Anneli Revon koulumuistoja
vuosilta 1938-42

Arka ekaluokkalainen

Pelkäsin kauheasti mennä kouluun. Olin kuullut, kun isot pojat olivat kertoneet, että siellä on ankara opettaja, Olga Brandt. Jos oppilas ei ollut kiltisti, laitettiin hänen sormensa pulpetin reunan ja kannen väliin, ja opettaja istui itse kannelle. Hui! Sitten kävikin onnellisesti, että siellä ei ollutkaan Olga Brandt, vaan ihana opettaja Anja Puutula. Muistan erikoisesti kauniit kissankellot, joita hän piirteli sinisellä kynällä meidän oppilaittensa muistovihkoihin.

Perunateatteri

Kouluruokailu oli siihen aikaan sellainen, että koulusta sai keittoa, mutta voileivät ja maitopullo piti tuoda kotoa. Aina kun oli vuorossa lihakeitto, joukko oppilaita suoritti perunoiden kuorimisen. Homma tehtiin kivikoulun pannuhuoneessa. Meitä oli 4 - 5, jotka istuimme saavin ympärillä ja yritimme saada kuoret pois perunoista. Meitä ei jätetty puuhastelemaan sinne keskenämme (ei olis’ hommasta tullut mitään!), vaan meitä paimensi vahtimestari Nymanin rouvan äiti, ystävällinen vanha täti. Oikeastaan ne olivat ihan mukavia tuokioita koulunkäynnin lomassa.
Muuten vielä niistä maitopulloista. Minulla on nuorempi veli, joka lapsena oli melkoinen rasavilli. Hänellä oli koulussa maitopullo niin kuin muillakin. Usein pojalla oli niin kiire, että osa maitoa jäi juomatta. Kotimatka sujui sitten hyppien ja pomppien, ja seuraus oli se, että lopusta maitoa olikin tullut melkein voita.

Laskukokeet ja Uusi Suomi

Meillä oli koulussa sellaiset pulpetit, joissa oppilaat istuivat pareittain. Kirsti Metso istui minun vieressäni. Simstedtin Helmeri istui minun edessäni ja Irja Kastus Helmerin vieressä ja Irja Kirstin edessä.
Sitten oli laskukokeet. Tehtävät oli painettu pienille vaaleanruskeille pahvilapuille, joissa oli kahdet kysymykset, pystysuora viiva keskellä. Vierekkäin istuvilla oli eri tehtävät, ja peräkkäin istuvilla samat. Heräsi silloin ajatus, mitä jos tehtäisiin vähän yhteistyötä: Kirsti Irjan ja minä Helmerin kanssa. Mutta mitä, jos opettaja (K.O.Koskinen) huomaa? Ei hätää, hän istui
kateederilla syventyneenä Uuteen Suomeen. Välillä kuului pientä vihellystä. Laskutoimitukset onnistuivat hyvin ja opettajalla riitti lukemista. - Jälkeenpäin meille kyllä tuli vähän paha mieli!

Järkyttävä tapaus

Kivikoulun päässä oli mäki, jota laskettiin talvisaikaan potkukelkoilla. Mäki ei ollut kovin korkea, mutta vauhtia siinä sai. Meitä oli siinä monta laskemassa ja hauskaa oli, kunnes… Helmer Simstedt kaatui vauhdissa kelkkansa kanssa ja kelkan talla työntyi hänen vatsaansa. Helmer vietiin hoitoon ja meiltä muilta loppui järkytyksestä mäenlaskut siihen paikkaan.

Revon perhekuvia

Katriinaperi - Katrinaberg