Nummelan kylähistoria      Nykyinen Lohjantie

Tehty 1.3.2011



Vaajoen
MARJALA 


Marjala        


Sotavuosien jälkeen Nummela alkoi laajentua nopeasti. Tuusan isäntä Kalle Sammalkari myi Vihdintien varrelta ja lähitienoilta useita tontteja. Niille kohosi samankokoisia omakotitaloja nuorille perheille. Heihin kuuluivat myös Vaajoet, Arvo Alfred(*1921) ja vaimonsa Taimi (*1924 Vihti; o.s. Salenius) sekä lapset Irmeli (*1948 Vihti), Marjut (*1952 Vihti) ja Marja-Leena (Maija) (*1956 Vihti).

Taimi Salenius ja Arvo Vaajoki vihittiin 27.7.1946. Häät pidettiin työväentalo Rientolassa. Taimi on kertonut tyttärilleen: ”Kun elettiin sodan jälkeistä aikaa, niin ei ollut paljon mitään. Kun  hän oli töissä Vison ravintolassa,  niin jotenkin sen työpaikan tiloihin pystyttiin keräämään voita ja maitoa ja mahdollisesti jotain muutakin isommissa erissä häitä varten”.

Avioliiton alkuvuosina perhe asui Taimi-rouvan kotitalon, Harjanteen yläkerrassa.


Marjalan rakennusvaiheen kuvia.
Kahdessa ylimmässä Eino Salenius ja Arvo Vaajoki.

2400 neliömetrin metsikkötontille (nykyisen Lohjantien tuntumaan) valmistui vuonna 1958 kaksikerroksinen Siporex-talo, jonka Taimi Vaajoen veli rakennusmestari Erkki Salenius oli suunnitellut. Käsistään erittäin taitava Arvo rakensi talon itse. Rapattu talo oli harmahtava väriltään. Alemmassa asuinkerroksessa oli olohuone, keittiö ja ruokailutila, yläkerrassa kaksi huonetta sekä matalaa ullakkotilaa talon sivuilla. Kellarikerroksessa sauna, pesutilat, talouskellari ja autotalli.
Alusta lähtien talossa oli öljykeskuslämmitys. Pihalla oli oma syvä kaivo.


Kuvia valmiista talosta.



Tontti oli loivaa hiekkaista rinnettä. 1960-luvulla osa tontista oli puutarhaa, missä mm. kymmenkunta omenapuuta. Perunamaa oli Antti Laakson tontille päin. Ryytimaa oli ehkä alkuvuosina. Viljely kuivalla tontilla loppui kuitenkin lyhyeen.
Osa tontista oli silloisen rakennuskaavan mukaan varattu viheralueeksi, eikä sille saanut rakentaa. Tontin korkeuserojen vuoksi piha oli porrastettu. 1970- tai 1980-luvulla pihalle tehtiin pergola, jonka säleikössä oli köynnöskasveja. Rehevä villiviini, jota kasvoi myös talon seinustalla, oli varsin näyttävä syksyn punaisessa asussa.


Talon pääty

Kun nykyisen Lohjantien alkupäätä ei vielä ollut, Marjalan tontille oli kulkuväyläksi merkitty rasitetie Linderoosin tontin vierestä silloisen Haapakyläntien kautta (vanha väylä Linderoosin ja Sähkö-Lehtosen välistä sähkömuuntajalle). Tontille kuljettiin kuitenkin yleensä naapuritalon (Rantasen Nummikoto) pihan kautta. Marjalan ja Nummikodon tonttien läheltä kulki sähkölinja muuntajalta länteen päin.



Linderoosin talon purku.  Purkajat ovat Arvo Vaajoki ja hänen veljensä Unto Vaajoki sekä Arvo Vaajoen tyttärenpoika Mikko Ståhlstedt. Tästä talosta saadulla puutavaralla Arvo Vaajoki rakensi talousrakennusta ja aitaa perheen kesämökille Rysälahteen.

Lohjantien uusi linjaus Vihdintieltä alkavaksi rakennettiin 1970-luvun puolivälissä.


Vaajoet 

Arvo Vaajoki oli etevä metallialan työmies (viilaaja, peltiseppä) ja kävi töissä Helsingissä. Harjanteella asuessaan Arvo teki kotonaan Harjanteella myös kynttilöitä, joita Sainion liikeyrityksen välityksellä myytiin eteenpäin. Töihin kuljettiin ensin linja-autolla, auto perheeseen hankittiin vasta 1970-luvulla. Sitten siirryttiin oman auton käyttöön. Samassa työpaikassa, Oy Tools Oy Ab. Arvo työskenteli eläkeikään asti.

Arvosta kyläläiset ovat sanoneet ”Hän teki mitä tahtoi, muut mitä osasivat”. Hän rakensi myös perheen kesämökin ja toisenkin Hiidenveden rannalle Pääkslahteen. Hänen kerrotaan olleen myös Nummelan paras grillaaja. Taimi-vaimon kanssa Arvo kuuluu tehneen jopa piparkakkutalon.



Arvo Vaajoki ja Taimi Vaajoen veli Eino Salenius Rysälahdessa talousrakennuksen rakennuspuuhissa.


Rysälahden toinen rakennus, missä  sauna ja tupa. Taustalla näkyy VR- junanvaunu,  joka oli perheen ensimmäinen majapaikka Rysälahdessa.

Innokkaalla metsästäjällä oli aina oma ajokoira. Kun Arvo lähti metsälle ystävänsä  Kauko Kallion kanssa, Taimi-rouva kuuluu tokaisseen: ” Lähtivät taas risuja sotkemaan”.


Arvo Vaajoen koira Janne (luultavasti) perheen kesäpaikassa Rysälahdessa. 



Arvo Vaajoen koira Neero Marjalan takapihalla. Taustalla näkyy Satupirtin liiteri/saunarakennus.



Nummelan Kisaajien johtokuntaan Arvo kuului muutaman vuoden ajan. Nyrkkeilyä hän harrasti aivan kilpatasolla. Työväentalolla hän veti myös pikkupoikien voimisteluryhmiä. Hän kuuluu pitäneen hyvän järjestyksen.



Sainion yrityksen pikkujoulut.

Taimi Vaajoki työskenteli saumaajana Olavi Sainion yrityksessä Sentraalipolun Kuuselassa. Firmassa lämpösaumattiin urakkatyönä mm. sadetakkeja .Tehtiin myös erilaisia kernipeitteitä ja alustoja, ”toppapusseja”, pusseja autonakun suojaksi jne.


Taimi Vaajoen lähimmät työtoverit (ydin joukko): takana johtaja Olavi Sainio ja vas. Irja Kallio, Annikki Långström, Taimi Vaajoki, (luultavasti) Sirkka Koivunen ja Liisa Pircklén. 



Lounastauolla Kuuselan pihalla. Aikuiset vasemmalta Aune Syrjälä, Liisa Pirkclén, tunnistamaton, Sirkka Nieminen, Irja Kallio ja Taimi Vaajoki. Edessä oleva tyttö on Irmeli Vaajoki ja oikealla takana Marjut Vaajoki.

 Irja Kallio on kertonut, että ennen Sainion firman siirtymistä Helsinkiin saumattiin sadetakkeja suurella teollisuuskoneella myös Vaajoen omakotitalon yläkerrassa. Taimin käly Eeva Salenius (o.s. Laakso) kävi pakkaamassa. Etätyönä tehtiin myös lasten ”pissahousuja” sekä ns. laihdutuspöksyjä, joita mainostettiin ”modernina vallankumouksena”.

Irja ja Taimi olivat monivuotisia työtovereita, Irja on kertonut, että Taimi oli ihana ystävä, loistava, huumorintajuinen työkaveri.  Taimi oli Sainion firman ”sielu ja moottori”. Taimi siirtyi firman mukana vielä Helsinkiin töihin. Hyvä työnantaja maksoi Taimille 57 vuoden iässä varhaiseläkkeen. Tuolloin yrityksen tuotevalikoima muuttui. Ryhdyttiin tekemään erilaisia kansioita, valokuvataskuja tms.

Irja Kallio on myös kertonut, että Taimi oli tavattoman nopea mustikanpoimija. Kun he menivät metsään, Taimin kori oli hetkessä täynnä. Airi Arola (o.s. Salenius) on puolestaan kertonut, että Taimi oli erinomainen käsityöihminen, hyvä neuloja, joka opetti Airiakin.

Olemukseltaan Taimi oli liikunnallinen ja osallistui Rientolan voimistelupiireihin. Hän oli kova hiihtämään ja kävelemään. Hän käveli myös käsillä pitkiä matkoja.

Omakotitalosta Taimi ja Arvo muuttivat vuonna 1989 rivitaloon Haltiapolulle.
Siellä Arvo kuoli v. 1996. Taimi asui elämänsä viisi viimeistä vuotta Vihdin Hopearinteessä ja kuoli v. 2010.

Marjala myytiin pankille ja tuolloin taloon tuli vuokralaisia. Myöhemmin kiinteistö siirtyi rakennusliikkeen omistukseen ja vuonna 2004  tälle ja naapuritontille (Nummikoto) valmistuivat  As. Oy Nummelan Kanervan kerrostalot.

Tietoja antaneet Marjut Ståhlstedt, Irmeli Mattila, Irja Kallio, Reijo Vainio. Koonnut Ritva Miettinen.
.Kuvat perheen kokoelmista.

Irmeli Mattilan muistoja Nummelasta