Työväentalon vahtimestareita 
- Vihtori Tammilahdesta Hanna Holopaiseen

Kirjoittanut nimimerkki Vatupassi (Veikko Helle). Ilmestynyt aiemmin Nummelo -nimisessä Nummelan Työväenyhdistys Elo r.y.:n julkaisussa vuodelta 1985.

Työväentaloilla, niin Nummelankin ty. Elon talolla ovat talonmiehet tai talonmies-vahtimestarit olleet aina keskeisiä hahmoja talolla tapahtuvassa toiminnassa. Talonmies on ollut erityisasemassa jo senkin vuoksi, että hän on ollut yhdistyksen ainoa toimihenkilö, jolle on maksettu palkkaa tai palkkiota jossakin muodossa. Elonkin talolla oli pitkään ainakin sotiin saakka niin, että palkan muodosti vapaa asunto valoineen ja lämpöineen.

Vihtori Tammilahti oli eräs varhaisemmista talonmiehistä. Hän oli myös eräs näkyvämmin aikakirjoihin jääneistä. Vihtori oli aikanaan yhdistyksen puheenjohtajana. Hän hoiteli muitakin luottamustehtäviä, toimi näyttämöllä ja oli tinkimättömänä järjestysmiehenä ehdottomine raittiusvaatimuksineen kieltolain aikana.

Silloin lienee ollut aika yleistä, että iltamiin tultiin pirtukanisteri taskussa. Jos vähänkin aihetta ilmaantui oli Tammilahti innokas avustamaan ruumiintarkastuksessa. Armotta hallussa ollut aine kaadettiin maahan. Tammilahden kerrotaan tutkineen vielä kanisterin rakenteenkin perustellen sitä elämään jääneellä lausahduksella: "kas piru vie, kanisterissa voi olla kaksi pohjaa".

Tammilahdella oli suuri perhe. Se taisi olla jo kymmenhenkinen, kun he muuttivat työväentalon ahtaasta hellahuoneen asunnosta naapuriin. "Taas on sänkypula poistettu, toistaiseksi", sanotaan Vihtorin todenneen, kun oli saanut timpuroimansa kerrossängyn valmiiksi.

Vihtori oli monitoiminen mies ja kiireet olivat sen mukaisia. Ansiotyöstä tultua hänen oli usein kiirehdittävä johonkin kokoukseen. Ajan säästämiseksi kaateli Johanna-vaimo useampia kupillisia kahvia jäähtymään pöydän reunalle, josta Vihtori ne sitten samalla hörppäili, kun vaihtoi työplyysin parempiin vaatteisiin.

Vihtori Tammilahti oli esimerkillinen ja uupumaton työväen luottamusmies vuosisadan toiselta vuosikymmeneltä aina sodanjälkeiseen aikaan saakka. Sota häntä sitten kumarruttikin. Hän menetti kolme poikaansa kaatuneina.

- - - - - - - -

Almus Nyman, Kattilamäen Almus oli tyypiltään enemmän talonmies, näyttämönjohtaja. Muutamaan vuosikymmeneen ei työväentalolla juuri sellaista näytelmää esitetty, etteikö hän olisi ollut mukana enemmän tai vähemmän suuressa osassa. Se jos mikä oli teatteriharrastusta, kun tultiin Kattilamäestä ilmalla kuin ilmalla harjoituksiin ja tietenkin myös esityksiin. Matkaa taisi tulla 4-5 km yhteen suuntaan.

Matka tietenkin sitten helpottui ja supistui äärimmilleen, vain työväentalon salin mittaiseksi, kun Almus akottui Anninsa kanssa ja he siirtyivät talonmiestehtäviin. Anni oli naisjaoston puheenjohtajana. Almus johdatteli varapuheenjohtajana yhdistystä molempien sotien ajan ja oli johtokunnassa pitkään sen jälkeenkin. Almus Nyman oli veljensä Albertin kanssa aikanaan myös vakituinen iltamasoittaja työväentalolla.

- - - - - - - -

Seppä Lauri Sievinen tuli Nummelaan muualta. Hän harjoitti ammattiaan toiselta sepältä vuokraamassaan ja myöhemmin ostamassaan pajassa työväentalon tienhaaran tuntumassa. Lauri ja vaimonsa Alma tulivat valituiksi vuorollaan talonmiespariksi. Tällöinkin lienee houkuttimena ollut asunto, niin ahdas ja vaatimaton kuin se olikin. Asunnoista oli Nummelassa pulaa silloinkin ja olihan tämä sentään ilmainen, ts. Työllä maksettava.

Sievisillä oli poika Alpo, joka jonkun vuoden ikäisenä putosi toisessa kerroksessa olevan talonmiehen asunnon ikkunasta alas nurmikolle, mutta ei siitä sen enempää perustellut, nousi pystyyn ja kipitti sisään. Liekö kuitenkin vähän itkeä pillittänyt. Alpostakin tuli sitten yhdistyksen johtokunnan jäsen niin kuin oli ollut isä Laurikin.

- - - - - - -

Paavo Randel tuli Hildansa ja lastensa kanssa Nummelaan Tampereelta. Vetovoimana täällä oli tamperelaisen Hedenin johdolla aloittanut urkuharmonitehdas. Lyhyeksi jäänyt talonmieskausi teetätti Paavolla kuitenkin muitakin töitä. Avuksi tuli heillekin vapautunut talonmiehen tehtävä asuntoineen. Nuoresta parista tuli ties' jo kuinka mones talonmiespariskunta.

Ohimenevämpiä olivat myös Vieno ja Tyyne Svahn, Olavi Kiiski puolisoineen jne.

- - - - - -

Väinö Merikallio vaimonsa Helmin kanssa olivat sellainen talonmiespariskunta, jolle oli tuttua jokainen talolla tapahtuva asia. Väinö oli yhdistyksen sihteerinäkin kymmenisen vuotta ja näytelmissä paljon käytetty voima. Pohjalaisten Kaapona hänestä on roolikuvakin kirjassa Kestävällä tiellä. Väinö oli syntyperäisiä nummelalaisia, rautatieläisen poika, joka kuului täällä ikään kuin kalustoon. Hän kaatui jatkosodassa Itä-Karjalassa.

- - - - -

Reino ja Rauha Lehtonen olivat sodanjälkeisiä talonmiehiä hekin. He eivät olleet syntyperäisiä nummelalaisia, mutta kotiutuivat tänne. He tuntuivat viihtyvän seuratessaan kyläkunnan kehitystä työväentalolta päin.

- - - - -

Martti ja Hanna Holopainen olivat viimeinen talonmiespariskunta, joka asettui asumaan samaan toisen kerroksen muutaman neliön hellahuoneeseen, jossa Tammilahden perhe oli aloittanut. Hannan jäätyä leskeksi ja molempien poikien perustettua omat perheensä huoneessa oli hyvääkin tilaa hänelle, mutta asunnon laatu ei ollut miksikään muuttunut.

Hanna oli kuitenkin niin kiintynyt kopperoonsa, että hyvin haluttomasti hän siirtyi häntä varten valmistuneisiin uusiin tiloihin. Siirtyi kuitenkin. Hannan talonmieskausi muodostui pitkäksi ja loppuosaltaan hyvin hankalaksi talolla kauan jatkuneiden saneeraustöiden vuoksi. Urhoollisesti hän ne harmit kuitenkin kesti ja kantoi. Hän oli valmis talkoolaisten kahvinkeittoon melkeinpä mihinkä vuorokauden aikaan tahansa.

- - - - -

Nummelan työväentalon talonmiehet eivät olleet tässä suinkaan kaikki, eivätkä nämäkään ehdottomasti kronologisessa järjestyksessä. Todettakoon lopuksi vielä sekin seikka, että vaikka talonmiestehtävään useimmiten on aviopuolisoista nimitetty mies, on vaimo yleisemmin kuitenkin joutunut enimmät työt tekemään. Niin se on.