Asemalta Punaisenportin ahteeseen tehty 27.11.2014
Albertinkatu 24

Erkki Salenius,
rakennusten mestari

 


Erkki Salenius viettää eläkepäiviään Nummelassa itse rakentamassaan talossa.
- Tai ei tämä ihan itse ole kokonaan tehty.

- Talo on ns. valmistalo, jossa oli vesikatto ja runko. Loput tein sitten itse, tarkentaa tämä vuosikymmeniä rakennusmestarina toiminut mies.

Rakentamisesta se Saleniuksen Nummelassa asuminenkin oikeastaan lähti. Hän syntyi Palojärvellä, Kypärjärven rannalla mutta muutti kuuden vanhana Nummelan keskustassa sijainneeseen ns. Harjanteen taloon.

Talo oli palanut ja Erkin isä Kustaa Salenius rakensi sen perheelleen uudelleen. Perheeseen kuului neljä lasta, Erkin lisäksi Irja, Eino ja Taimi. Perheen äiti Eeva oli kuollut muutama vuosi aiemmin ja taloutta hoiti Maria Silander.

Saleniukset asuivat talossa vuoteen 1951 saakka.

Harjanteen talo oli kylän keskeinen paikka. Siinä sijaitsi aikanaan leipomo ja kahvila, myöhemmin mm. Säästöpankki. Talo purettiin vuonna 1960, jo kolmannen tulipalon jälkeen.

Koulunsa Salenius kävi Nummelassa, mutta työ kutsui nuorta poikaa jo vuonna 1939.

- Töitä olen ehtinyt tehdä elämässäni jo melkoisen monta vuotta.

- 13- vuotiaana menin Helteen puusepänverstaalle oppipojaksi tai settupojaksi niin kuin siihen aikaan sanottiin. Verstaalla valmistettiin pääasiassa huonekaluja Helsingin huonekaluliikkeisiin, joskus keittiönkaappeja kyläläisille.

- Se oli hyvä paikka, piti nuoren pojan poissa pisteen riennoista.

- Settupoikien tärkein homma oli huolehtia puuhellalla porisevista liimapannuista. Loppuaikoina pääsi sitten tekemään jo muutaman huonekalunkin.

Kun sota alkoi, hiipui verstaan toiminta vähitellen kokonaan. Helteen veljekset Esko ja Veikko joutuivat sotaan.

- Lopuksi oltiin vain yhden vanhan puusepän kanssa verstaalla kahdestaan. Kun hänkin sairastui, suljettiin verstaan ovet lopullisesti.

Salenius joutui itsekin sotaan.

- 18 vuotis´ syntymäpäivänäni lähdin armeijaan. Hyrylä oli ensimmäinen palveluspaikkani ja sieltä menin suoraan Helsingin ilmapuolustukseen mm. Käpylän, Herttoniemen ja Kulosaaren alueille.

- Generaattoreilla toimivilla valoheitinpattereilla pistettiin keilaa taivaalle ja välillä lentokoneiden ilmaannuttua taivaalle pöräytettiin ruutiakin perään, mutta ei se sodan pahimpia paikkoja ollut.

- Nummelassa oltiin alkusodan aikana pariin otteeseen vartioimassa Nummenkylän rautatiesiltaa, aina pari miestä viikon reissu kerrallaan. Yövyttiin Myllylammen rannalla olleessa huvilassa.

Muuten ei Salenius muista Nummelan sota- aikaa mitenkään erityisenä – mitä nyt juuri sota- aikana valmistuneen Auran, nykyisen ns. funkistalon ikkunat laudoitettiin pommitusten varalta.

Lomilla käytiin ajan tapaan tanssimassa. Nummelassa oli silloin parikin tanssilavaa, harjulla vesitornin vieressä yksi ja nykyisen torin laidalla toinen.

Tansseista se löytyi tuleva vaimokin, helsinkiläinen Ritva, joka vanhempien kanssa vietti kesiään Albertinkadulla. Naimisiin mentiin 1955. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa.

Muuten vapaa- aika kului urheilun parissa.

- Olin mukana Kisaajien voimisteluporukoissa. Se oli aika vaativaa hommaa. Muodostettiin ryhmiä, joissa oli monta kaveria kolmessa neljässä kerroksessa päällekkäin kuin pyramidissa.

- Ryhmä esiintyi Kisaajien ja Palokunnan juhlissa.

Sodan jälkeen Salenius lähti Lahteen opiskelemaan rakennusmestariksi.

- Yksi lohjalainen kaveri vietteli minut ja serkkuni kouluun, josta valmistuttiin vuonna 1951.

Työuralla yli kaksikymmentä vuotta kului helsinkiläisessä rakennusliikkeessä, toinen rupeama Helsingin seurakuntien palveluksessa.

- Työhön kuului kiinteistöjen hoitoa ja kunnossapitoa. Aika moni paikka kirkkoja myöten tuli pääkaupungissa vuosikymmenien aikana tutuksi.

Rakennusmestarin kädenjälki näkyy Nummelassakin.

Lohjantiellä Tajasen talo, Vikmanin talo, oman Eino- veljen talo, nyt jo purettu Sievisen talo, listaa Salenius omaan kyläänsä sodan jälkeen piirtämiä omakotitaloja.

- Materiaaleista oli puutetta, vapailta markkinoilta ei löytynyt oikein mitään. Vaihtokaupalla saatiin rakennustarvikkeet kokoon. Maanviljelijä antoi ruokatarvikkeita, metsänomistaja puutavaraa. Niin päästiin eteenpäin.

Oma talo rakentui myöhemmin Haltijapolulle, Albertinkadun kylkeen niille samoille seuduille, jossa Hellen verstaskin sijaitsi.

- Tämä tienoo ei niin kovasti ole vuosien myötä muuttunut. Vanhoja taloja on kunnostettu, mutta uusia kiinteistöjä ei juurikaan ole rakennettu. Vanha Nummela on pysynyt aikalailla samanlaisena.

Hannankadun – tai Välitien kuten vanhat nummelalaiset tien muistavat -  ja Albertinkadun kulmassa ollut ns. Punainen talo eli Bergmanien neitien huvila on sentään hävinnyt. Kurvin toiselle puolelle, Tyllin talon paikalle on vuosia sitten rakennettu rivitaloja.

- Mutta onhan tämä kylä paljon kasvanut, sanoo 25 vuotta sitten Espoosta paluumuuttajana takaisin kotikulmille muuttanut Salenius.

- Niin kuin vanha Vehmanikin aikoinaan sanoi: ”Tupia on tullu niin mahrottomast”.


88 vuotias Erkki Salenius ei enää kovin monia ikätovereitaan kylällä tapaa. Välillä on mukava käydä Koti- Nummelan tilaisuuksissa muistelemassa miltä Nummela ennen näytti.

Oman ikäpolven tarinoita on mukava jakaa yhdessä – muistelemalla vaikka niitä itse suunnittelemiaan taloja, tuttujen nummelalaisten kotipaikkoja.  

Teksti Mari Vainio, julkaistu aiemmin Vihdin uutisissa.