SATUPIRTTI

Viereisessä kuvassa Satupirtti kuvattuna 1950-luvulla ja yllä 1980-luvulla

Tämän talon rakensi kirvesmies, rakennusurakoitsija Vihtori Tammilahti (*1880) perheelleen 1920-luvun puolivälissä. Ensimmäiset lapset olivat syntyneet perheen asuessa Pääkslahdessa, mistä Vihtorin vaimo Johanna o.s. Boman (*1885) oli kotoisin. Sieltä muutettiin kirkonkylän ja Kaukoilan kautta Nummelaan, missä ensimmäiset vuodet asuttiin työväentalon yläkerrassa. Vihtori Tammilahti oli tuolloin Rientolan talonmies-vahtimestari. Työväentalon kodissa syntyi perheen 5. lapsi Maissi v. 1916.

Satupirtin pihalla vappuna 1939 Maissi ja Antti Laakso sekä Johanna ja Vihtori Tammilahti.

Kapinan aikana Johanna-äiti lapsineen sai väliaikaisen kodin puukoulun yläkerrassa. Sitten he muuttivat Johannan isän luokse Bomanille, missä Meeri-tytär syntyi v. 1918. Kun Johanna Tammilahti pyydettiin työväentalon vahtimestariksi, palattiin Nummelaan.

Yllä olevassa kuvassa vuodelta 1938 edessä Johanna ja Vihtori Tammilehti istumassa. Vasemmalta: Meimi, Marja, Maire, Maili, sylissä Harri Åkerman, Holger Åkerman, Meeri, Mirja, Auno ja Maija Tammilahti.  Kuvasta puuttuvat Ahti, Aatto, Aulis ja Maissi Tammilahti.

Maili, Ahti, Aatto, Aulis, Maissi ja Meeri saivat Nummelassa vielä pitkän sisarussarjan: Mirja, Marja, Auno, Maire, Maija ja Meimi.

Satupirtin tikkailla vappuna 1939. Alhaalta Maissi, Marja, Mirja ja Meeri.	Maija, Maire ja Meimi Tammilahti kesällä 1935.

Kolme vanhinta poikaa kaatui sodissa. Tyttäristä kaksi asuu edelleen Nummelassa. Satupirtti kuitenkin on nyt tyhjillään.

Tämä iso, lähes puolen hehtaarin tontti oli lohkottu Tuusan maista. Sinne Vihtori Tammilahti taitavana rakennusalan ammattimiehenä rakensi omin käsin silloisissa oloissa varsin suuren hirsitalon, mihin perhe muutti pikkujoulun aattona v. 1924. Tammilahtien tupa oli niin suuri, että sinne mahtui höyläpenkki. Vihtori teki kotona mm erilaisia huonekaluja. Hän oli myös taitava veneenrakentaja. Perheen suureen veneeseen mahtui 14 henkeä. Tämä vene myytiin Pääkslahden kunnalliskodille, ja perheelle tehtiin pienempi.

Tammilahden tyttöjä isän rakentamassa veneessä 1930-luvulla. Vasemmalta Maissi, Marja ja Meeri.

Uudessa talossa vanhin tytär Maili sai oman huoneen, mihin Maissikin aikanaan pääsi. Isot pojat tekivät huoneensa yläkertaan.

Myöhemmin rakennettiin pihapiiriin ulkorakennus ja sauna. Savupiippuun ja palohormeihin tarvitut tiilet Vihtori Tammilahti teki itse. Valumuotit saatiin Fabian Lindroosilta, jonka tiilitehtaassa Haapakyläntien varrella juuri tehtiin tiiliä Eroittajan liiketaloon, jonka urakoitsija Vihtori Tammilahti oli.

Taloa ympäröi iso puutarha, mutta se ei aina riittänyt Vihtori Tammilahdelle, vaan hän hankki Oinasjoelta lisää viljelymaata. Kauniit kukkapenkit kalliokasveineen ja harjaneilikoineen reunustivat taloon johtavaa tietä.

Vihtori Tammilahden ammattitaitoon luotettiin. Nummelaan rakennetuista hirsisistä asuintaloista (mm n.s. Kankaanpään / Lauri Luodon talo Lohjantien varrella puukoulua vastapäätä) ei ilmeisesti ole mitään jäljellä. Laajennettaessa työväentaloa 1916 kuului Vihtori Tammilahti rakennustoimikuntaan ja oli varmasti mukana itse työssä, asuihan hän silloin jo talossa.

Vihtori Tammilahti urakoi Nummelan ensimmäiset jykevät kivitalot. Eroittajan liiketalo (nyk. Vihtkari) valmistui 1928 ja Nummelan kivikoulu (ent. alakansakoulu) 1930. Näitä ennen hän oli jo kuulunut Pääkslahden kunnalliskodin rakennustoimikuntaan ja alusta lähtien palkannut miehiä tälle rakennustyömaalle. Kunnalliskodin puutyöurakka oli suurin hänen tekemistään töistä kunnalle. Rakennus valmistui 1924. Sen lisäksi hän urakoi synnytyslaitoksen, joka toimii nykyään sairaalana.

Geodeettisen normaaliperusviivan vieressä olevat tutkimuslaitoksen punaiset puutalot ylhäällä harjulla ovat myös Vihtori Tammilahden tekemiä. Kauppaliikkeiden, varsinkin Vihdinseudun Osuusliikkeen myymälöitä hän teki myös aikoinaan useita.

Erilaisiin luottamustoimiin tarvittiin Vihtori Tammilahtea koko elämän ajan. Työväenyhdistys Elon puheenjohtaja hän oli vuosina 1916-1918 ja sen johtokunnassa aina kuolemaan asti vuonna 1940. Kunnanvaltuustoon hän kuului usean vuoden ajan sosiaalidemokraattien edustajana, samoin erilaisiin lautakuntiin. Hän oli mm kunnan 1. rakennuslautakunnan sekä taksoitus-, köyhäinhoito- ja rakennuslautakunnan jäsen. Hän toimi köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtajana. Silloin perheeseen tuli kunnan puolesta puhelin.

Kirjat kiinnostivat koko perhettä samoin lehdet. Työväen sanomalehti ja Kansan kuvalehti tulivat tilattuina. Äidille tuli myös ranskalainen muotilehti Revues des Modes. Tyttäristä vanhin Maili (sittemmin Åkerman) toimi myös pitkään työväenyhdistyksen kirjaston hoitajana.

Perunannostoa Satupirtin pellolla vuonna 1942.

Mikko Laakso Satupirtin perunatalkoissa vuonna 1942.

Perheen pojat musisoivat omaksi ilokseen, mutta eivät varsinaisesti esiintyneet. Helanderien talossa Tellervo-tytär opetti Maissia (sittemmin Laakso) ja kasvattisisartaan Taimi Timosta (sittemmin Finér) soittamaan nelikätisesti pianoa. He soittivat Seuratalolla joissakin juhlissa. Maili ja Maissi kuuluivat vuosia Nummelan laulukuoroon ja olivat innokkaina mukana näyttämötoiminnassa. Maili oli myös käynyt Pajulahdessa liikuntakursseja ja ohjasi Kisaajien naisten liikuntaryhmiä maanantai- ja torstai-iltaisin. Työväenyhdistyksen raittiusosastossa kävivät lapset pienestä alkaen.

Työntekoon ja auttamiseen perheen nuoret tottuivat jo varhain. Pojat lähtivät isän mukana rakennustöihin. Isommat tytöt auttoivat äitiä. Vähitellen lapset lähtivät työelämään, avioituivat ja muuttivat kotoa. Viimeisenä äidin kanssa asui Auno-poika, joka äidin kuoltua 1976 jäi vielä muutamaksi vuodeksi taloon. Perikunta myi talon Osuuspankille.

Asunto Oy Vihdin Satupirtin rakennustyöt muuttavat tämänkin tontin näkymät täydellisesti.

Maissi ja Antti Laakson poika Mikko Tapani Laakso näki äidinisänsä veistämän vanhan rakennuksen arvon. Tyylipuhdas hirsirakennus kannatti purkaa ja rakentaa uudelleen. Hirret numeroitiin, talo purettiin ja vuonna 2001 juhannuksen aatonaattona hirsikuorma lähti Nummelasta kohti Pieksämäkeä. Satupirtti pystytettiin uudelleen entistä ehompana Kukkarojärven rannalle kauniiseen savolaiseen järvimaisemaan.

Satupirtti uudessa paikassaan Kukkarojärven rannalla Pieksämäellä. Edessä vasemmalta Ilkka Laakson vaimo Ulla-Maija, Maissi Laakso ja poikansa Ilkka, Anneli Laakso ja hänen puolisonsa Maissin nuorin poika Lalli huhtikuussa 2003.
 

Uusi Satupirtti pihan puolelta.

Maissi Laakso uuden Satupirtin portailla huhtikuussa 2003.

Sisällä Satupirtissä: vasemmalta nykyiset omistajat Mikko ja Maiju Laakso. Edessä heidän tyttärentyttärensä Maija ja Milja Stenius. Oikealla Mikon veli Ilkka Laakso. Seinällä kello, jonka Vihtori Tammilahti sai Vihdin kunnalta täyttäessään 50 vuotta vuonna 1930. Tammilahden perheen nuorin poika Auno lahjoitti kellon sisarensa Maissin pojalle Ilkka Laaksolle, joka puolestaan antoi kellon veljensä Mikon uudelleen pystyttämän Satupirtin seinälle. Vanha naulanpaikkakin löytyi numeroidusta hirrestä.

Pisteenkaaren ja Vihdintien kulmassa nykyisin oleva kerrostalo. Kuva Mikko Yli-Rosti.

Pisteenkaari 1 maaliskuussa 2016. Kuva Reijo Jalava.

Teksti: Maissi Laakson (o.s. Tammilahti) haastattelusta 6.4.2000 koonneet Stina Hällfors ja Ritva Miettinen.