Harjanteen Johannes

Harjanne oli vanhassa Nummelassa keskeinen paikka. Keskeinen sen vuoksi, että kyseisellä Harjanteella, samalla, jolla nyt sijaitsee Säästöpankin monia palveluja tarjoava liiketalo, oli jo silloin merkittävää liiketoimintaa. Mieleen ovat jääneet ainakin kahvila ja leipomo. Taisi siinä joskus joku pirtukauppiaskin ammattiaan harjoittaa, lainvastaista. Ja siinä talossa oli myös Vihdin työväen osuuskaupan ensimmäinen Nummelan myymälä.

Harjanteen huvila taisi kerran tai pari palaakin. Muistan vain miten pojankoltiaisina ja pullalle ahneina olimme innokkaasti kantamassa vehnäspeltejä metsän suojaan turvaan tulelta ja vesivahingoilta. Eikä niistä palonsammuttua ollut mitään takaisin tuoda, paitsi pellit.

Eräässä vaiheessa kuului Harjanteen huvilan omistusväkeen perheen jäsenenä Johannes niminen aikuinen mies. Hänet tunnettiin Harjanteen Johanneksena. Johannes oli isokokoinen riski mies kyömynenineen ja usein hoitamattomine parransänkineen. Hänen kävelynsä oli puoliharppailevaa ja päässä ison miehen isoon päähän aivan liian pieni hattu.

Joutilaisuudessaan Johannes poikkesi silloin tällöin tapaamassa myös jo hänelle tutuiksi tulleita nikkareita Albertinkadun verstaassa. Ja oli hänellä asiaakin. Johannes olisi mennyt mielellään sotaväkeen, asevelvolliseksi niinkuin muutkin ikäisensä ja nimenomaan ratsuväkeen. Joku oli hänelle kuitenkin sanonut, ettei noin lyhytjalkainen mies pääse ratsuväkeen. Sinne otetaan vain pitkäsäärisiä nykyisin, kun hevoset ovat niin kasvaneet. Johannes murehti asiaa, mutta ei luopunut. Hän haki apua lyhyt- jalkaisuuteensa monia asioita tietäviltä nikkareilta. Se oli hänen asiansa verstaalla käynteihin.

Puusepät lohduttivat Johannesta ja olivat tietävinään miten liian lyhyitä sääriä nykyisinkin useinkin joudutaan pidentämään juuri ratsuväkeen pyrkiviltä ja tiesivät keinonkin. Keino merkitsi sitä, että Johannes asettui hajareisin istumaan verstaan seinästä seinään ulottuvan pyöreän vasan päälle ja kumpaankin jalkaan asetettiin painot jalkoja venyttämään. Kohtuullisen ajan jatkuneen venytyksen jälkeen painot poistettiin ja Johannes autettiin alas. Operaatio oli päättynyt, jalat mitattiin ja tulos merkittiin seinähirteen seuraavalla kerralla vertailtavaksi. 

Harjanteen Johanneksen jalat jäivät kuitenkin liian lyhyiksi ratsuväkeen pääsemiseksi, eikä sitä kuulema loppujenlopuksi todettu ainoaksi esteeksi. Johannekselta jäi ratsuväki ja muukin sotaväki hyvästä halustaan huolimatta käymättä. Muutettuaan sittemmin pois tästä ympäristöstä ei ole ollut mahdollista hänen myöhempiä elämänvaiheitaan seurata.