"Tultuani Vihdin Sähkön palvelukseen vuonna 1947
olivat työtavat esim. verkostonrakentamisen osalta melko alkeellisia
verrattuna nykyiseen.
Olin jo aikaisemminkin oppikouluvuosien
kesäloma-aikoina linjanrakenne- ja korjaustöissä. Rakensimme uusia
liittymisjohtoja rautalangasta, olipa materiaalina joskus jopa
piikkilangan pätkiä. Sodan jälkeen aika hiljalleen parani ja
kuparijohtoa alkoi saada, mutta sen saamiseksi piti antaa voita ja
läskiä.
Linjat, joita rakensimme, olivat melkein
yksinomaan valaistusta varten. Joissakin maalaistaloissa oli
puimakone, joka tarvitsi 3-vaiheliitynnän. Puimalan seinälle vedettiin
ainoastaan 3-vaihejohdinta, 0-johdinta ei moottorissa käytetty.
Määräykset eivät sitä silloin vaatineet. Puintimoottorin
käynnistäjällä pitikin usein olla kumihansikas kädessä, koska
moottorin käynnistämisestä sai muuten kovan sähköiskun.
Johdonrakennustyössä pylväskuopat kaivettiin
lapiolla ja kaivinkauhalla. Pylväät nostettiin miesvoimin nostohankoja
käyttäen. Minkäänlaista pylväiden kyllästystä ei käytetty. Jos oli
kysymyksessä tuoreet pylväät, oli pystytystyö melko raskasta.
Pylväiden niin sanottua ”Osmo” kyllästettä alettiin käyttää
50-luvulla. Siinä pylvään latva ja tyvi käsiteltiin ”Osmo” nimisellä
kyllästysaineella pensseliä käyttäen.
Myöhemmin rakennettiin Vihdin kirkonkylään
kyllästyslaitos ja siellä pylväät painekyllästettiin. Johdon
rakentamisessa tarvittavat pylväät kuljetti paikoilleen hevosmies.
Samoin hän kuljetti paikalle tarvittavat kivet. Pylväät tuettiin
pystytysreikiin kivillä. Hevosmiehistä on jäänyt mieleen Vihdin
Ristilässä asunut Otto Tillander. Hän oli siitä erikoinen, että hän
käytti tupakkamälliä, joten hänen suupielensä olivat aina ruskeat. Hän
jätti päältään pois villapaidan vasta kun hän näki luonnossa
ensimmäisen paarman.
Vihdin Sähkö Oy:n työntekijöitä
kirkonkylän kyllästämöllä. Oikealla Arvo Lindroos. Kuvan omistaa
Lindroosin tytär Raili Vikstedt.
 |
Kuvassa vasemmalla Arvo Lindroos sähkötolpassa. Kuvan omistaa
Raili Vikstedt. |
 |
Sähkön työntekijöitä kirkonkylän raitilla. Taustalla ns. Kanniston
talo. Vasemmalla Arvo Lindroos. Kuvan omistaa Raili Vikstedt. |
Mestarina ja pomona meillä kirkonkylän miehillä
oli Arvo Lindroos, jota kutsuttiin Roopeksi. Ulkojohtotöitä tehtiin
ainoastaan kesäisin. Vanhoissa verkostoissa tehtiin myöskin
korjauksia. Lahoja pylväitä tuettiin juurituilla ns. natsoilla.
Tällaisissa vanhan verkoston korjaustöissä käytiin jopa Vihtijärvellä
saakka. Matkat tehtiin polkupyörillä. Polkupyöriin sidoimme lapiot,
kanget ja kaivinkauhat. Nostohangot sidoimme pyörien perään niin, että
varret raahasivat maata. Voi arvata kuinka teräviksi kuluneita varsien
päät olivat ehtiessämme Vihtijärvelle. Työaika paikan päällä ei ollut
kovin pitkä, koska illaksi ajoimme taas kotiin. Usein kilpaa.
Tullessani keväällä 1947 vakinaisesti yhtiön
palvelukseen ja koska verkostotöitä tehtiin ainoastaan kesällä, pääsin
talveksi edellä mainitun Roopen oppipojaksi sisäasennustöihin.
Asennustyöt asuinrakennuksiin tehtiin yksinomaan putkilangalla, jota
nimitettiin kuulajohdoksi.
Aluksi sain ainoastaan kannatella johtoa
mestarin kiinnittäessä sitä. Roope oli ankara mestari enkä välillä
hänen mielestään osannut kunnolla kannatella johdinta. Lopulta meistä
tuli kuitenkin hyvät ystävät ja tämä ystävyys jatkui hänen kuolemaansa
asti.
Asennustöissä sitten hiljalleen edistyin
tutkimalla alan kirjallisuutta, joten sain mestarilta vaativampia
töitä. Sain kiinnitellä kytkimiä ja pistorasioita ja sain jopa kytkeä
jakorasioitakin. Siitä se ura hiljalleen urkeni.
Teimme Lindroosin kanssa monta vuotta töitä
yhdessä, kunnes toimitusjohtaja Saarinen siirsi minut piiriasentajaksi
Jokikunnalle, mistä parin vuoden päästä siirryin Nummelaan ja ryhdyin
mittarinlukija-rahastajaksi. Luin mittarin kohteessa, laskin
kulutuksen ja perin maksun.
Vuonna 1953 ryhdyin jälleen asennustöihin.
Toimittuani näissä verkostonrakennus- ja sisäjohtoasennustöissä
siirryin vuonna 1960 myynnintarkastajan tehtäviin ja 1965 muutin
Nummelaan vasta valmistuneeseen toimitaloon. Tässä tehtävässä toimin
eläkkeelle siirtymiseen 1991 saakka. On ollut mielenkiintoista nähdä
yhtiön kehitys vaatimattomasta sähkölaitoksesta maamme suurimpien
joukkoon. Vuonna 1947 oli sähkönkäyttäjiä noin 2000 ja tehohuippu 0,7
MW."
