Pentti Virta: Katse kohti lentokenttää

Virran Pentti on seurannut Nummelan elämää harjun takaa Haapakylästä. Monesti katse on suunnannut yläilmoihin kohti lentokenttää.

Pentin muistot kantavat kauas, ikää on sentään jo 86 vuotta. Lapsuuden vuosia väritti sota.

- Kävin koulua Nummelassa, nyt jo puretussa puukoulussa. Ehrin käyrä sitä vain muutaman vuoren kunnes alkoi sota ja koko koulu suljettiin.

- 1939 oli koulun ovel lappu, et ”suljettu toistaiseksi” – ja sitä toistaisuutta kesti sitte lähes viisi vuotta.

Kouluun sijoitettiin ensin Helsingin pommituksia paossa olleita kaupunkilaisia ja myöhemmin armeijan lentäjiä. Vesikansan ja kirkonkylän koulut olivat toiminnassa, mutta ilman kulkuneuvoja oli niihin mahdoton päästä. Lapsille oli tarjolla kyllä valtakunnallinen radiokoulu, mutta läheskään kaikilla perheillä ei ollut radiota.

Pentti ei enää kouluun ehtinytkään vaan aloitti sota-aikana jo työelämän.

- Olin Auras juoksupoikana ja kuorma-autoilijoitten kuten Vainion Arskan hanttina.

- Juhannuksen jälkeen 1944 kaikki Auran kuljettajat joutuivat vielä lähtemään sotaan ja ainoastaan Ojasen Kalle ja mää jäätiin kuljettamaan tavaraa.

- Vaikka en silloin ollu vielä tarpeeksi vanha, 16- vuotias, sain erikoisluvalla ajaa autoa Vihrin alueella.

Siitä se ajaminen lähti. Pentti teki koko elämäntyönsä ratin takana. Auran työn jälkeen hän osti oman kuorma-auton ja teki hommia mm. Tielaitokselle, joka rakensi uutta Jorvaksentietä ja 1956 aloitettua Tarvontietä Helsinkiin.

- Pätkä pätkältä sitä hissukseen rakennettiin. Vein rakennustyömaalle lähinnä hiekkaa.

Myöhemmin kuorma-auto vaihtui linja-autoksi ja matkat kulkivat rajan toiselle puolelle kun Pentti kuljetti matkailijoita Neuvostoliittoon, mm. silloiseen Leningradiin ja Moskovaan.

- Kaikki sujui siel muute hyvi, mut rajamuorollisuuret oli kovin pitkävetisii. Joskus sain myös ylinopeurest sakkoi, mut nee oli aika piänii. Aina ei kyl eres ymmärtäny et mis sen ylinopeuren oli oikein ajanu.

Jos autot ovat antaneet leivän, ovat lentokoneet kiinnostaneet Penttiä vapaa-aikana.

- Nummelan lentokentän toimintaa olen seurannu alust asti kun sitä alettii rakentaa loppuvuarest 1938. Lapsena siellä aina pyörittiin, mutta siel oli niin paljon menoa ja melskettä, ettei sinne ihan sekaan passannu mennä. Sieltä kentän lairalt seurattiin pikkupoikana tilannetta.

Rakentaminen oli kova homma. Koko lentokentän alue oli aiemmin täynnä puita, jotka piti kaataa kantoineen pois kentän tieltä. Siihen aikaan ei moottorisahoja käytetty vaan kaikki piti tehdä käsipelillä, miesvoimalla.

- Olin silloin 10 – vuotias. Paljon siel oli miehii töissä mm. ruotsalaisii vapaaehtoisii ja suomalaisii luottovankei.

Alun perin kenttä rakennettiin Puolustusvoimia varten. Pentin mukaan kentällä oli tärkeä rooli mm. ns. Hangon rintaman, jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana.

Lentokentästä huolimatta Nummelan elämä soljui sota-aikanakin melko rauhallisesti. Haapakyläläiset saivat elellä vielä muita nummelalaisia sivummalla. Lentokoneiden kohtalot tulivat kyllä keskustaa likemmäksi.

Kerran sodan aikana kentälle putosi täydessä pommilastissa ollut armeijan kone. Siitä seurasi valtava räjähdys. Kolmesta lentäjästä kaksi sai surmansa ja yksi pelastui.

- Tälle lentäjälle taisi tulla vain naarmu poskeen.

- Hiidenveden siltaa Neuvostoliitto pommitti, mutta eivät siihen osuneet. Nummenkylän rautatiesiltakin oli tähtäimessä, mutta sekin säilyi vaurioitta.

Pentin vanhempi veli Raikas ja isä, Emil Virta saivat rakennusvaiheessa myös lentokentältä töitä. Aiemmin isä oli tehnyt hevosellaan metsätöitä ja Kopun kartanolle maataloushommia. 

- Kentän vastaava mestari asui siin meitin vieres ja kävi meitil isän kans saunas. Ne tulivat hyvin juttuun ja niin faija sai kentält hommia.

- Pärjättiin sen jälkeen vähä paremmin kun palkkakin nousi.

Pentin äiti Olga oli kotona neljän lapsen kanssa, välillä hän kävi tuuraamassa läheisen Luontolan parantolan pyykkäreitä tai auttoi keittiötöissä Kopun kartanolla.

Pentin ilmailuinnostus kantoi hakemaan armeijaan Satakunnan lennostoon. Sinne hän pääsikin, mutta lentäjän ura jäi vain haaveeksi.

Siihen aikaan eivät koulutausta ja kielitaito olleet nykyajan malliin tärkeitä, mutta Pentin unelma tyssäsi ensimmäiseen kokeeseen, värisokeuteen.

- Muuten armeija-aika meni oikein mukavast. Siel sattui olemaan kantahenkilökuntana samoi miehii joihin olin jo törmänny tuol Nummelan lentokentäl.

1946 ei sota enää näkynyt armeijassa.

- Porin kentäl kyl näki, et se oli ollu saksalaisten hallus. Ne oli räjäyttäny kaikki hallit mennessään.

Kuten muutkin aikansa nuoret kävi Penttikin lavatansseissa – vaikkei oikein tanssimiehiä ollutkaan. Enemmän hän tykkäsi haitarin soitosta. Haapakylän lähin tanssilava oli Heikinmäki, joka sijaitsi harjulla vesitornin vieressä.

- Nummenkylän lavan myötä Heikinmäki jäi kyllä unholaan ja purettiin pois. 

Vuonna 1948  Pentti astui avioon Terttunsa kanssa ja perheeseen syntyi tytär Raija.

Elämä jatkui rauhaisaan malliin Haapakylässä, vanhassa puutalossa. Ukkonen poltti talon, mutta se rakennettiin uudestaan.

Keskipisteen elämää seurattiin vähän sivummalta.

- Nummelaan tultiin aina kattomaan junii.

Pentti pystyi automiehenä hoitamaan asiat ja kauppareissut harjun takaa autoillen, moni muu teki matkan kävellen tai polkupyörän selässä ajaen.

Itsekin Pentti muistaa nuoruusiän polkupyörällä ajot kirkonkylälle, jossa siihen aikaan oli kunnan ainoa apteekki. Auto ei silloin ollut joka pojan ajopeli.

- Enää en oikein autolla viittikää ajella, on tullut jo ajeltua niin paljo. Kortin kyllä uusivat. Seuraavast kortist ei sit enää tiäräkää.

Oman osansa Haapakylän elämälle antoi Hiidenvesi, joka siihen aikaan oli monen nummelalaisen kalastus- ja virkistyspaikka.

- Itse en ollut yhtään kalamies, mutta veneillä tykkäsin. Välillä laitettiin teltta saareen ja yövyttiin järvellä perheen kanssa. Juhannus vietettiin Hiidenvedellä aina ja kerran kesässä piti ajella Lohjalle saakka.

Nyt perinnettä jatkavat lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset. Vihtiläisyys kantaa eteenpäin.

Pentti nauttii itse nyt rauhaisasta menosta. Välillä on mukava tarttua haitariin ja vetäistä siitä vaikka yksi lempikappaleista ”Rantakoivun alla” – niin kuin Hiidenvedellä konsanaan.

Vanha Haapakylä on vuosien varrella muuttunut laajaksi Hiidenrannan asuinalueeksi. Vanha kotitalo on paikalla edelleen, mutta neljä vuotta sitten Virran Pentti ja Terttu myivät sen ja muuttivat Nummelaan kerrostaloon.

Jos oli harjun takaa aikanaan hyvä seurata lentokoneita, nousee Pentin katse vielä keskipisteelläkin kohti taivaanrantaa. Lentokoneiden pehmeä pörinä kuuluu Nummelaan - kuten koko lentokenttä.

Lähde: Mari Vainio