä, niissä oli mutkia, kuoppia ja pudotuksia, ihme ettei kukaan loukannut pahemmin.  Suksia tärveltyi useampia.  Niitä paikattiin joko pellillä tai sitten niitä korjautettiin Laakson verstaalla

Kesäisin yleisurheilimme.  Rantasen poikien kanssa hypättiin seivästä.  Pentti Nikula oli esikuvamme

Ennenkuin meillä oli vielä kesämökkiä telttailimme Hiidenvedellä.  Siellä oli runsaasti mukavia niemennokkia ja lahtia, jotka olivat hyviä yöpymispaikkoja. Polkupyörät oli kulkuvälineenä, kun lähdettiin kohti Hiidenveden rantaa.  Kyytiin pakattiin eväät ja muut tykötarpeet, koira ja lapset.  Soutamalla sitten mentiin, ei ollut perämoottoria.

Isä oli innokas kalamies.  Kalaan lähdettiin varhain aamulla.  Olin usein isän mukana.
Veneen kokkaan laitettiin täkki ja tyyny ja siinä minä jatkoin uniani.  Isä voitti yhden suuremman kalastuskisan.
 


Arvo Vaajoki Simolansaaren (Hiidenvedellä olevan pikkusaaren) edustalla kalakilpailujen voittajana. Kala meni silloisen Luontolan ruokapöytään.


Olin myös auttamassa äitiä, kun hän saumasi sadetakkeja. Käänsin hihoja ja kauluksia ja pakkasin sadetakkeja. Sainiolla tehtiin yhdessä vaiheessa myös "pissahousuja" pikkuvauvoille.

Kesäisin kävimme Myllylammella uimassa.  Siellä oli hyvä hiekkaranta.  Linja-autolla matkustettiin Nummelasta ja evääksi otettiin punaista limonaadia ja ranskanleipää.
 
Me muutimme Tuomon kanssa toukokuussa 1969  asumaan Eklundin taloon ja syksyllä sitten edelleen Kokkolaan.