Helmi Salminen
Nummelan lentokentän kurssikeskuksen emäntänä
Lentokentän
punainen tupa
Helmi
Salminen jäi eläkkeelle Nummelan koulun keittäjä/siivojan työstä vuonna
1953. Pian häntä kuitenkin pyydettiin Nummelan lentokentällä toimineen
purjelentokoulun emännäksi.
Varsin
alkeellisissa oloissa Helmi teki 12-13 tunnin työpäiviä, kahtena
ensimmäisenä kesänä ilman minkäänlaista apua.
Keittiö
oli punaisessa tuvassa, ilmeisesti sotien aikaisessa rakennuksessa,
missä aluksi ei ollut kunnon kalusteitakaan. Ruoka valmistettiin
vanhoissa kattiloissa kaasuhellalla.
Perunoita
tarvittiin paljon, mutta kunnon säilytyspaikkaa ei ollut. Sitten
kaivettiin nummeen syvä kuoppa ja perunat pantiin sinne ja kansi
päälle. Vettä ei myöskään ollut. Sitä tuotiin autolla kentälle.
Keittiön katonrajaan rakennettiin teline, jolle asetettiin tynnyri ja
siitä putki alas. Pienimmät kurssilaiset eivät millään tahtoneet jaksaa
nostaa viidenkymmenen litran vesitonkkia.
Ensimmäisestä tapaamisesta kurssilaisten kanssa Helmi on kertonut:
” Mää menin juttelemaan
arkana niitten poikien nokan eteen, kunne istuivat kuin kanat orrel
siinä sen punasen talon pitkällä rappulla ulkopuolella. Mä sanon, että
mikä mä olen ja mitä mä täällä teen ja mä tulin kertomaan, että mulla
olis nyt ruaka sitten valmiina, että, jos kävis niinkun syäminen. Niil
oli niin kova nälkä, et kun mä rupesin puhumaan ruuast, ni pojat nousi
ylös jo sillon. Mut ei ollu pöytää, ei ollu tuolii, mut sit me vaan
keskenään puhuttiin, että kannonnokkaan kun menee istumaan ja kun on
tämmönen soppakeitto ni, kyl se siin sit menee ja nälkäkin menee ohitte
ja niin sitä ensmäinen kerta syätiin. Syätiin ja minä tiskasin ja mää
reerasin sitä keitiöö sit sillä tavalla mitä mä nyt osasin siin sit
laittaa, kun ei ollut paljo mitään reerattavaakaan.”
Kolmantena kesänä Helmi Salminen sai koulun naapuritalossa asuneen
Pirkko Långströmin avukseen. Pirkon jälkeen apulaisena toimi Ritva
Lehtonen.
Seitsemän
kesää Helmi Salminen työskenteli lentokentällä. Nummelan poikia ei
kursseilla ilmeisesti ollut monia, sillä Helmi Salminen mainitsee
muisteluissaan vain Harry Åkermanin. Muut taisivat vain tirkistellä
lentokentän reunoilla.
Helmi
Salmiselta kysyttiin usein, häiritseekö lentotoiminta hänen perhettään,
kun he asuvat niin lähellä kenttää. Helmi on kertonut seuraavaa:
” Meiän isäntä sanoi,
että se on oikeen kun kevät, kun maaliskuussa tulee pojat lentokentäl
ja alkavat lentämään. Meittii ei koskaan häirinny se että niitten
lentokoneitten ääni, jos nyt jotain piäntä kolinaa on ni kyl minul
täytyy silloin olla pää tavallisen sekaisin jo kun mä rupeen siitä
riitelemään, että... Se on ihan semmosta ihanaa aikaa, kun se kone tuli
maaliskuussa aina, sitten pojatkin tuli sinne näin lauantaisin ja
menivät taas sunnuntai-iltana koska koulut alko maanantaiaamuna. – On
ihanaa olla kunnassa, jossa on lentokenttäkin, sitä vaan ei ol
kaikilla. Ja toinen juttu, mä haluun viäl tässä kertoo, mikäs on
semmonen pitäjä, jonka läpitte menee rautatie. Semmos ei löyry. Ne on
niin suurarvoisii asjoi että jos sit on kolinaa ilmassa tai kolinaa
maassa, ne kuuluu elämään ja se on oikeen ihanaa.”
Keittiörakennus huhtikuussa 2015. Kuva Reijo Jalava.
Tiedot
on koottu kaseteilta, missä Työväenyhdistys Elon jäsen Kerttu Laine on
haastatellut Helmi Salmista vuonna 1992. Nauhoitetun puheen
Koti-Nummela ryhmän Anja Korpela-Ahola v. 2004 pyrkinyt kirjoittamaan
siinä muodossa kuin se on nauhalta kuultavissa. Koonnut Ritva Miettinen.
|