Muistelu Huhdanmäeltä

Vahvasti muistiin jäänyt tapahtuma on helmikuulta 1955, jolloin olin 11 vuotta vanha pojannaskali.

Meillä pojilla oli hyppyrimäki Huhdanmäen länsirinteellä, tosin pieni, lumesta ja havuista kasattu, mutta meidän mielestä riittävän suuri.

Lähdimme taas eräänä helmikuun päivänä mäkeen, joka oli Matin päivä, oma nimipäiväni. Joukkoomme kuului Lahden Mikko ja Velinin Heikki minun lisäkseni. Siinä hypimme vuorotellen johtohyppyä tavoitellen. Vuorollani hyppy meni ihan hyvin, mutta alarinteessä sukset lähtivät eri suuntiin ja kaaduin suoraan kasvoilleni. Vasen jalka vääntyi ja tunsin kovaa kipua, en kyennyt nousemaan pystyyn.

Lahden Mikko lähti hakemaan apua, mutta aristeli mennä kertomaan äidilleni, vaan meni Lehtosen Ailille apua pyytämään. Hän oli Mikolle vähän tutumpi ja muutenkin meille sellainen ”äitihahmo”. Aili meni tietysti äitini luokse ja soittivat taksiautoilija Lauri Luodon kyytimieheksi.

Aili ja äitini ottivat Lehtosen tolppakelkan ja tarpoivat pellon poikki umpihangessa luokseni. Luoto ajoi ohjeitten mukaan Ridalintielle Mercury nimisellä autollaan. Minut nostettiin tolppakelkkaan ja työnnettiin runsaat sata metriä auton luo.

Siitä lähdettiin kohti Vihdin sairaalaa, missä todettiin reisiluun murtuneen ja minut laitettiin kokovartalolastaan. Sieltä matka jatkui Helsingin Kirurgiseen sairaalaan.
Aikanaan pääsin kotihoitoon ja koulunkäyntiin tuli tietysti pitkä katkos. Opettajani Eeli Levänen kävi kotona opastamassa mitä tuli lukea.

Siinä on eräs kokemus lapsuuden ajoilta.

Matti Salenius

.