Nummelan kylähistoria    Naarapajun alue

Tehty  13.11.2008


 

KULMALA

 

Tie Kulmalan tontille lähti Helsinkiin johtaneelta maantieltä rukoushuoneen ja Östermanin/Johanssonin talon välistä. Vuonna 1926 Kulmalaan muuttivat Frans August Fredriksson (*1894 Vihti) ja Aada Elina Kauppinen (*1895) lapsineen. Tuolloin perheeseen kuului kolme lasta: Erkki Olavi (*1920 Vihti), Leo Pertteli (*1922 Vihti) ja Eeva Sirkka Liisa (*1927 Lohja). Vuonna 1931 perhe muutti Helsingin pitäjään.

Sitten Vesikansan Fästiltä tulivat Aaltoset, Johan Frudolf (*1879 Pusula) ja hänen vaimonsa Hilda Amanda (o.s. Järvinen; *1870 Suomusjärvi), ja ostivat Rämäkäksi kutsutun Hemmilän muonamiesten käytössä olleen suuren talon. Rämäkässä kerrotaan olleen ainakin neljän perheen asunnot. Mm. Topi Kauppinen asui äitinsä kanssa Rämäkässä. Se oli hänen syntymäkotinsa. Siellä kuuluu olleen myös paikallinen ”apteekki” eli pirtukauppa ja ”Kauppiska” toimi välittäjänä. Talossa asui ajoittain myös ryyppymiehiä ja mustalaisia.

Aaltoset purkivat vanhan talon ja rakensivat 1930-luvun alussa hirrestä uuden lähelle Tuusan peltoa. Suurta taloa rakennettin vähitellen, viimeksi valmistui Keskipisteen puoleinen huone. Talossa oli kaksi asuntoa, kummassakin huone ja keittiö. Ullakolla (vintillä) ei ollut asuinhuoneita.


Kulmalan pihapiiriä.


Pihalla oli harmaasta sementtitiilestä tehty navetta, missä Kallen äidillä oli lehmä ja mulli. (kertonut Kauko Kallio). Rakennuksessa oli myös puuliiteri ja sauna sekä veistotupa, missä Aallon miehiksi tai Aallon pojiksi kutsutut pojat tekivät töitään.

Aaltosilla oli kaksi poikaa: Karl (Kalle) Armas (*1906 Vihti) ja Johan Arthur (Arttu) (*1904 Vihti) ja Karl Aamos (Kalle) (*1906 Vihti). Vuonna 1908 syntynyt kolmas poika oli kuollut vajaan kuukauden ikäisenä. Aaltosen pojat (Aallon pojat) olivat taitavia muusikkoja ja soittivat perhejuhlissa ja tanssipaikoilla. Nuoruudessaan Kalle soitti haitaria ja viulua, Arttu haitaria.

Arttu muutti vuonna 1942 Helsinkiin, missä hän avioitui. Hän oli töissä mm. huonekalutehtaassa.

Johan Fridolf Aaltonen kuoli vuonna 1943 niittäessään heinää omalla pihalla ja hänen vaimonsa Hilda vuonna 1945.

Kalle Aaltonen avioitui vuonna 1947 naapurissa asuneen Hilkka Kyllikki Otontytär Vehmanin (*1916 Vihti) kanssa. Perheessä ei ollut lapsia.
Hilkka-rouvan aikana ei navetassa ollut enää karjaa, vaan navetta oli muutettu mankelihuoneeksi. Mankelihuoneessa asui joskus myös joku vuokralaisena.
Tontilla oli mm. iso perunamaa, jonka Pekka Laustio kävi keväällä mukkaamassa ja syksyllä kyntämässä. Joskus Kalle Aaltonen haki itse Tuusalta hevosen ja rattaat, kun tarvitsi johonkin työhön.

Hilkka ja Kalle Aaltonen hääkuvassa juhannuksena 1947.

 


Kalle Aaltonen työskenteli monessa eri ammatissa. Kulkukauppiaana hän liikkui polkupyörällä eri puolila omaa pitäjää, mm. Otalammella asti, mutta myös Siuntiossa. Talvella hän laittoi sukset potkukelkkaan. Hän myi kaikkea pikkutavaraa - neuloja, nappeja, lankaa, jopa radioita.
1930-luvulla hän kuljetti postia harjun toiselle puolelle Niemenkylään asti. Koska mukana oli arvopostia, Kalle kuuluu hankkineen jopa aseen turvakseen.
Tullessaan Nummelaan Kalle teki kirvesmiehen töitä, mutta yleensä hänet muistetaan taitavana muurarina. Hän oli rakentamassa mm. Hannulan uutta navettaa. Hän rappasi mm. Kuulan verstaan. Hän oli monen talon ”hovimuurari”. Hänen tekemänsä uunit vetivät taatusti. Hänen tekemänsä pruuki (laasti) oli niin vahvaa, ettei sitä tahdottu pystyä hajottamaan, jos uuni jostakin syystä jouduttiin myöhemmin purkamaan.
Kalle oli erittäin pidetty ihminen. Hän antoi myös mielellään elämänohjeita. Esim. joka sunnuntaiaamu lankomies Toivo Vehman tuli Kallen taloon juttelemaan ja kysymään tärkeitä neuvoja. Kalle muistetaan myös erittäin kohteliaana miehenä. Tervehtiessään hän sanoi kaikille: ””Terve vaan ja onnea”. Hänellä oli hyvä huumorintaju. Hän oli puhelias ja kiroili kovasti. Sanotaan hänen korvanneen adjektiivit kirosanoilla.

Kallelle sattui elämän varrella kaikenlaisia onnettomuuksia. Teini-ikäisenä hän kompastui hiekkakuopan reunalla ja putosi. Käsi sattui, eikä oikein parantunut. Hän soitti kuitenkin jatkuvasti ja likainen haitarinremmi tulehdutti haavan. Lääkäri sai haavan kuivumaan, mutta ei kättä täysin paranemaan.

1930-luvulla moottoripyörä ajoi Kallen päälle Pajulan mäessä. Jalka meni poikki, mutta parantui. Samassa yhteydessä lääkäri ryhtyi parantamaan kättä, mutta hoitovirheen takia oli pelko, että kuolio lähtisi ylöspäin. Vasen käsi jouduttiin amputoimaan kyynärpään alapuolelta. Hänellä oli tekokäsi, mutta joskus hän käytti myös teräskoukkua, joka oli työhansikkaan sisällä. Hanska taas oli solmittu ranteen kohdalta tiukasti. Vamma ei tuntunut haittaavan rivakkaa työntekoa. Toisessa kädessä oli paksut sormet ja suuret voimat.
Kalle olisi halunnut vapaaehtoisena sotaan, mutta ei kelvannut. Se oli miehelle todella hirveä asia.

Kalle Aaltonen kuoli vuonna 1975. Hän oli ollut kaatamassa puita naapuritontilla ja menehtyi sydänkohtaukseen omalla pihalla.

Hilkka Aaltonen kävi töissä Luontolassa, Kopun kartanossa ja Sellgrenin kutomossa. Luontolassa hän työskenteli keittiössä, toimi myös siivoojana sekä luontaishoitoapulaisena. Kopun kartanossa hän kuuluu saunottaneen maisteria.
Hilkka Aaltonen asuu nykyään Taasolankujalla, lähellä entistä kotitaloa.
Omakotitalo purettiin vuonna 1989 ja sen paikalla kerrostaloja.


Hilkka Aaltonen sukulaisrouvien kanssa 2000-luvulla.


Aaltosen perheen talossa asui myös vuokralaisia. 1960-luvun lopulla siellä asui Hilkan sisar Anna Vehman lapsineen. Talo ei kuitenkaan ollut näiden lasten, Jorman (*1945), Arin (*1948), Raulin (*1955) ja Arjan (*1956) synnnyinkoti. Ennen heitä vuokralaisina olivat olleet Veikko ja Impi Rantanen perheineen.

Tietoja antaneet mm. Anna Andström (o.s. Vehman), Airi Arola (o.s. Salenius), Kauko Kallio, Eero Merivirta, Rauha Sohlberg, Leena Åkerman (o.s. Kuula), Mikko Yli-Rosti. Koonnut Ritva Miettinen.
Kuvat Anna Andströmin kokoelmista.