Päivitetty 8.1.2004

FANNY TAINIO

Veikko Helle on muistellut Fanny Tainiota seuraavaan tapaan:

Lapsuuteni Albertinkadun persoonallisuuksiin kuuluivat myös kauppias K.A. Tainio sekä hänen puolisonsa Fanny. ”Itte” kauppiaasta on muistiin kirjoitettu yhtä ja toista, mutta rouva on jäänyt miehensä varjoon. Eikä hän sillä tavoin ”jokapaikan” henkilö voinutkaan olla kuin miehensä, sillä juuri hän se oli, joka tiskin takaa palveli nummelalaisia, eritoten albertinkatulaisia asiakkaita, oli kauppias.

Fanny-rouva, jos muistikuvani ovat oikeat, oli kotoisin Kirkkonummen Veikkolasta, naapurikylästä, varakkaan talon tytär. Tämä, sekä menestyvän liikemiehen rouva-asema ja ”molemmilla kielillä” puhuminen lienevät olleet ne etuisuudet, jotka oikeuttivat hänet vähän koppavaksi ja toisten yläpuolelle asettuvaksi, tietysti seurasta riippuen. Oli hänellä tällaiseen omintakeisiakin edellytyksiä, kun oli kaikin puolin näyttävä ja edustava ”minä itte”, ilmettään myöten. Kyllä Fanny-rouvakin oli osallistuva, ainakin monissa Marttayhdistyksen valokuvissa hän oli eturivissä. Hänen ”rouvuutensa” taisi korostua vielä siinäkin, että Tainion perheen palvelijana, piikana oli pienikokoinen, ahkera ja alistuvainen Elvi, Tainion Elvi. Mahtoiko hänellä omaa sukunimeä ollakaan? Tietysti sentään oli.

Kyllä Tainion perhettä sekä Albertinkadulla että laajemminkin arvostettiin. Herralla, kauppiaaksi sanotulla, oli moottoripyöränsä ja autonsa, ainoat silloisessa kylässä. Rouva, tämä todellisempi kauppias, pukeutui herrasväen tapaan, käytti ulkona liikkuessaan hattua ja kuten sanottu, puhui myös ruotsinkieltä. Tainioilla oli kaksi lasta:Tauno ja Maija-Liisa. Kummallekin tämä kylä kävi aikaa myöten turhan pieneksi. He muuttivat Helsinkiin ja sinne unohtuivat. Paitsi sentään Tauno, joka perusti huonekalukaupan ja möi siinä helsinkiläisille vihtiläisten puuseppien hyviksi tiedettyjä mööpeleitä.