Vihdintie
 

Päivitetty viimeksi 10.12.2015

HARJANNE 

 

Ensimmäinen kuva Harjanteen talosta

Harjanteen tontin alkuvaiheista on Saleniuksen suvulla säilynyt seuraavaa dokumentoitua tietoa:

1.11.1903 tehdyllä vuokravälikirjalla vuokrasivat Anton Kristian Sjelfmani'in perilliset omistamastaan Tuusan tilasta Härköilän kylästä Wihdin pitäjää maanviljelijä Artturi Törnströmille

"Turkuun johtavan maantien varrelta neljäkymmentä kaksi (42) metriä leveän ja Männistön huvilan rajaa myöten seitsemänkymmentä kuusi (76) ynnä vastaiselta sivulta yksisataakahdeksan (108) metriä pitkän maapalstan viidenkymmenen (50) vuoden ajaksi…"

mm. ehdolla, että vuokraaja maksaa veroa Tuusan tilalle 37 Suomen markkaa kultarahaa sekä viisi miehen päivätyötä omin eväinensä. Myös sopimuksessa oikeutettiin vuokraaja "meitä kuulustamatta siirtämään tämän sopimuksen oikeudet kenelle tahansa hyvämaineiselle Suomen kansalaiselle". Vuokraehdoissa mainitaan myös tilaa Harjanteeksi nimitetyksi huvila-alueeksi. Allekirjoitus Fredrika Sjelfman ym.

24.8.1904 siirsivät Fanni ja Artturi Törnström paperissä vuokrasopimuksen "Kustaa Adolf Nyberg'in ja hänen vaimonsa Ida Nybergin omistettavaksi omaisuudeksi….".

14.4.1905 ilmoittaa Kalle Sjelfman (sittemmin Sammalkari) ostaneensa kanssaperillisiltään edellä kerrotussa "kontrahdissa mainitun Tuusan talon…".

27.2.1905 Ida ja K.A.Nyberg siirtävät "vuokrakontrahdin" seuraaville henkilöille: O.V.Degerlund, G.R.Lönnqvist, Emil Lanaeus ja K.F.Elg, jotka siirtävät sen 25.11.1911 "nahkuri Alfred Aallolle ja vaimolleen Maria Aallolle".

(Allekirjoittajina lisäksi Sofia Degerlund, Amanda Lönnqvist, A.S.Elg, Matilda Lanaeus, Amanda Lehtonen ja Juho Nurmi.)

Harjanteen huvilan rakennuttaja ja rakentamisaika eivät ilmene kyseisistä asiakirjoista.

Veikko Hellen (*1911) lapsuuden muistikuvissa talo oli yksikerroksinen, mutta jo silloin Pisteen puoleisessa kulmauksessa oli liikehuone, jossa oli myytävänä leipomotuotteita. Vuokratontilla sijainneen talon omisti tuolloin leipomoliikettä harjoittanut Maria Aalto (*1861 Loimaa), jolla oli aikuinen poika Johannes (Juho Edvard, 1891 Loimaa) sekä tytär Aili Aallotar (*1906 Turku), joka myöhemmin avioitui poliisi Emil Huhdan kanssa.

Veikko Helle on vuonna 2002 kertonut Nummelan Eläkkeensaajille tästä leipomosta seuraavaa:

Leipomon yhteydessä oli pieni myymälä, jossa Signe-niminen tyttölapsi oli myyjänä. Hän ei ollut vihtiläinen, mutta me pikkupojat, tai ei nyt ihan pieniäkään enää, mutta kuitenkin, kävimme tätä Signeä tapaamassa, ja tiesimme hyvin että Harjanteen leipomossa ei tehty munkkeja. Joka kerta kun me sinne menimme, pyysimme ostaa munkkeja, ollessamme varmoja siitä ettei munkkeja ollut, ja Signe sitten sanoi aina että "ei oo munkei, mutta otathan pusun?" Pusu oli yhden leivonnaisen nimi, en tiedä onko enää sennimistä pullaa. Mutta niin Signe sanoi ja sitten oli ostettava pusu, sillä sitä pusua hän nimenomaan tarkoitti, sitä siinä tiskillä olevaa.

Lisää Veikko Hellen muistikuvia Harjanteesta

Vuonna 1916 perustettiin Nummelaan Vihdin työväen osuuskaupan myymälä ja sekin asettui aluksi Harjanteen mäelle. Myöhemmin liike sai paremmat tilat Keskipisteen laidalla olleesta kelloseppä Bergmanin talosta ja toimi nimellä Vihdinseudun osuusliike, VISO.

Tässä samassa huoneistossa toimi muitakin leipomoalan puoteja kuin Maria Aallon. Linnea Ahlfors (*1917, nyt Valo) on kertonut, että leipäkaupassa tehtiin myös karamelleja, joita lapset kävivät ostamassa koulusta tullessaan. (Ehkä 20-luvun puolivälissä)

Ilmeisesti noilta ajoilta peräisin oli alakerran keittiössä aina 1950-luvulle asti säilynyt suuri muuripata, jossa oli paistettu munkkeja. Annikki Pircklén on kertonut, että koululaiset, mm. hänen vanhemmat sisaruksensa Helmi ja Ahti kävivät täältä ostamassa munkkeja, jotka maksoivat "piikin",  25 silloista penniä. Näihin aikoihin leipämyymälän yhteydessä pidettiin myös kahvilaa.

 

Viereinen kuva: Annikki Pircklén Harjanteen ikkunassa 1950-luvun lopulla.

 

Veikko Helle muistaa Harjanteen palaneen ensimmäisen kerran, kun hän oli "pojankoltiainen", ilmeisesti siis 20-luvun alussa. Pullalle ahneet pojat kantoivat innokkaina vehnäspeltejä metsän suojaan aina Vihdintien toisella puolella olleen Seuratalon mäen taakse, turvaan tulelta ja vesivahingoilta. Palon sammuttua ei niistä ollut mitään takaisin tuotavaa, paitsi pellit.

28.6.1928 leskeksi jäänyt Maria Aalto siirsi Harjanteen vuokrasopimuksen Artturi ja Edla Uotilalle. Heillä oli Else-niminen vilkas tytär, joka oli nuorempi kuin Satupirtissä asunut Maissi Tammilahti (nyt Laakso). (Tulleet ehkä Kokemäeltä tai Loimijoelta). Uotiloille naapurien lapset kokoontuivat mielellään.

11.5.1931 vuokrasopimus siirtyi muutamaksi kuukaudeksi maanviljelijä Kalle Pahlmanille.

Vuoden 1931 joulukuussa kirvesmies Kustaa Fridolf Salenius (*1894) osti Harjanteen tilan rakennukset julkisessa pakkohuutokaupassa. Vuokrasopimuksen siirto vahvistettiin maaliskuussa 1932.

Talo oli vaurioitunut 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa olleessa tulipalossa melko pahoin. Talossa oli tuolloin 5 asuntoa, alakerrassa 3 ja yläkerrassa 2. Palon jälkeen asukkaat joutuivat muuttamaan pois. Palon aikana yläkerrassa asui ainakin Helanderin pajassa työskennellyt seppä Lauri Sievinen vaimonsa Alman ja lastensa Alpon ja Vapun kanssa. Veikko Helle muistaa, kuinka Lauri Sievinen palon syttyessä haettiin viereisestä pajasta pelastamaan kotinsa tavaroita. Ensimmäisenä hän kuuluu pudottaneen ikkunasta pihalle pinon lautasia. Kaikki menivät tietysti pirstaleiksi. Myös Sieviset joutuivat muuttamaan muualle, mutta remontin jälkeen he palasivat takaisin Harjanteelle, tällä kertaa talon alakertaan Varkaanoron puoleiselle sivulle.

Ostettuaan Harjanteen Kustaa Salenius aloitti tulipalosta aiheutuneiden vaurioiden korjaamisen. Mm. talon muurit korjattiin alakertaa myöten.

Talo uudistusten jälkeen. Kuva on otettu 1950-luvulla.

Remontin edistyessä Kustaa Salenius muutti perheineen Palojärveltä Harjanteelle vuonna 1932 asettuen asumaan alakerran Vihdintien puoleiseen huoneistoon. Perheeseen kuului neljä lasta: Irja, Eino, Taimi ja Erkki sekä taloudenhoitaja Maria Silander. Perheen äiti Eeva Lydia (o.s. Arola) oli kuollut jo vuonna 1929. Myöhemmin taloutta hoiti Emma Wikholm.

Kustaa Salenius kuoli vuonna 1934.

Vuoden 1934 henkikirjassa mainitaan Kustaa Saleniuksen lasten lisäksi nyt heidän setänsä kirvesmies Martti Salenius (*1899) vaimonsa Raakelin ja tyttärensä Airin (nyt Arola) kanssa. He asuivat Harjanteella syksyyn 1941 asti.

Kahvihetki Harjanteen talon toisen kerroksen lasiverannalla 1930-luvun lopulla. Kuvassa vasemmalta vanhemmat Martti ja Rakel Salenius, sekä Kustaan Saleniuksen tyttäret Taimi ja Irja. Martin sylissä istuu Airi Salenius.  Kuva Airi Arola.

Etualalla Irja ja Taimi Salenius, sylissä Airi Salenius. Kuva on otettu 1930-luvun lopulla. Taustana on Harjanteen talon seinä. Kuten 
kuvasta näkyy talon perustana oli kivijalka, 
irtokivilohkareet.  Kuva Airi Arola.

Airi Salenius Harjanteen puutarhassa, taustalla näkyy Vierinteen talo. Kuva Airi Arola.

Lisäksi talossa asui nuohooja Eino Merikallio vaimonsa Tyynen ja lastensa Marja-Terttu Helenan (nyt Kaunisto) ja Sepon kanssa sekä rouva Anni Maria Illansuu tyttärensä Eliisa Tellervon kanssa (vuonna 1939).


Helena Merikallio (myöh. Kaunisto) pikkutyttönä.
Kuvan omistaa Helena Kaunisto.


Helena ja Seppo Merikallio Harjanteen aikaan vappuviuhkoineen mummolassa nykyisellä Sööperinpolulla. Kuvan omistaa Helena Kaunisto.


Koululaiset keräämässä sota-aikana tähkäpäitä Nissolan pellolla. Helena Merikallio seisomassa 2. oikealta. Kuvan omistaa Helena Kaunisto.


Koululapset saivat käydä uimassa Ridalin rannassa. Kuvan omistaa Helena Kaunisto.

Kelloseppä Paavo Haaralalla oli liikkeensä Vihdintien puoleisessa alakulmassa, hän myös asui vaimonsa Elnan ja poikansa Esan kanssa liikkeen viereisessä hellahuoneessa. Paavo Haarala kaatui talvisodassa.

Elna ja Esa Haarala. Kuvan omistaa Vappu Heinämäki.

 

 

Kelloseppäliike P. Haaralan mainos julkaistu Nummelan  Työväen- yhdistys Elon näytelmäkerhon ohjelmalehtisessä vuonna 1937.

 

Linnea Valo muistelee muuttaneensa Harjanteelle vuonna 1936 yhdessä äitinsä Ida Ahlforsin ja siskojensa Sagan ja Ellenin kanssa. Heillä oli yksi tielle päin oleva huone alakerrassa.

Samaan aikaan talossa asui myös teurastaja Oskari Kankaanpään apulaisena ja autonkuljettajana toiminut Alku Saarni vaimonsa Ellin ja lastensa Erkin ja Armin kanssa. Heillä oli Ahlforsien kanssa yhteinen eteinen. Eino Salenius on kertonut, että Alku Saarnilla oli yksi kylän ensimmäisistä radioista. Selostuksia vuoden 1936 olympiakisoista talon lapset saattoivat kuunnella ulkona pihalla, kun Saarnien asunnon ikkuna oli auki.

Vuonna 1939 Harjanteella asui myös ompelija Olga Löfberg. Hänellä oli alakerran kulmakamari.

Jäätyään sotaleskeksi vuonna 1940 Aili Helle (o.s. Blomqvist) luopui Arolan suuresta omakotitalosta. Asuttuaan vielä jonkin aikaa Arolan yläkerrassa hän muutti lastensa Raijan (nyt Pietiläinen) ja Jorman kanssa keväällä 1941 Harjanteelle. Aili Helle oli töissä osuusliike Aurassa. Raija muistaa hyvin, kuinka hän joutui hoitamaan pientä veljeään ennen kuin perheeseen saatiin kotiapulaiseksi Meeri Tjäder, Tauno Terkomaan sisar. Myös hän asui Harjanteella. Pian perhe sai kuitenkin työsuhdeasunnon Ol. Auran maatalousosaston yläkerrasta. Ensimmäisen oppikoululuokan Raija opiskeli rouva Estrid Hirnin kotikoulussa kuten monet muutkin tuohon aikaan, mutta siirtyi sitten toiselle luokalle helsinkiläiseen oppikouluun. Koulu Helsingissä loppui kuitenkin helmikuun 1944 pommituksiin. Äiti olisi tahtonut lähettää Raijan turvaan Ruotsiin, mutta tämä itse tahtoi jatkaa koulunkäyntiä ns. evakkokoulussa Alavudella. Myöhemmin kevättalvella 1944 Aili katsoi kuitenkin parhaaksi lähettää Jorman Ruotsiin. Saman vuoden syksyllä hän itse sairastui ja kuoli v. 1946 Kiljavan parantolassa. Jorma on asunut koko ikänsä Ruotsissa.

Myös sotaleskeksi jäänyt Liisa Tammilahti (o.s. Laakso, nyt Svahn) asui 1940-luvulla Harjanteella poikansa Arton kanssa.

Vuoden 1943 henkikirjassa mainitaan Harjanteen huvilan asukkaisiksi: sisarukset Eino, Taimi ja Erkki Salenius sekä Maili Åkerman (o.s. Tammilahti) lastensa Harryn, Maire Margitin ja Iiriksen kanssa. Seuraavana vuonna syntyi perheeseen neljäs lapsi, Hannu. Myös osuusliike Auran siirtomaatavaraosaston myymälänhoitaja Kerttu Harkokivi asui tuolloin Harjanteella äitinsä Erika Harkokiven ja tyttärensä Ullan kanssa sekä nuohooja Eino Merikallio vaimonsa Tyynen ja lastensa Helenan ja Sepon kanssa ja työmies Uuno Toivonen vaimonsa Alina Sofian ja tyttärensä Tuovin (myöhemmin Juslin) kanssa.

Perheen perustettuaan talossa ovat vuosina 1946 - 1952 asuneet kirvesmies Eino Salenius vaimonsa Eevan (o.s. Laakso) ja lastensa Pasin ja Armin kanssa sekä vuosina 1946 – 1957 viilari Arvo Vaajoki vaimonsa Taimin (o.s. Salenius) ja lastensa Irmelin ja Marjutin kanssa.

Sota-ajan asukkaisiin kuuluivat mm. majuri Alftan ja muusikko Elfing, jotka asuivat yläkerran isossa keskikamarissa. He olivat Helsingin evakkoja. Alftan oli entinen ratsuväen upseeri, joka muistetaan pitkästä piipustaan. Elfing taas yritti kovasti saada osuusliike Auran kuorma-autoa hakemaan hänen pianoaan kaupungista. Sota ehti kuitenkin loppua, ennen kuin piano saatiin maalle.

Vuokranantajan piti huolehtia näiden herrojen huoneen lämmityksestä. Tuona tavattoman kylmänä pakkastalvena lämmitettiin pystyuuneja parikin kertaa päivässä, eikä sekään tahtonut riittää.

Nummelan lentokentän rakentamistöissä (1940-41) olleet muusikko Helge Vento ja Karhu- niminen mies asuivat myös Harjanteella, eivät kuitenkaan Alftanin ja Elfingin kanssa samanaikaisesti. Vento oli taitava hanuristi. Myöhemmin hän soitti mm. ravintola Pohjanhovissa Rovaniemellä. Nummelassa ollessaan hän lupasi tulla soittamaan Eino Salenuksen häihin, minkä lupauksen hän myös piti soittaen Eeva ja Eino Saleniuksen häissä Nummelan työväentalolla loppiaisaattona vuonna 1946.

Airi Salenius (nyt Arola) on puolestaan kertonut, kuinka hän heitteli palloa Karhu-sedän kanssa. Karhu työskenteli myöhemmin TVH:lla.

Vuonna 1945 asukkaiksi on kirjattu myös Laatuviljalla työskennellyt mylläri Armas Vironen vaimonsa Annin ja lastensa Anteron, Jussin ja Ritva kanssa. Lyhyen aikaa samana vuonna talossa asuivat myös Matti ja Marianne (o.s. Hirn) Laakso, poliisikonstaapeli Kosti Nieminen, Ojakkalan poliisi Reino Eränkö ja tarjoilija Annikki Pircklén.

Harjanne pihaltapäin katsottuna 1950-luvulla.

Kustaa Fridolf Saleniuksen kuolinpesä myi Harjanteen vuonna 1950 Vihdin Säästöpankille. Uusi konttori tämän talon Keskipisteen puoleisessa kulmassa avattiin keväällä 1951. Aikaisemmin pankin toimitilat olivat olleet Keskipisteen laidalla olleessa Vihdin Sähkö OY:n talossa (Vihdintie 1). Myös säästöpankin johtaja Martta Forsberg (o.s. Malm, *1901 Hämeenlinna) muutti asumaan Harjanteen alakertaan.

Sen jälkeen kun Vihdin kirkonkylän Säästöpankkiin oli 1950-luvulla tehty pankkiryöstö, asennettiin Nummelankin konttoriin hälytyslaitteet. Pankinjohtajalle hankittiin myös käsiase, jonka käyttöä rouva Forsberg ei ilmeisesti kyllä koskaan oppinut, eikä kai onneksi  tarvinnutkaan myöhemmin.

Viereinen kuva: Pankinjohtaja Martta Forsberg pankin ovella 1950-luvun lopulla.

 

Vuosina 1952-1957 talossa asui sähkömittarinlukija Väinö Pircklén vaimonsa Liisan ja pienen poikansa Lassin kanssa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto talon alakerrassa Varkaanoron puoleisella sivulla. Kun Pircklénit muuttivat tähän asuntoon, keittiössä oli vielä suuri muuripata, missä oli paistettu munkkeja. Vasta Pircklénit purkivat padan.

Pircklénien aikana yläkerrassa asuivat edelleen Åkermanit ja Vaajoet.

Kolmannen kerran Harjanteella syttyi tulipalo vuonna 1958. Yläkerran vaatekomero tuhoutui, muuten talo kärsi lähinnä vesi- ja nokivaurioita. Pankki evakuoitiin naapuriin, Vierinteen taloon. Sinne yläkertaan muuttivat myös pankinjohtajarouva ja tarjoilija Annikki Pircklén.

Harjanne korjattuna tulipalon jälkeen vuonna 1959.

Tulipalon jälkeen taloa jälleen korjattiin. Mutta vuonna 1960 se kuitenkin purettiin. 

Tietoja antaneet Eino Salenius, Erkki Salenius, Airi Arola, Veikko Helle, Raija Pietiläinen (o.s. Helle), Maissi Laakso, Linnea Valo, Annikki Pircklén, Liisa Pircklén; koonnut Ritva Miettinen. 

Veikko Helle muistelee: Harjanne

Säästöpankin uusi talo

Vuonna 1961 valmistui Vihdintien suuntainen yksikerroksinen rakennnus, jossa Säästöpankin toimitilojen lisäksi oli pankinjohtajan asunto sekä pari liikehuoneistoa. Talon päädyssä oli Wirmanin kelloliike ja keskellä taloa Säästötalous. Sen yhteydessä toimi Turistipiste niminen matkatoimisto, ennen kuin se muutti Eroittajan silloisen omakotitalon yläkertaan.

Uusi pankkirakennus ja sen laajennusosa valmiina 1970-luvun alussa. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Vierinne -niminen talo (katso alempaa tarkemmin). Lisää kuvia rakennuksesta ja sen takana olleesta torista.

Pankinjohtaja Martta Forsberg asui tässä talossa, mutta seuraava pankinjohtaja Valfrid (Valle) Jokisuu ei enää. Jokisuu toimi johtajana vuosina 1963-1978. Rouva Forsberg asui myöhemmin kerrostalossa Hannankadun varrella ja kuoli vuonna 1984.

Harjanteen kohdalla oli Vihdintiessä selvä mäenharjanne, mistä tontti oli ilmeisesti saanut nimensäkin. Mäkeä madallettiin todennäköisesti juuri rakennustöiden vuosina 1960-1961.

Vuonna 1971 liiketaloa laajennettin ja siinä avattiin valintamyymälä.

Säästöpankin taloon muutti Keskipisteen laidalta Kukon talosta vuonna 1975 Saarisen kenkäkauppa Nummelan Keskus Kenkä. Tammikuussa 1976 tämä liike pääsi kuitenkin omaan taloon Vihdintien toiselle puolelle (Ahjola).

1980-luvun puolivälissä Harjanteen kaikki vanhat rakennukset purettiin. Saunarakennuksen lisäksi Harjanteen tontilla oli liiterirakennus. Alkuperäinen liiterirakennus oli tehty Vihdintien suuntaiseksi, mutta sekin tuhoutui tulipalossa sota-aikana. Viimeisin liiterirakennus oli Helanderin tontin (Vierinne) rajalla ja sen suuntainen.



Nordean talo

Vihdin Säästöpankin uusi talo, joka nykyään tunnetaan Nordea-pankin talona,  valmistui vuonna 1985. Sen avajaiset pidettiin 25.3.1985.  Vanha matala rakennus purettiin vasta kun uusi rakennus oli valmistumassa.


Vihdin säästöpankin oma lehti uutisoi näyttävästi uuden talon rakentamishanketta. Keväällä 1984 ilmestyneessä lehdessä oli etusivulla  uuden pankkitalon pienoismallin kuva sekä kuva pankin rakennustyömaasta. Lehti on Hemmilän isännän Eero Sellgrenin tallettama. Sellgren oli Vihdin säästöpankin luottamushenkilö, hän oli pankin isännistössä ja maataloustoimikunnassa. Kuvattu Vihdin Säästöpankki-lehdestä 1984.

Vihdin Säästöpankin uudisrakennus (oikealla) on lähes valmis. Vanhaa rakennusta (vasemmalla) puretaan parhaillaan. Kuva on Säästöpankkilehdestä 5/1985.


Vihdin säästöpankin uusi toimitalo valmistui vuonna 1985. Kuva Peltisepänliike Viljo Kuulan 50- vuotisjuhlajulkaisusta vuodelta 1987. Liike teki rakennuksen ilmastointityöt. Alkuperäisen kuvan omistaa Vuokko Kuula.

Uuden konttorin upeita sisänäkymiä. Seinää koristaa vihtiläisen Uuno Poikosen taideteos. Kuva on Säästöpankkilehdestä 5/1985.

Pankin lisäksi uudessa liiketalossa toimivat Meikki-Juniori ja TV-Juniori. Ruotin perheen liikkeet Meikki-Juniori ja TV-Juniori olivat talon matalassa osassa. Nyt näissä tiloissa on R-kioski.

Matalassa siivessä ovat tällä hetkellä myös Vihdin kelloliike Oy (ent. Wirmanin kelloliike) sekä Paula Huhtilaisen perustama lahjatavaraliike Pauliina. Liike toimi aikaisemmin rakennuksen pääosan toisessa kerroksessa. Liike aloitti toimintansa entisessä Talouskaupan talossa  jo v. 1982.

Vihdin Kelloliike toimi vanhan rakennuksen purkamisen ja uuden valmistumisen välisen ajan Asemantien varrella Louhen talossa. Sieltä  se muutti takaisin uuteen rakennukseen, jossa se toimii edelleen nyt uuden omistajan pitämänä.

Vuonna 1971 vanhan toimitalon ensimmäisen osan taakse valmistuneessa laajennusosassa sekä myöhemmin rakennetussa uudessa liiketalossa ovat vuosien varrella toimineet  ainakin  seuraavat kauppiaat Erkki Salo (T-kauppa Osteri; myöh. Spar-kauppa),  Kari Jäntti, Erkki ja Hannu Linna (T-kauppa Popsi), Gustafssonin veljekset sekä  Markku Kontturi. Elintarvikeliikkeen toiminta hiljeni vähitellen ja liiketoiminta loppui. Seuraavaksi  tiloihin siirtyi postin lajitteluosasto  Vihdintien toiselta puolelta Osuuspankin talosta
Valintamyymälään kuljettiin Vihdintien puoleisesta pääovesta, Pisteenkaaren puolella oli liikkeen tavaranlastauslaituri.

Rakennuksen korkean osan toiseen kerrokseen vievät portaat pääoven viereisestä aulasta. Talossa on myös hissi. Toisessa kerroksessa on vuosien varrella ollut  monenlaista toimintaa. Edellä mainitun Pauliinan lisäksi siellä toimi myös Infolaite, joka aloitti täällä ja siirtyi sitten tien toiselle puolelle Osuuspankin taloon. Toisessa kerroksessa  olivat aikanaan myös kiinteistönvälitysliikkeet Säästötalous  sekä SKV, Hämeen – Uudenmaan Lähivakuutus ja Vihdin verotoimisto.

Vihdin verotoimisto muutti vuoden 1994 alussa Vihdin kirkonkylästä Nummelaan Nordean talon toiseen kerrokseen. Verotoimisto toimi siellä vuoden 1998 helmikuulle saakka, jolloin varsinaisesti Vihdin Verotoimisto loppui ja se yhdistettiin Lohjan verotoimistoon ja toiminta
siirrettiin Lohjalle. Nummelaan jäi sivupiste vuoteen 2001 saakka. Se toimi Linjaportissa Kelan toimiston osassa.

Toisessa kerroksessa on joskus ollut myös Vihdin Uutisten toimitus sekä Kari Nymanin optikkoliike ja Pirjo Nykäsen kampaamo.

Hammaslääkäri Tiina Noro on työskennellyt tässä talossa sen valmistumisesta lähtien. Hän on helmikuussa 2013 kertonut seuraavaa:


” Olen ollut hammaslääkärinä talossa alusta asti, tein vuokrasopimuksen  tiloista jo ennenkuin taloa alettiin rakentaa ( ja ennenkuin olin porannut  yhtäkään hammasta! eli opiskeluaikana jo). Toimin 52 neliömetrin  hammaslääkärinvastaanotoksi suunnitelluissa tiloissa pitkään ammatinharjoittajana kunnes elokuussa 1998 Vihdin Hammaspaikka Oy:n perustamisen jälkeen  Oy otti vastaanottotilojen ylläpidon vastatakseen (olin itse yrityksen omistaja).

Laajennus tehtiin vuonna 2007, jolloin Hammaspaikka vuokrasi naapurihuoneiston 52m2 tilan ja silloin varusteltiin toinen hoitohuone, uusittiin odotustilat, välinehuolto ja sosiaalitilat sekä hankittiin ortopantomografia-röntgenlaite. Palvelutarjonta laajeni tuolloin kun saimme
joukkoon sekä oikomishoidon erikoishammaslääkärin ja suukirurgisiin toimenpiteisiin painottuneen hammaslääkärin yleishammaslääkäreiden ja  suuhygienistin lisäksi.

1.6.2012 Vihdin Hammaspaikka Oy siirtyi osakekaupalla Oralin omistukseen ja
nykyinen nimi on Oral Hammaslääkärit Nummela Oy. Toiminta jatkuu samoissa
tiloissa ja samalla henkilökunnalla, josta hammaslääkärit ovat edelleenkin
ammatinharjoittajina Oralin vuokralaisina kuten aiemmin olimme Hammaspaikan
vuokralaisina eli itsenäisinä yrittäjinä edelleen.”



Aivan ylimmässä kerroksessa oli Säästöpankin kokoustiloja sekä edustussauna.

Jo talon valmistumisvaiheessa taloon tuli aivan ylös yksi asunto, missä ensin asui naapurissa (Vierinne) asunut Anton Vesola sekä myöhemmin  hänen poikansa Raimo Vesola. Tämän asunnon ostivat Mauno ja Sirkka Kemppi, jotka edelleenkin asuvat talon pohjoispäässä.  Parveke on torikeskukselle päin. Tähän asuntoon kuljetaan Pisteenkaaren puoleisesta päästä. Vuoden 2012 aikana taloon on valmistunut 14 pienasuntoa. Puolet talosta kuuluu nyt helsinkiläisen Foyer Oy:n (Timo Lucander) omistukseen. Yhtiö omistaa mm. Nordean tilat ja auditorion.

1990-luvun loppupuolella  kun elintarvikemyymälä oli lähtenyt talosta,  pääovesta alkavan kauppakujan varrella ovat toimineet mm. Mikko Isokankaan urheiluvälinekauppa Sportia, Tähtikukka,  Rikard (Rikke) Limnellin brodeeraamo Jellonat (perustettu v. 2005),
Brofeldtin kylmäkonehuolto (vuosina 1995-97), Matti Vallin kampaamo sekä suutari Hartikainen.  Vasemmalla puolella kauppakujaa oli jokin aikaa lounaskahvio.
Limnellin liikkeen vieressä oli jonkin aikaa luontaistuotteita ja lisäravinteita myyvän Herbal Life- nimisen ketjun pieni myyntitila.



Mikko Yli-Rostin kaksi kuvaa Nordean talosta syyskuulta 2008.


Nyt vuoden 2013 alkupuolella kauppakujassa ovat  Päivikin Kukka, Tiimari, eläintarvikekauppa Petpoint sekä molemmin puolin kauppakäytävää toimiva lasten ja nuorten vaatetusliike Miss Andzinska sekä Muotihuone, jolla on oma sisäänkäynti myös suoraan Vihdintien puolelta.
Kolme Päivikin Kukan ja Pet Pointin kuvaa
 



Näkymä liiketalon kauppakujalta  Päivikin Kukan avajaispäivänä 9.9.2011.



Päivikin Kukka



Kuvassa vasemmalta: Tarja Tuomikoski, Päivikin Kukan omistaja Riitta Grönholm ja Ritva Räsänen. Kuvat omistaa Riitta Grönholm.

 
Vihdin Kelloliike Oy:n vieressä toiminut  Lähi Tapiola vakuutus on siirtynyt Tuusankaarelle. Tämä huoneisto on nyt (tammikuussa 2013) tyhjänä ja ikkunassa ilmoitus: Vuokrataan. 
Sen jälkeen olevassa kolmannessa pienessä liiketilassa toimii Thai Massage-niminen yritys.
 
Pauliinan "nurkan" jälkeen Rientolan puolella on Pika Suutari.  Sen jälkeen on sisäänkäynti alakerran tiloihin, joissa esim. Tuulikki Lindströmin liikuntaryhmät toimivat ja ovat toimineet
vuosikaudet. Tuo toiminta kytkeytyy Vihti Gymiin. Sama tila toimii myös nuorison kokoontumistilana (Nummelan Nuorisokeskus). Siellä on monenlaista toimintaa, järjestetään esim. discotilaisuuksia.

Pohjakerroksen autohallissa, mihin on sisäänkäynti Pisteenkaarelta, on joskus alkuvuosina pidetty jopa American Cars Show.

Korkean osan alla oli aluksi Säästöpankin auditorio. Niissä tiloissa toimi 11 vuotta Kino Akseli, joka lopetti toimintansa helmikuun 2012 lopulla. Akke Selin hoiti yksinään tämän Nummelan ainoan elokuvateatterin toiminnan. Hänen isänsä Raimo Selin piti aikoinaan elokuvateatteria sekä Lohjalla että Nummelassa. Raimon isä Akke Selin puolestaan oli Suomen ensimmäisiä kiertäviä elokuvanesittäjiä.

Nordea pankin henkilökunnan sosiaaliset tilat ovat edelleen alakerrassa auditorion vieressä.






Meyla Pääskyraidan kuvia Nordean talosta helmikuussa 2013.



Tietoja koonneet Sirkka Järvensivu ja Ritva Miettinen.