Päivitetty 6.8.2008

TOIVO VALO

Linnea Valo (o.s. Ahlfors), syntynyt 1917 Espoossa, muuttanut kuitenkin jo 7 kuukauden ikäisenä Vihdin kirkonkylään.

Toivo (Topi) tuli v. 1927, 14-vuotiaana, Ojakkalasta Louhelle oppiin, työskenteli talossa 20 vuotta, sitten vuoden verran Stockmannin Taylorilla, sen jälkeen itsenäisenä kotonaan. Elli Louhi, Väinön rouva, oli Toivon serkku, Toivon isä oli kuollut kapinan aikana Suomenlinnassa. Topi ja myöhemmin myös hänen sisarensa Toini (nyk. Färm) pääsivät sukulaisperheeseen ammattioppiin. Topi sai nukkua pukkisängyssä mestarin sovitushuoneessa, ja päivän ajaksi vuode oli korjattava pois.

Linnea ja Toivo tapasivat toisensa laulukuorossa. Häät vietettiin Louhen talossa 1.10.1938. Kirkkoherra Oravala vihki, Elli Louhi kutsui sukulaisia ja ystäviä. Helmi Viman, Louhen perheen keittäjä, huolehti kahvikutsujen tarjottavasta. Topin äiti antoi häälahjaksi ajan tavan mukaan täkit.

Nuoripari sai aluksi asua Kanervalan yläkerrassa, sitten pihamökissä, mistä 1946 perhe muutti omaan taloon Lohjantien varrelle kauemmaksi keskustasta. Tyttäret Leena ja Tuula syntyivät perheen asuessa pihamökissä.

Linnean äiti hoiti vanhempaa tytärtä pihamökissä, kun Linnea oli töissä.

Louhen verstaassa työskentelivät 1930-luvulla ainakin räätälimestari Väinö Louhi, hänen vaimonsa Elli, Toivo Valo, Linnea Valo, Toini Valo (myöh. Färm), Hilda Nurmisto, Fanny Långström, Vappu Helle (myöh. Pirkola), Liisa Laakso (myöh. Svahn), Niilo Mäki.

Räätälin verstaassa: Takana Fanni Långström ja Toivo Valo. Edessä Vappu Helle (nyk. Pirkola) ja Toini Valo (nyk. Färm)

Mestari leikkasi kaikki ommeltavat sekä sovitti herrojen vaatteet ns. etuhuoneessa ison peilin edessä. Kangasmalleja tuli kahdesti vuodessa, kulkukauppiaat toivat kankaita. Varsinaisia muotilehtiä ei tuohon aikaan ilmeisesti tullut liikkeeseen. Mestari kävi myös Helsingissä asiakkaiden luona sovittamassa. Mestari teki ns paremmat työt. Rouva ompeli naisten asuja. Toivo Valo teki miesten puvuntakkeja, mitä pidettiin tärkeimpänä työnä. Vappu Helle oli taitava mm napinläpien teossa.

Mainos Nummelan työväenyhdistyksen näytelmäkerhon ohjelmalehtisessä  vuodelta 1937.

Mestarin huoneesta oikelle oli varsinainen verstas, missä oli 3 ompelukonetta ja iso pöytä keskellä lattiaa, Pöydän päällä huoneen ainoa pieni lamppu, jonka valossa, usein pöydällä istuen, kaikki yrittivät työskennellä. Silitysraudat kuumennettiin nurkassa olevan kaminan päällä, mikä oli huoneen ainoa lämmitin.

Työpäivät olivat pitkiä, urakkatyötä kun tehtiin. Lauantait myös aina työpäiviä. Lomia ja vapaapäiviä vähän, jos vain töitä oli. Mestari maksoi palkan käteisenä tehdyn vaatekappaleen mukaan, mutta tiettyä palkanmaksupäivää ei 1930-luvulla vielä ollut. Työpaikan etuihin kuului Helmi-keittäjän valmistama ateria perheen keittiössä, mutta ruoasta perittiin maksu. Vaikka Toivo ja Niilo kalastivat ja toivat saaliin talon keittiöön, perittiin sama maksu. Kun ateria syötiin talossa, säästyi työaikaa, mutta avioiduttuaan Valot alkoivat syödä kodissaan. Asunnosta maksettiin tietysti vuokraa. Kaikki, myös mestari ja rouva, aterioivat yhdessä.

Verstaassa oli hyvä sopu työntekijöiden kesken. Mestarin kuullen ei saanut käyttää ns rumia sanoja kuten "perstasku", vaan takatasku. Hauskaa ei mestarin ollessa paikalla pidetty. Hän oli enemmänkin tosikko. "Nuuka", siis tarkka rahan ja kaiken muunkin suhteen, hän kuuluu myös olleen.

Oman verstaan ulkopuolella ei tuohon aikaan käyty hakemassa lisäoppia. Tietoa uusista muotivirtauksista saatiin joskus Ellin hankkimista lehdistä, mutta taloon tuli ilmeisesti vain sanomalehti "Demari" (Suomen Sosialidemokraatti), mitä työntekijät kyllä eivät saaneet lukea.

Työpaikalla ei ollut taustamusiikkia, eikä siellä laulettu yksin eikä yhdessä. Vasta mestarin poika Heikki saattoi vihellellä työskennellessään.

Laulukuorolaisille Louhen perhe järjesti usein uudenvuodenvastaanoton, mihin työntekijätkin osallistuivat. Alkoholia ei talossa tarjoiltu, vaan kahvia.

Kerran työntekijät keksivät tehdä kovasta limpusta eräänlaisen täytekakun, minkä aloituspalan leikkaaminen tuotti piharakennuksen asukkaalle, iäkkäälle neiti Olga Löfbergille tietenkin hankaluutta. Ja pojilla oli ilmeisen hauskaa.

Perheittäin työntekijät seurustelivat jonkin verran, mutta Valot kävivät myös joskus, esim. jouluiltana Louhella kahvilla. Sen sijaan mestarin perhe ei käynyt Valojen omakotitalossa kylässä. Myös lähinaapureiden kanssa Louhet seurustelivat vähän.

Musiikkiharrastukset, mestarille torvisoittokunta ja kuoro, Ellille kuoro , olivat tärkeitä. Perheellä oli kotona myös piano. Mestari soitti torvea tai viulua pisteenpuoleisessa eteisessä, kun tahtoi levähtää. Hän musisoi myös erään Kirkkonummelta tulleen asiakkaan kanssa. Elli-rouva oli seurallisempi ja kutsui vieraita. Mestarin täyttäessä 50 vuotta, pidettiin isot ruokapidot ja tarjottiin myös kotikaljaa.

Talon yläkerrassa asui joskus kesävieraita. Mm Jurkan näyttelijäperheen lapset Jussi ja Vappu viettivät yhden kesän Louhella täysihoidossa, ja äiti Emmi Jurkka kävi heitä katsomassa. Samoin kirjailija Einari Vuorela asui yläkerran keskikammarissa. 1940-luvun alussa pari elokuvan "Herra ja ylhäisyys" näyttelijää asui myös talossa.

Louhen taloon kuului suuri omenapuutarha, jota mestari itse hoiti. Juurikasveja ei juuri viljelty. Valon perheellä kyllä oli pieni vihannesmaansa. Uuden saunarakennuksen yhteyteen rakennettiin kanala. Muita kotieläimiä ei pidetty.

Saunaan kannettiin vesi pihan kaivosta. Lähellä kaivoa keskellä pihaa oli ns maakellari, mihin sodan aikana juostiin sirpalesuojaan, ellei sitten menty metsän laidassa olleisiin perunakuoppiin. Saunarakennuksen toisessa päässä olivat ulkokäymälät.

 
Vihdin Lehti julkaisi 12.10.1977 kirjoituksen "Valo aloitti työt serkun miehen liikkeessä" : "Vaatturin työ on muuttunut kovasti vuosien mittaan. Toivo Valo sen tietää. Hän on tehnyt työtä nuoresta lähtien." Työasento on silti entinen, jalat ristissä istutaan pöydällä.  Kuva Vihdin Lehti.

Takaisin alkuun