Harry Åkerman:
Kelloseppä tarttuu aikaan

Kellosepänliike Hiidenkello, katso Uusi Eroittaja,  Nummelan keskipiste. 

Harry Åkerman on monelle tuttu mies. Hiidenkellossa hän korjasi yli 50 vuotta Suomen kelloja. Nyt hän täyttää 80 vuotta.

Harry Åkermanin sodan jälkeisessä lapsuudessa eivät kaupan hyllyt notkuneet leikkikaluista. Kaikki piti tehdä itse.

- Silloin huomasin, että näillä sormilla hoitui monia asia ja oli mukava tehdä kaikenlaista, kertoo Harry.

Koulun jälkeen nuori poika meni paikalliseen Laakson puusepänliikkeeseen töihin.

Jonkinlainen sattuma tarttui kuitenkin peliin.

- Näin Helsingin Sanomissa pienen ilmoituksen kelloseppäkoulun pääsykokeista.

Harry pääsi sisään yhtenä parhaista ja aloitti koulun vuonna 1962. Koulu kesti neljä vuotta, joista viimeinen oli työharjoittelua. Harry lähti vaimonsa Leenan ja pienen Sakari-pojan kanssa Sveitsiin.

- Se oli selkeä määränpääni. Tiesin monen suomalaisen olevan siellä Eternan tehtaalla työssä.

Sveitsistä Harrylle nousee mieleen vain hyviä muistoja. Suomalaisista työntekijöistä pidettiin siellä erityisesti.

- Asuimme Grenchenissä, hieman Baselin eteläpuolella, Juran rinteellä.

Sveitsi antoi parastaan ja välillä perhe ajatteli jäädä maahan. Eternan tehdas lähetti harjoittelijoita usein työhön tehtaisiinsa ympäri maailmaa. Sitä kutsua ei Harrylle annettu. Myöhemmin kävi selville, että hänet olisi haluttu pitää yrityksen paikallisessa tehtaassa työssä. Se ei kuitenkaan nuorta kelloseppää innostanut.

- Vaikka kokemus oli antoisa, oli työ välillä liukuhihnamaista.

Harry kertoo kuinka aamulla eteen tuotiin aina seitsemän erilaista kelloa.

- Kaikki kellot purettiin ja pestiin, niihin vaihdettiin uudet osat. Lopuksi kaikki kasattiin taas paikoilleen. Se oli vähän orjallista. Työssä ei voinut toteuttaa itseään.

Oli aika palata Nummelaan, vanhaan kotikylään, johon perhe perusti Hiidenkellon vuonna 1966.

Harrysta huokuu ilo ja kiitollisuus  vuosien omasta työstä.

- Sen kautta sain toteuttaa itseäni, kohtasin asiakkaita, joita haluan erityisesti kiittää menneistä vuosista. Monista heistä tuli ystäviäni.

Taidokkaan työn tekijä tunnettiin laajalti. Vaikka Hiidenkello sijaitsi Nummelassa, oli kellosepän työalueena lähes koko maa Ahvenanmaalta Joensuuhun saakka.

- Korjasin lähinnä suuri seinäkelloja, huolsin niitä. Täytyy myöntää, että joukossa oli kelloja, joita moni ei Suomessa pystynyt rakentelemaan.

Ehkä Harryn tekemien kellojen arvosta kertoo myös niitten varkaidenkin ymmärtämä arvo.

- Kerran vorot kävivät Hiidenkellossa ja tiesivät täsmälleen mitä viedä.

Matkaan lähti mm. Harryn tekemä ns. turbilon-käyntinen taskukello, johon hän oli tehnyt kaikki osat itse. Työaikaa siihen meni n. vuosi. Tekijä arvioi kellon arvoksi näin n. 100 000  euroa. Kelloa ei koskaan ole saatu takaisin.

Käsillä tekemisen lisäksi kellosepän työ on myös asiakastyötä.

Yleensä Hiidenkellossa sai nauttia mukavista kohtaamisista.

- Kerran mies toi korjattavaksi huonokuntoisen kellon. Tein siitä kuin uuden, niin, ettei mies millään ottanut uskoakseen, että kyseessä on sama, vanha kello, kertoo Harry naurahtaen.

Asiakaspalvelun arvoa tämä kunniakellosepän arvon liitoltaan saanut mies korostaa myös nuoremmille polville.

- Yhteispeli asiakkaan kanssa on tärkeää.

Palvelutehtävänä Harry pitää myös parikymmentä vuotta kestänyttä tuntiopettajan työtä kelloseppäkoulussa.

Kannattaa muistaa, että työstä saatu positiivinen palaute antaa myös tekijälle paljon.

- Ainakin omalle ihmisyydelleni se on tehnyt hyvää ja antanut voimaa tehdä tätä työtä.

Kelloseppä korjaa kelloja, jotta se näyttäisi käyttäjälleen ajan. Mutta onko se ajan tarkka seuraaminen aina niin tärkeää?

- Ei sitä aina tarvitse seurata, mutta jos sinulla on laite, josta sen tarkistat, on tärkeää, että se näyttää ajan oikein, niin, että siihen voi luottaa., sanoo Harry.

Ihmiset eivät tänä päivänä käytä enää niin paljon rannekelloja kuin aiemmin. Kuitenkin kaikissa käyttämissämme laitteissa on yleensä kello. Ehkä se jo kertoo ajan seuraamisen merkityksestä.

Hän pohtii esimerkiksi yksityisyrittäjän työtä, jossa päivän voi rakentaa omien toiveiden jos myös vaateiden mukaan.

- Aloitin joka päivä työt klo 06 ja lopetin klo 17.30. Päivä oli jälkeenpäin ajatellen pitkä, mutta en seurannut sitä kellosta. Tein sen mitä piti ja nautin siitä.

80 vuotiaana ymmärtää myös jo ajan arvon.

- On tärkeää nähdä elämän mahdollisuudet ja ilot, sanoo Harry.

- Toivon voivani nauttia elämästä niin, että täällä on hyvä olla.

- Iloitsen siitä mitä on takana päin ja odotan innolla mitä tulevaisuus vielä minulle antaa.

Harrylla on kaksi poikaa, joista vanhempi, Sakari on seurannut isänsä jalanjälkiä. Hän asuu Sveitsissä ja tekee kelloseppänä kansainvälistä työtä Omega-tehtaalle.

Aina elämä ei ole ollut helppoa, mutta vaikeuksiin ei kannata juuttua.

- Olen osannut heittää elämän taakat pois harteilta. Iloitsen siitä miten vaatimattomista oloistakin ponnistanut poika on uskaltanut elää ja iloita omista päivistään.

Pienenä poikana Harry löysi käsillä tekemisen taidon. Siitä ohje myös nuorille:

- Pyrkikää tekemään elämässä sitä mikä suo teille iloa. Tehkää mitä tahansa kunhan se tuntuu teidän omalta jutultanne. Silloin voit tuntea, että teet elämälle hyvää – ja se tekee sinulle, sanoo Harry Åkerman. 

Katso Harry Åkermannin muistoja kellosepänuran alkuvaiheista.

Lähde: toimittaja Mari Vainio