Tehty 25.9.2007

Viljo Kuulan muisteluja

(Leena-tytär hankki isälleen Viljolle vihkon ja pyysi tätä kirjoittamaan muistiin tietoja elämänsä eri vaiheista. Viljo kirjoitti sekä kotona että mm. ollessaan veteraanikuntoutuksesa Ruissalossa. )

Toivolan talosta

Anton Metson talo oli vähän heikosti tehty. Kovina talvina pakkanen änkesi sisään. Leenan ensimmäisenä talvena makuuhuoneessa lämpö laski 8 asteeseen yöllä, vaikka kuinka poltti tulta uunissa. Mutta äidin vieressä oli turvallinen ja lämmin olla. Sodan jälkeen aloin heti korjata tilannetta. Panin insuliittia kaikkiin talon ulkoseiniin ja vielä mahdollisimman tarkalla sovituksella. Väliseiniin kovalevyjä. Almus Metso apulaisenaan Lasse Noro vuorasi talon ulkoapäin. Tukevan laudan alla oli kunnon semptaliinihuopa. Siinä samassa tehtiin lasiveranda ja sen päälle tuuletusparveke. Lasse Noro tuli samana vuonna verstaalle töihin ja oli yhtämittaan vuoteen 1993. Sitten vielä valutin Lohjan Faneritehtaan parasta purua mielestäni paljon ulkoseiniin ja ullakolle. Tämän parannuksen jälkeen oli talo hyvin asuttava. Myöhemmin taloon asennettiin öljykeskuslämmitys. Toinen muutos asuinrakennuksissa, sitten vielä liitettiin yhteiseen vesi- ja viemäriverkostoon.

Nummelaan me muutettiin 14 päivä maaliskuuta 1937. Ostettiin Anton ja Mimmi Metsolta Toivola niminen huvila ja hinta oli 70 000:- . Samalla alkoi oman verstaan pitäminen aina vuoteen 1994, jolloin tuli konkurssi.

Viljon harrastuksista

Sotien jälkeen yritin mehiläishoitoakin. Oli kymmenkunta pesää, jotka tein itse. Vähän Veikko Helle avusteli. Ensimmäisen yhdyskunnan ja neuvot sain Yrjö Paleniukselta. Siinä hommassa en menestynyt, mutta pesät ja tarvikkeet ovat vieläkin varastossa. Syitä taisi olla useita. Ei rauhallinen, ei tupakkia, viljojen ruiskutus. Muutama vuosi olin Mehiläishoitajain Keskusliiton sadon tarkkailijana vaakoineni.

Mehiläispönttöjä Toivolan pihassa. Kuvan omistaa Leena Åkerman.

Toinen harrastus oli omenapuiden jalostus. Margitin kanssa kasvatimme perusrunkoja, joihin ymppäsin hyvinkin montaa laatua ihan vain kokeilumielessä. Oli Punainen, keltainen, ruskea ja Ananaskaneli, Antonowka, Nikolai, Åkerö, Titica, Sharlettondahl, Signe Tilloch, Lobo, Linda, Nalife, Astrakan, Jyllengrokin, Melba, Sariola, Snyggi, Sokeri Miron, Säfstaholma. Kaavelos, Björnlindberg. Lisäksi hyväksi havaittuja villiomenapuita.
Niitä oli kaikkiaan lähes 200 puuta eli koko tontti 5500 neliömetriä täynnä. Aili Lehtonen käänsi talikolla useina syksyinä, mutta sitten tuli vihamiehet: rotat, hiiret, myyrät, jänikset, jopa hirvi ja vielä kylmät talvet. Nyt on jäljellä ehkä 30 puuta, lisäksi vielä 2 päärynää, luumuja, kriikunoita ja verstaan tontilla kirsikoita. Niin ja koivuja, tammia, lehmuksia, jalavia, vaahteroita, hevoskastanjoita koko takaraja ja Seunakujan vieri, täynnä, pähkinäpensas, kuusia, vielä pari pientä saarnia. Mielenkiintoista. Parhaana vuonna omenia tuli yli 1000 kg.

Martta työssä olin nuorempana ahkerasti mukana. Meitä oli Nummelan Marttayhdistyksessä aikoinaan 4 miestä mukana. Oli Pellervo Huitu, Valle Jokisuu, Tauno Terkomaa, joista vain minä olen enää mukana ja ijän vuoksi vielä oikein kunniajäsen. Aikoinaan martat tarvitsivat usein miespuolista apua, varsinkin kuljetuksissa. Nyt on melkein kaikilla auto ja ajokortti. Nummelan Killalla on myös paljon yhteisiä harrasteita.

Härköilän Erämiehissä olin mukana useita vuosia ja olen kunniajäsenenä vieläkin. Olin siinä metsästyksen johtajanakin. Siihen kuului Huidun, Jokisuun, Ohlssonin ja Kuulan suvut. Saaliina ammuin 30 hirveä, kymmenkunta peuraa, jäniksiä, 2 metsoa, jokunen teeri, fasaani ja 1 kettu. Saksassa kävin 2 kertaa jahdissa Leenan kanssa. Siellä ammuin villisikoja, peuroja, kauriita, jäniksiä ja fasaaneja. Voin sanoa, että Ahti oli minulle antelias.

Tein kalastusretken mm. Lennart Saarisen ja Tauno Terkomaan kanssa aina Koitereelle asti. Toisen kalastusreissun Koitereelle tein Raimon kanssa asuntovaunulla ja kumiveneellä ja tuloskin oli sama, ei kalaa, mutta vähän puolukoita.
Olin perustamassa Kypärjärven – Valkjärven kalastuskuntaa ja sen hallituksen jäsenenä sihteerinä yli 10 vuotta. Puheenjohtajana oli Allan Eklund. Toin useamman kerran Enäjärvestä isoa Vesijärven lahnaa ja kerran Hiidenvedestä kuhaa, jota Rolf Rantapuu oli luvalla pyytänyt Irjalan salmesta. Kuhat tulivat lahjoituksena, kymmenkunta sukukypsää. Itse sainkin jonkun kuhan, mutta en yhtään isoa lahnaa. Joku toinen oli kyllä saanut.

Lempiharrastuksiin kuului kortinpeluu. Aivan pienenä poikana katselin, kun äiti ja isä pelasivat korttia. Kolmevuotiaana opin pelaamaan marjapussia. Skruuvi on ollut suurinta huvia läpi elämän.

Viljon muistiin merkitsemiä ”elämäntotuuksia”:

Kuula viheltää ja lentää, mutta ei juokse.
Vihaan läpinäkyviä pullanpaloja ja puoleen täytettyä kahvikuppia.
Jos joku on tehnyt kauniin tai muun hyvän esineen, tarvikkeen, ei kukaan koskaan jälkeenpäin kysy, kuinka kauan siinä meni aikaa, vaan kuka sen teki.
Teki kuka tahansa ja mitä tahansa, kunnioita yhtä paljon, jos on tehnyt sen hyvin.

Nummelalaisten kiroilua:

Helekutti, sanoi Sigurd Heikura.
Piru vie, sanoi Vihtori Tammilahti.
Saapasremmit, sanoi Reino Kärävä.
Saakuta, sanoi Godfrid Sellgren.
Op helvetti, sanoi Konsta Repo.

Viljo Kuula puuhamiehenä monenlaisissa Nummelan asioissa

Kunnallishallinnon osana on viime vuosina tullut kuvaan kylätoimikunnat. Me Huhdanmäessä sitä toimintaa aloitimme jo heti sotien jälkeen tai oliko se jo sen aikana. Nimittäin meillä oli yhdistys, joka haki sunnuntailehdet Keskipisteeltä Ol. Auran johtajan eteisestä ja myöhemmin Nummelan rautatieaseman odotushuoneesta ja jakoi sitten täällä Bodalewille, Metsolle (Almus), Paleniukselle ja Kuulalle. Posti ja lehtitalot eivät hoitaneet hakelua kuin arkisin. Varmaankaan ei yhtään kertaa menetelmä pettänyt, vaan kaikki olivat tyytyväisiä.

Akun syntymän aikoihin olin Jarl Melingin kanssa tekemässä kattoja Pyhäjärven Haaviston kylässä Kosken ja Suomalaisten tiloilla. Kosken tilaa omisti Helsingin Sanomien levikkipäällikkö Reino Syrjänen. Hänen äitinsä, silloin jo aika vanha nainen, sanoi: Tämän talon katto on aina vuotanut noista jiireistä, enkä usko niiden nytkään pitävän vettä sateella! Taisi usko pettää. Isännän kehotuksesta aloin Helsingin Sanomien asiamieheksi. Sitten olin käytännöstä katsoen kaikkien lehtien asiamies. Siitä toimesta tuli ansiotakin. Mutta oli etuna monenlaisia palkintoja eri lehdiltä. Seuraavat matkat tulee mieleen. Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Ranska, Italia, Sveitsi, Itävalta, Jugoslavia, U. S. A. , Bulgaria, Kanarian saaret.

Olympia vuonna 1952 Sakari Peltonen Nurmijärveltä teki minusta Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tarmon, myöhemmin Sampo, asiamiehen.

Nummelan Seuratalo Oy:n hallitukseen jouduin jonkinlaisena vastavetona tai tasapainoilijana. Siellä oli tullut epäsopua toisaalta Lennart Saarinen ja Erland Kukko ja toisella puolella Esko Karvinen, Lauri Luoto. Sovintona valittiin uusi hallitus ja minut puheenjohtajaksi. Tapaninen oli vahtimestarina ja asui talossa ja koira vintillä. Lauri Luoto ajoi voimakkaasti sellaista asiaa, että ullakolle lisää täytettä lämmitysaineiden säästämiseksi. Hänen toimesta sinne ullakolle ruiskutettiin ihan märkää sahanpurua ja paljon. Ei kestänyt kauan kun alkoi kuulua kovaa rutinaa ja ääntä ja välikatto tuli alas tuolien päälle. Hallitus päätti korjata koko talon nykyaikaisemmaksi rakennusmestari L.K. Virrankosken johdolla. Velkaa tuli ja muutenkin vastaavat yhtiöt olivat suurissa vaikeuksissa muuttuneiden vapaa-ajan viettotapojen takia, ei menestyneet elokuvat, ei tanssiaiset ja muut ja talo, jonka pieni, mutta talkoohenkinen Nummela ja osin Vihtikin olivat aikaansaaneet. Lähinnä kait sitä olivat puuhanneet Härköilän talolliset Tuusan Papulin johdolla, uskon. Eikä juuri pysyisi Työväentalokaan pystyssä ilman Veikko Hellettä. Niin talon osti Vihdin Sähkö Oy, ja edelleen Osuuspankki tulevan pääkonttorin paikaksi.

Konsta Repo osuusliike Auran johtaja sai minut lupautumaan Nummelan Urheilukenttä Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi joku vuosi sotien jälkeen. Yhtiöllä oli ollut aikaisemmin kenttä nykyisen lentokentän alueella, mutta silloin oli saatu uusi nykyinen kenttä. Minun aikana kenttä tasoitettiin ja radat ja muut suorituspaikat pinnoitettiin halvalla erikoishiekalla Veikkausvoittovaroin. Ei tainnut olla hyvä ratkaisu. Pian se sitten tulikin kunnan omistukseen ja huoltoon. Nykyään se on ollut hyvä jo vuosikymmeniä.

Jos nyt olisi kirjoittaa ehkä kunniakkain luku elämässäni. Tarkoitan luottamustehtäviä. Vihdin Sähkö Oy:ssä aloitin kauan sitten varatilintarkastajana. Silloin oli varsinaisena Ojakkalan KOP:n johtaja Lauri Wesman ja jouduin heti töihin. Sitten olin tilintarkastajana kun Yrjö Louhi oli kaverina. Hän oli Vihdin Meijerin konttoripäällikkö. Hänen aikana käytiin syömässä Helsingissä kerrankin Ravintola Fenniassa. Mukavaa oli. Seuraava tehtävä oli hallituksen varajäsen ja sitten varsinainen. Tämä kaikki oli Lennart Saarisen aikaan. Arvo senkun nousi. Olin hallituksen varapuheenjohtaja. Yhtiön uuden rakennuksen rakennustoimikunnan jäsen. hallituksen puheenjohtajana oli silloin Olkkala Oy:n toimitusjohtaja Paavo Ahomäki. Sitten olikin jo huipun vuoro Vihdin Sähkö Oy:n hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Siinä sai olla korkealla pallilla. Esimerkiksi vierailulla Imatran Voiman Loviisan tehtailla ruokailussa sain istua kunniapaikalla paikallisen johtajan olikohan nimi Nurmimaan vieressä. Kysyin häneltä mitä mieltä hän on turpeesta energianlähteenä. vastaus oli: Hyvää maanparannusaineena. Tämä kaikki tapahtui kun toimitusjohtajana oli ins. Juhani Sianoja. Saarisen ajoilta lähtien oli melkein jokavuotiset pilkkikilpailut Vihdin Sähkö / peltisepänliike. kerran Sianoja keksi sellaiset säännöt, että mekin voitettiin kisat.

Nummelan Vesihuolto Oy:n perustaminen vuonna 1958

Perustamiskokouksen osanottajat: pöydän takana keskellä istumassa kokouksen puheenjohtaja Johannes Jaarinen, vieressään kokouksen sihteeri Kauko Tapaninen ja edessä oikealla Arvo Långström (vaalea liivi päällä).
Takana seisovat vasemmalta Olavi Sainio, Antti Laakso, Viljo Kuula. Armas Schugge, Valle Jokisuu, Olli Ohlsson, Esko Helle, Toivo Lintumaa, Lauri Långström, Ahti Alén, Almus Metso, Konsta Repo, Taisto Virta, Vieno Svahn, Aarne Laustio, Esko Karvinen.

Nummelan Vesihuolto Oy. Hyvin vakava kilpailija minun meriittilistalla. Vuonna 1958 Vihdin kunta ja erikoisesti rakennusmestari L.K. Virrankoski pitivät tarpeellisena aikaansaada työkohteita Vihdissä silloisen työttömyyden estämiseksi. Niinpä Nummelassa kutsuttiin kokous Elin Leväsen luokkaan kansakoululla. Osanottajia oli pari kymmentä, puheenjohtajana Osuuspankin johtaja Johannes Jaarinen ja sihteerinä Kauko Tapaninen. Alussa ei ollut yhtään myönteistä puheenvuoroa, varsinkin Ol. Auran johtaja Konsta Repo näki, ettei Nummelalla ollut mitään mahdollisuuksia ottaa niin suurta velkaa kuin yhtiön perustaminen olisi tuonut mukanaan. Sitten pyysi ja sai puheenvuoron Esko Helle ja oli sitä mieltä, tietysti ensin jonkun aikaa kirottuaan. Tehän olette kummia miehiä, on sitä ennenkin uskallettu yrittää ja hän myös ehdotti yhtiön perustamista. Siihen loppui vastaanpano ja Jaarinen napautti nuijalla asiasta päätöksen. Muuten Ol. Aura oli ensimmäinen liittyjä, taisi olla vuosi 1960. Äskeisessä valittiin toimikunta ajamaan asiaa kokoonkutsujana kansanedustaja ja Vihdin valtuuston puheenjohtaja Veikko Helle. Hänen kutsumanaan kokoonnuttiin ensimmäinen kerta Nummelan kansakoulun pihalla koivun alla. Helle, Saarinen, Sainion Olavi ja taisi olla Valle Jokisuu ja minä. Kokouksen avaussanoissaan muistan kuinka Helle sanoi: Olen ajatellut että pannaan Kuulan Ville vetämään tätä yhtiötä ja tehdään hänestä hallituksen puheenjohtaja. Sitä jatkuikin 27 vuotta kunnes kunnanjohtaja Risto Leinonen lopetti sanomalla että olen liian vanha. Koska Veikko Helle oli vielä 50 päivää minuakin vanhempi hänkin vaati eroa ja sai. Koko asia meni Helteen käsikirjoituksen mukaan. Erimielisyys johtui 3 asiasta: 1. hän tahtoi vesitornia joka kylään ja saikin yhden; 2. hän tahtoi korottaa veden hintaa ja minä en; 3. hän tahtoi tilin päätökset tappiollisiksi, että saisi näyttämään yhtiön tilan heikoksi ja minä taas vastaan. Yhtiö olisi pitänyt kunnallistaa jo kauan sitten, toivoi R.L. ja perusteluja sillekin löytyy.

Osuusliike Auran hallituksen jäsen olin useita vuosia. Silloinkin kun suunniteltiin uutta tavarataloa Nummelaan. Olin sen rakennustoimikunnan jäsen. Kun keskusteltiin huonetilaohjelmasta Helsingissä oli SOK:ta edustamassa ekonomi Viljo Kuula. Ja olin hänen kanssaan eri mieltä Vihdin kehityksestä ja väestön lisäyksestä, hän oli pessimisti ja minä en. Olin hallituksen kokouksessa esittänyt talon paikaksi nykyistä tilavaa tonttia. Erkki Orakoski kommentoi: Viljo Kuula tahtoo kaupan lähemmäksi omaa kotia. Erkki Palojärven kanssa ajoimme sellaista ratkaisua, että toiseen kerrokseen tulisi ravintola, josta olisi hyvä näköala tavarataloon, vaan toisin kävi, Hiisi meni kellariin. Mutta tämä talokin oli yhtenä tekijänä Vihdin ja varsinkin Nummelan nopeaan asutuksen lisäykseen ja nyt meitä taitaa olla jo 12 000. Kerran hallitus kerääntyi Kypärjärven saaressa meidän mökillä ja silloin päätettiin, Otto Kallelan johdolla Hiisi-ravintolan nimestä. Johtajana oli kai Esko Linna.

Vihdin Säästöpankki vei myös minulta aikaa ja osallistumista ehkä yli 10 vuotta. Aloitin isännistön jäsenenä, mutta suurimman ajan kuitenkin hallituksen jäsenenä. Sain aikaan sen että Vihdin Sähkö Oy oli pankin asiakas ja johtajat hallituksen jäseniä. Nimittäin Juhani Sianoja ja Pentti Ahonen. Hallituksen tarkoituksena oli saada rakentaa uusi pääkonttori Nummelaan. Mutta se ei ollut onnistua, kun Anton Vesola ei suostunut edes keskustelemaan naapuritontin myynnistä tähän tarkoitukseen. Nummelan konttorin johtaja Juhani Suikkanen ehdotti että minä yrittäisin aikaansaada keskustelua kaupasta. Ja peräti helposti se tulikin. Tämä oli mielestäni tärkein työ pankin hyväksi. Toinen oli ehkä kun sain juntattua Matti Sivurannan hallituksen puheenjohtajaksi. Olin kutsunut kaikki hallituksen jäsenet keskuudestaan valitsemaan sitä paloasemalle Vihdin kirkonkylään. Ehdotin äänestystä niinkuin tehtiinkin. Esitin toivomuksen ettei kukaan äänestäisi itseään, niin kuitenkin tapahtui. Minä äänestin Juhani Sianojaa. Ehdotin tästä äänestystä kun Tauno Nyman kieltäytyi. M.S. sai 3 ääntä ja minä 2. Sanoin että asia on selvä, mutta M.S. tahtoi vielä kolmannen äänestyksen ja siinä sai Matti Sivuranta 5 ääntä ja tuli valituksi. Siis eka kerralla sai kaikki yhden äänen.

Kun olin rotaryna kirkonkylässä, aloin miettiä seuraa, joka toimisi Nummelan parhaaksi. Nummelassa kun oltiin innostuneita hoitamaan yhteisiä asioita talkoilla. Sellaiseksi on luettava myös Tehokalusteen jokavuotiset Tehohiihdot, joissa oltiin toimitsijoina. Sellaisten jälkikaronkoissa, joissa muuten oli mahtavat tarjoilut Simo Kovelon hoitamina. Siellä ehdotin miesseuran perustamista Nummelaan. Se päätettiinkin perustaa ja tietenkin valmistelevan toimikunnan puheenjohtajaksi pääsin. Jäseninä Erland Kukko ja Lennart Saarinen. Samoissa ”juhlissa” muuten Simo Kovelo ehdotti Nummelaan perustettavaksi yhteistä palloseuraa, joka sitten perustettiinkin ja ensimmäisenä puheenjohtaja oli Simo Kovelo. Vielä ehdotti Nummelaan keskikoulua eräs maisteri, joka asui Jokisuun matkustajakodissa. Kokoonkutsujaksi tuli tämä maisteri. Siitä ei tullut mitään. Mutta kiltaa alkoi erittäin tarmokkaasti hommaamaan Erland Kukko. Hänen luonaan Huhmarissa kahdestaan sitä valmisteltiin. Kukko teki sääntöehdotuksen ja keksi Kiltakomentajan, Kiltamestarin ja muut nimitykset sekä hallituksen jäsenten lukumäärän. Nyt seuralla on ikää jo yli 30 vuotta ja se on tehnyt aloitteita ja tehtäviä Nummelan hyväksi runsaasti, joissa olin monissa aloitteentekijänä, esim. Viljon-päivän konsertit.

Vihdin Rotary Klubiin pääsin joskus 60-luvun alussa. Otto Kallela oli silloin presidenttinä ja klubi kokoontui silloin Vihdin kirkolla Säästöpankin talossa. Meitä oli silloin Nummelasta Lennart Saarinen, Simo Kovelo ja Antero Riihimäki. Ajettiin vuoron perään. Tekisi mieli sanoa, että matkat sinne ja takaisin olivat aatteen kohokohtia. Klubissa voitin yhdet hiihtokilpailut merkillisen tasoituksen avulla. Ainoa voitto minulle urheilussa. Ei hassumpi harrastus. Olin jäsenenä yli 10 vuotta ja presidenttinäkin.

Verolautakunnassa olin valtion asiamiehenä saman verran aikaa. Mielenkiintoista, mutta ei minulle sopivaa hommaa. Harvoin huomasin kaavakkeissa mitään vikaa. Ehkä kuitenkin hyvinkin kehittävää työtä.

Välirauhan aikana oli Vihdissä Aseveliyhdistys ja olin sen hallituksen jäsen. Puheenjohtajana oli kait Karvonen. Yhdistys teki talkoilla halkoja Vesikansantien varrelta ennen Laustion hiekkakuoppaa,
olikohan Tuusan tai Ridalin metsää. Yhdistys oli pakko lopettaa rauhansopimuksen mukaan.

Henkilötiedot Viljo Kuulan itsensä muistiinmerkitseminä

Viljo Kuula syntyi Viljon päivänä 27.1. 1912 Lohjalla Harjukatu 17 yläkerran kadun puoleisessa hellahuoneessa.

Keväällä 1928 Viljo aloitti peltisepän opin K. J. Fagerströmin verstaalla. Palkka oli 50:- viikko. Edellisenä kesänä hän oli ollut lyhyen ajan vanhalla tehtaalla propsin nostossa Lohjan järvestä suuriin kasoihin rannalle.

Keväällä vuonna 1929 mustikan kukinnan aikaan hän tutustui naapurin tyttöön, jonka nimi oli Margit.

Kesällä 1935 olin töissä lainamiehenä Lohjan peltisepänliike K. J. Fagerströmiltä Taalintehtaalla juuri Raimon syntymän aikaan. Kortteeriemäntä lähetti jonkin tekstiilin syntymäpäivälahjaksi Raimolle. 500 markkaa maksoi purjevene, jonka sieltä ostin.
Sitten alkoi sen kuljetus sieltä Lohjanjärveen. Ensin moottorijaalalla hinaten Hankoon. Purjevene nosturilla rautatievaunuun ja samalla pelillä veteen. Ankkuripaikkana pidettiin Faneeritehtaan tukkisuomun reunaa. Kaksi kesää ehdittiin purjehtia, kun muutettiin Nummelaan.
Ne pari kesää, jotka purjevene oli meillä, purjehdittiin melko ahkeraan, usein kyllä Jalin kanssa, niin kuin silloinkin kun käytiin Skraatilan rannassa poimimassa vadelmia. Oli joka kerta sopivasti sivutuuli, joten matka sinne ja takaisin ehdittiin luovimatta työajan jälkeen tehdä, pari ämpäriä marjoja tullessa. Niitä oli runsaasti entisessä tukkien ja puutavaran lanssipaikassa.

Yksi mieleen painuneista töistä oli kun Lohjalta teimme Jalin kanssa Suitian linnan katon. Sinne ajoimme polkupyörillä joka aamu ja ilta merkillisiä oikopolkuja. Silti matkaa oli paljon. Linnan kattorakenteissa oli 2 mehiläispesää, joista saimme talon asukkaan auttamina hunajaa.

Nummelaan Toivolan talon alakertaan Viljo perusti ensimmäisen oman verstaan vuonna 1937.

Viljo Kuulan käsinkirjoittamista muistiinpanoista koonnut Ritva Miettinen.