Nummelan terveyssisaria

Nummelassa terveyssisaren toimipaikka oli ns. puukoulun yläkerrassa. Tilaan kuului odotushuone sekä kaksi työhuonetta; toinen terveyssisaren ja toinen kätilön.  Olli Karvinen on  piirtänyt pohjapiirustuksen tiloista.

Maija Heikkonen on myös kertonut toimestaan kunnan kätilönä.

Terveyssisaren tehtävät olivat ennen kansanterveyslakia ( v.1972) varsin monipuolisia sisältäen varsinaisen lastenneuvolatyön myös kouluterveydenhoidon, tarttuvien tautien torjunnan sekä  kotisairaanhoidon. Terveysssisaren kohderyhmän sanottiin olevan
”vauvasta vaariin”.

Nummelan pitkäaikaisin terveyssisar oli Oili Yliluoma
( o.s. Myllyniemi), joka tuli virkaan v. 1940.

Veljeni Timo Myyryläinen on kertonut, että hän muistaa miten syrjäkyliltä tultiin hakemaan taksilla lapsia neuvolan tarkastuksiin. Esimerkiksi Vesikansan Leppärlässä kiersi taksi ja keräsi äitejä lapsineen ja toi porukan Oili Yliluoman neuvolaan, jossa sitten Oili piti terveystarkastuksen ja antoi tarvittavat rokotukset. Tehtäviä Oililla vamasti riitti, koska suuren ikäluokan lapsia oli runsaasti.

Muistan, että terveyssisar Oili tuli käymään Vesikansan kansakoululla v. 1957 ja käynnin tarkoituksena oli rokotus ja terveyskasvatus. Olin tuolloin ekaluokkalainen. Rokottaminen tapahtui opettajanpöydän vieressä, kukin meistä meni vuorollaan takamus paljaana rokotettavaksi. Sitten terveyssisar kysyi meiltä tiesimmekö, miten laivat pysyvät puhtaina ulkopuolelta.  Kovasti pohdimme  asiaa, ja joku poika ehdotti, että laivathan seilaavat vedessä ja kyllä ne siinä puhdistuvat kuin itsestään. Mutta ei, vastaus oli väärä, sisar kertoi meille, että laivapojat harjojen kanssa puhdistavat laivan. Tällä lailla meidänkin tulisi harjata hampaat, sillä ne eivät itsestään puhdistu, vaikka kuinka söisimme ja joisimme.

Hampaiden harjaus olisikin ollut hyvä pitää mielessä, sillä Vesikansan kansakoulun kaikki oppilaat lähtivät koko päiväksi kouluhammaslääkäriin Vihdin kirkolle. Hammaslääkäri Arajärvellä oli vastaanotto Vihdin kirkolla omakotitalossa, ja oppilaat hoidettiin vuoron perään. Muistaakseni hoito oli yhtä poraamista ja oppilaiden itkua, hammaslääkärin otteet eivät olleet hellät, ja homma hoidettiin liukuhihnalla. Kunkin oppilaan tuli muistaa mihin käytetyt instrumentit laitettiin odottamaan seuraavaa paikkausta, koska hoitojen välissä ei ollut aikaa steriloida välineitä. 

Kun Oili Yliluoma jäi eläkkeelle, seuraajaksi tuli terveyssisar Raili Järvinen. Tämä muistaakseni tapahtui v. 1960 tai ainakin alkupuolella 60-lukua. Neuvola toimi edelleen puukoulussa ja terveyssisaren asuntokin. Raili oli helsinkiläinen, ja hän kertoi olleensa lähinnä kauhuissaan, kun hän lähti kotikäynneille syrjäkylille ja joskus  joutui kynnöspellon laitaa kulkemaan. Mukanaan hän kantoi ruskeaa kotikäyntilaukkuaan, tämän laukun kaikki tunnistivat ja saattoipa joku tarjota terveyssisarelle autokyytiä.

Eräänä aamuna Raili tuli meille, kun asuimme ns. Kivikoulun yläkerrassa. Hänen oli saatettava eräs tyttö silmaklinikalle Helsinkiin ja tytöllä ei ollut päällystakkia. Raili ei halunnut ottaa mukaansa tyttöä, jolla oli ainostaan vaillatakki päällä.  Raili kysyi voisinko lainata takkia tytölle. Annoin sinisen poplarin lainaksi, jonka hän palautti  reissun jälkeen. Muutaman viikon jälkeen Raili taas tuli kysymään lainaksi takkia, kun tytön piti mennä uudelleen Helsinkiin. Tällä kertaa lainasimme takin ja sanoimme, etten enää käyttänyt takkia, joten tyttö voisi pitää takin hyvänään.

Koska asuin samassa pihapiirissä neuvolan kanssa, tutustuin Railiin, joka oli myös partiojohtajani. Sain auttaa  ruiskujen ja neulojen pesemisessä. Ensin ne pestiin desinfioivalla aineella, sitten liotettiin pirtussa, mikä jälkeen neuloista puhallettiin ilmakuplat pois ja neulat latettiin korkillisiin lasiputkiin ja  laitettiin autoklaaviin steriloitaviksi.  Ruiskut pudistettiin samalla tavalla ja ne pakattiin pieniin teräsrasioihin niin ikään autoklaavattaviksi. Kaikki tälläinen työ oli 10-11 vuotiaasta tytöstä varsin mielenkiintoista ja ehkä se on osaltaan vaikuttanut myöhäisempään ammatinvalintaani.

Raili Järvinen muutti Lohjalle, jossa edellen toimi terveyssisarena. Hänen jälkeensä terveyssisareksi tuli Helga Tuohiniemi, hän ei toiminut pitkään Nummelassa, vaan palasi kotiseudulleen Satakuntaan.

Helgan jälkeen terveyssisarena toimi Elsa Wilkman.  Elsan aikana neuvolan toimitilat puukoulusta muuttuivat uuteen terveystaloon 1966. Kansanterveyslain tultua voimaan terveyssisaren nimike muuttui terveydenhoitajaksi. Tehtävät eriytettiin äitiys-ja lastenneuvolaan, kouluterveydenhoitoon, työterveyshoitoon sekä kotisairaanhoitoon.  Myös kätilöiden nimike muuttui terveydenhoitajaksi. Elsa Wilkman toimi Nummelan lastenneuvolassa eläkeikäänsä saakka.