Oili ja Reino Talonen

Oili ja Reino Talosella, Tapiolan omistajaparilla, on takanaan mittavat urat Vihdin kunnan palveluksessa. Kunnallistutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto) suorittanut sosionomi Reino Kalevi Talonen (*6.12.1924 Jämijärvi) tuli 15.9.1953 Vihtiin kunnansihteeriksi. Tätä virkaa hän hoiti 1.7.1978 saakka, jolloin hänet nimitettiin kunnan hallintojohtajaksi. Tästä tehtävästä Talonen jäi eläkkeelle vuoden 1987 lopussa.

Vuonna 1988 Tasavallan Presidentti myönsi Reino Taloselle kunnanjohtajan nimen ja arvon.

Sairaanhoitaja Lea Oili Mirjami Löytämäki (*19.8.1938) ja Reino Talonen solmivat avioliiton 5.11.1965. Heidät vihki pastori Antero Valtonen Vihtijärven kappelissa. Talosilla on kolme aikuista lasta Jouni (*1967), Topi (*1968) ja Tuuli (*1973). Kolmas poika Ville-Matti (*1971) eli vain kahdeksan päivää.

Oili Talonen tuli Vihdin kunnan palvelukseen vuoden alusta 1966. Muutaman kuukauden ajan hän oli työssä vanhainkodissa, mutta nimitettiin pian kunnan sairaalan osastonhoitajaksi. Hallinnollisista tehtävistä kiinnostunut Oili Talonen valittiin v. 1974 terveyskeskuksen johtavaksi hoitajaksi. Viimeisinä työvuosinaan vuodesta 1993 lähtien hän vastasi perusturvakeskuksen vanhuspalveluista esimiehenä. Oili Talonen siirtyi eläkkeelle v. 2001.

Tarmokas pariskunta näki Vihdin elinkeinorakenteen muuttuvan. He halusivat olla mukana kunnan kehityksessä. Tapiolan kiinteistön ostaminenkin oli osa tätä muutosprosessia eli elinkeinojen kehittämistä ja edistämistä sekä koko palveluvarustuksen uudistamista, työtä ja uusien työpaikkojen luomista sekä pitäjän tunnetuksi tekemistä: teollistamista. 

Taloset asuivat virka-asunnossa Vihdin kirkonkylässä kunnantoimiston vieressä. Heillä ei ollut mitään tarvetta hankkia omakotitaloa Nummelasta. Asuntoja tarvittiinkin vallan muuhun, ei omalle perheelle.

Vihdin kunta oli 1950-luvulla muuttotappioinen. Kunta teetti 1950-luvun lopulla teollisuuden kehittämistutkimuksen. Reino Talonen ja johtavat luottamusmiehet näkivät, että kuntaan oli saatava teollisia työpaikkoja ja niiden avulla myös palveluelinkeinot kehittyisivät. Teollisuus edellytti koulutettua työväkeä. Reino Talonen ryhtyi "ammattikouluttajaksi".  Koulutus perustui alkuun työllisyyttä edistäviin ammattikursseihin lähinnä valtion varoin.  Miehistä koulutettiin hitsaajia, levyseppiä ja rakennusalan ammattilaisia. Naisista ompelijoita ja kutojia. Opiskelu pystyttiin järjestämään työpaikoille, mutta ilman oppilaille tarjottuja asuntoja kursseja ei voitu käynnistää. Kurssilaisethan eivät suinkaan olleet kaikki vihtiläisiä.

Eläinlääkäri Petterssonin kuoltua Tapiolan suuri talo oli ollut pitkään asumattomana. Taloset ostivat kiinteistön pankkilainalla ja perustivat oppilasasuntolan. Päärakennukseen mahtui monta oppilassänkyä samoin piharakennuksiin. Lisäksi avaraan pihaan hankittiin siirtotaloja tarpeen mukaan. Saunaa ei ollut, joten oppilaat saivat käydä saunassa Helteiden luona Jäähykujalla. "Reino majoitti, Veikko saunotti".

Talo kunnostustöiden  jälkeen.

Ammattikurssikeskuksen ja oppilasasuntolan valmistuttua Tapiolaa ei enää tarvittu opiskelijoiden asunnoksi. Taloset ryhtyivät kunnostamaan tilaa oman perheen käyttöön 1990-luvun alussa. Tyylikkäästi jugendtyyliä mukaillen suunnitellut saneeraustyöt kestivät kolmisen vuotta. Kauniit peiliovet ja ovien veistokselliset kamanalistat ovat paikoillaan samoin vankat puulattiat ja salin koristeellinen uuni.  Keittiö uusittiin nykyaikaiseksi. Tapiolan alakerrassa on 4 huonetta ja keittiö ja yläkerrassa 3 huonetta.

Tuuli Talosen ylioppilasjuhlat vuonna 1993. Vanhemmat äiti Oili Talonen Tuulin vieressä vasemmalla alemmalla portaalla. Isä Reino Talonen viides oikealta. 

Tapiolan suureen tonttiin on kaavassa merkitty 4 rakennuspaikkaa. Aivan Albertinkadun varteen on 1990-luvulla noussut kaksi kaunista korkeaharjaista taloa, jotka ulkonäöltään sopivat lähes satavuotiaan Tapiolan seuraksi.

Anja Korpela-Ahola 4.9.2001