Linnea Valo

Ida ja Oskar Ahlfors

Oskar Ahlfors oli taitava ammattimies. Hän osasi kaikki sepäntyöt. Isän veljet Ivar ja Evert asuivat myöhemmin Lohjalla. He olivat kerran näyttäneet Linnealle puisen laatikon, jossa olivat välineet hevosen kengittämistä varten. Sedät kertoivat, että kaikki tarvikkeet olivat Oskarin takomia, hevosenkengät, naulat ym. Hän teki raudasta mitä vain. Perheessä säilyi pitkään isän takoma brandstacka (hiilihanko). Oskarin Kalle-veljen pojat suomensivat nimensä. Uusi sukunimi on Arento.

Ida Ahlfors, mamma, eli 78-vuotiaaksi ja kuoli huhtikuussa1967. Hän elätti itsensä tilapäistöillä: mm pyykinpesijänä, propsin kuorijana Olkkalan sahalla ja hoitamalla lapsia. Myöhemmin Linnean ollessa töissä, hän huolehti myös Linnean tyttäristä.

Ida Ahlfors asui viimeiset elinvuotensa Linnea-tyttären talossa Lohjantien varrella.
Päivänsankari istuu nojatuolissa ja takana vasemmalta vävy Toivo Valo, hänen edessä Heikki Tapaninen, sitten Maini Tapaninen, Idan tytär Saga, Linnea Valo (o.s. Ahlfors) ja oikealla Aino Lehtonen. Kuvan omistaa Helga Aaltonen (o.s. Lehtonen).

Linnea aloitti pikkukoulun eli alakoulun Nummelan puukoulussa opettaja Olga Brandtin oppilaana. "Hän oli jumalattoman häijy muija", kertoo Linnea, joka joutui suljetuksi harjakaappiin, kun runsaan lumen tulon takia myöhästyi koulusta. Linnea asui silloin Haapakylässä, josta oli pitkä auraamaton tie harjun yli Nummelaan. Veikko Hellekin on Linnealle vinosti hymyillen kertonut istuneensa samassa pimeässä harjakaapissa, tehtyään kepposen, josta opettaja rankaisi. Karttakepillä sormille lyöminen ja pulpetin kannen käsille pudottaminen, kuuluivat myös opettajan rankaisutapoihin. - Hellen verstaalla oli kuulemma pysyvä karttakeppitilaus - naurahtaa Linnea.

Elin ja Urho Karhumäki puolestaan olivat hyviä opettajia, he huolehtivat oppilaistaan, kiittelee Linnea. Tyttö oli kiinnostunut käsitöistä. Neljännellä luokalla hän koulutyönä ompeli itselleen puvun koululta saadusta kankaasta, jossa oli valkoisella pohjalla punaisia ruusuja.
Ompelukonetta ei ollut, kaikki saumatkin ommeltiin käsin. Kansakoulun päätyttyä Linnea sai pikkupiian paikan kirkonkylässä isän serkun luona Pentti Paaterolla. Paikka sijaitsi vastapäätä nykyistä Pitäjänkeskusta.

Linnean työhön teurastajan apulaisena kuului ruhosta juoksutettavan veren vatkaaminen. Teurastusta tehtiin kerran viikossa torstaisin. " Niin kauhiaa työtä", huokailee Linnea, joka vielä vuosikymmentenkin päästä muistaa Niinistön sian teurastuksen. Mieli paloi kuitenkin ompelutöihin. Paateron perheen miniällä Helmillä oli ompeluliike ja Linnea salaa kurkisteli oven raosta mitä siellä tehtiin. "Kyllä sä vielä kerkiit", sanoi Helmi ja hätisteli tytön pois.

Rippikoulun Linnea kävi kirkonkylässä. Hän oli hyvä laulaja ja kanttori Eino Kanto pyysi hänet kirkkokuoroon. Rippikouluajaltaan Linnealla on hauska muisto. Väliajalla Linnea alkoi kokeilla harmoonilla soittamista. Aikansa tapailtuaan musikaalinen tyttö hetken päästä jo pimputteli railakkaasti Gubben Nooaa. Rippikoulukaverina oli Tyyne Valo (Linnean tulevan aviomiehen Topin sisar), joka seurauksia peläten yritti hätistellä Linneaa lopettamaan soiton. Silloin lukkari jo astuikin sisään ja totesi vain, että "soita rauhass vaan". Eino Kannon vaimo Hanna oli ammatiltaan kätilö. Hänen avustamanaan syntyivät myöhemmin Linnean tyttäret. Kantokin pistäytyi nuorta äitiä tervehtimässä. "Siinä hän istui sängyn laidalla juttelemassa", kertoo Linnea.



Nummelan laulukuoro, johtajana opettaja Esko Karvinen
Laulukuoron kevätkonsertti pidettiin joka toinen vuosi työväentalolla joka toinen seuratalolla. Kuva on työväentalolta.
Takarivi vas.: Jouko Helle, Olle Kallio, Toivo Valo, Matti Laakso, Esko Helle, Heikki Louhi, Risto Valden, Erland Kukko, Raimo Laitinen.
Keskirivi vas.: Hilkka Karvinen, Veikko Helle, Liisa Laakso (myöh. Svahn), Toini Helle, Helga Långström, Linnea Valo, hänen takanaan silmälasipäinen Hilma Nordström (myöh. Järvinen), Sirkka Kallio (kuoronjohtaja peittää kasvot osittain).
Eturivissä Irja Kuorikoski (myöh. Rantanen), Irma Kuorikoski (myöh. Muuraiskangas), Kerttu Järvensivu ja Aili Kuorikoski (myöh. Sievinen)


Musiikista tuli Linnealle elinikäinen harrastus. Nummelaan muutettua kirkkokuoro kulkuneuvon puuttuessa jäi, mutta tilalle tuli Nummelan laulukuoro ja myöhemmin Nummelan Eläkkeensaajien kuoro. Kauton Alman kanssa hän lauloi duettoja. Linnea lauloi alkuun sopraanoa, mutta opettaja Karvisen tullessa laulukuoron johtoon, hän siirsi Linnean alttojen riviin tai oikeastaan sopraanon ja alton väliin. Linnean ääniala oli niin laaja, että hän pystyi tarvittaessa laulamaan kumpaa tahansa.
Linnea on kotona omaksi ilokseen soitellut myös pianoharmonikkaa. Aviomies Topi puolestaan soitti torvea. Järvisen Vilkki ja Luodon Eikkakin osallistuivat kotimusisointiin. Eikka soitteli kaksirivistä, jossa oli Linnean mielestä helpommat näppäimet, kuin pianoharmonikassa.

Musisointia Viljo Järvisen kotona. Kaksirivistä haitaria soittaa Eino Luoto ja pianoharmonikkaa Linnea Valo.


Käden kätevyyden Linnea arvelee perineensä isältään. Kaikki Linnean työpaikat ovat perustuneet käsityötaitoon ja kykyyn oppia uutta. Kansakoulun jälkeen Linnea oli mamman kanssa työssä Olkkalan sahalla. Vuosina 1934-1935 hän oli Ungernin harjatehtaassa Albertinkadulla. Tehtaan johtaja Gustaf Hjalmar Ungern oli sokea. Hän tunnisti Linnean askeleet ja antoi hänelle nimen Linnea Borealis. (Hyväntuoksuisen matalan varpukasvin Vanamon tieteellinen nimi on Linnaeà boreális.) Oksala1.

Linnean ja Toivon häät vietettiin Louhella 1.10.1938. Kirkkoherra Aukusti Oravala vihki pariskunnan ja Elli Louhi tarjosi kahvit.

Linnea Ahlfors ja Toivo Valo kävivät Tampereella kihlajaismatkalla. Tämä kuva on otettu 10 vuotta myöhemmin samalla paikalla Tampereella, jossa kihlasormuksia vaihdettiin.

Harjatehtaalla ollessaan 18-vuotias Linnea alkoi seurustella räätäli Toivo Valon kanssa. Linnea oli tuntenut Topin kauan, mutta eräällä laulukuoron matkalla Ojakkalan työväenyhdistyksen iltamiin, pari löysi toisensa. Häitä vietettiin 1.10.1938. Silloin Linnea oli jo työssä Sellgrenin kutomossa Palojärvellä. Sellgrenillä oli yhteisyritys jonkun toisen henkilön kanssa. Liike jaettiin ja Sellgren perusti oman tehtaan Mäkilän navettaan. Tässä vaiheessa Linnea tuli töihin kutomoon. Linnea pystytti kolme kutomakonetta yhdessä laitosmies Aarnion kanssa. Myöhemmin koneita tuli paljon lisää, kun navetan viereen rakennettiin tehdashalli. Vainion Helli oli vakituinen loimien tekijä. Linnea sai kaksi viikkoa opetusta, sitten hän sai jo oman koneen ja pääsi urakalla kutomaan huonekalukankaita. Sellgren opetti myöhemmin hänelle myös epiglé-kankaan erikoisen valmistustavan, joka poikkesi normaalista työstä. - Se ei oikeastaan ollut kutomista lainkaan, vaan lankojen pujottelua, jossa loimi peittyi ja villainen kude kuvioita tehden jäi päällepäin näkyviin - kertoo Linnea. Hän puolestaan opetti nuorempia naisia kutomaan. Linnean oppilaina olivat mm. Kallion Maija-Liisa ja paljon myöhemmin oma tytär Leena.

Sellgrenillä ollessaan Linnea sai molemmat tyttärensä. "Ei siihen maailman aikaan mitään äitiyslomia pidetty, johtaja Sellgren soitti kotiin ja kysyi jokos sinä pian tulet. Mamma hoiti lapset", kertoo Linnea. "Sellgrenit olisivat ostaneet tehdasta varten tontin Nummelasta rautatieaseman takana olevalta peltoaukealta, mutta omistaja ei myynyt maata", muistelee Linnea. Vanha johtaja Sellgren kuoli ja Sellgrenin pojat Ingmar (Inkku) ja Ragnar tulivat yritykseen johtoon. Pian kutomo lopetti Vihdissä toimintansa ja siirtyi Tammisaareen ja sieltä myöhemmin Orimattilaan. Sellgrenin nimellä toimivaa kutomoa ei enää ole.

Työkuva pesulasta v. 1955-56. Linnea silitti aina paidat. Pesula oli Heikki Louhen (Pisteenkaari 17) talon kellarissa, autotallissa.

Työn loputtua Linnea hankki osuuden pesulasta, joka toimi Louhen alakerrassa. Pisteenkaari 17 (lisää kuvia pesulasta). Aika pian hän myi osuutensa saatuaan 50-vuotiaana v. 1967 paikan Martelassa. Sielläkin hän ensin kutoi huonekalukankaita, mutta se "alkoi ottaa liikaa selän päälle". Linnea pääsi kevyempään työhön Martelan tarvikevarastoon. Martelassa Linnea oli eläkeikäänsä asti, hän jäi eläkkeelle v. 1980. "Johan tota olet tehnykkin", sanoi Topi.

12.1.1969 Myllylammella avannossa.

Laskiaistiistaina Vihdin seurakunta tarjoaa Nummelan seurakuntakeskuksessa hernekeittoa seurakuntalaisille. Tämä kuva on otettu Linnea ja Toivo Valosta 1982.

Nummelan palokunta naistoimikuntineen teki kilpailumatkan Sveitsiin. Opettaja Sirkku Palonen osti matkalta sveitsiläisen talonpoikaispuvun, kansallispuvun. Linnea osti puvun tarvikkeet ja Topi ompeli asun. Tässä ystävykset Linnea ja Sirkku avustavat Unto Kalirannan 50-vuotispäivillä 4. 6. 1976 pukeutuneina sveitsiläisiksi tarjoilijattariksi.

Musikaalinen Linnea on rakastanut tanssimista. Kuvan takana teksti: Tanssittiin Possujuhlissa 26. 8.76 Erkki Haukkapaaden kanssa. Perheystävät Haukkapaadet olivat samalla seuramatkalla Espanjassa Valojen kanssa.

Toivo Valon perustettua oman liikkeen, hän otti kätevän vaimonsa apulaisekseen. "Topi oli ankara opettaja, tikkiäkään ei saanut näkyä päällepäin tukikankaita riiatessa", kertoo Linnea. Tätä avustajan työtä vaimo teki oman työnsä ohella iltaisin. Toivo Valo joutui terveydentilansa heikennyttyä lopettamaan räätälin työt v. 1981. Lohjantien varrelle v. 1946 rakennettu omakotitalo myytiin. Sen tilalla (Lohjantie 37) on nyt kuuden perheen rivitalo. Valot muuttivat Albertinkatu 34:n rivitaloon, jossa Linnea yksin elää jäätyään leskeksi v. 1987. Aika kuluu käsitöitä tehdessä.

Valojen rakentama omakotitalo Lohjantien varrella.

Linnea ja Toivo Valolle syntyi kaksi tytärtä. Leena (myöh. Huttunen) syntyi helmikuussa ennen talvisotaa v. 1939. Hän kuoli v. 1998 vain 59-vuotiaana. Toinen tytär Tuula (myöh. Virta) syntyi jatkosodan lopulla joulukuussa 1944. Kummallakin tyttärellä on kaksi lasta ja lastenlasten lapsia on kahdeksan. Perhekunnat avustavat mammaa. He huolehtivat siivouksesta, nurmikon leikkuusta, kauppareissuista, usein ruuan valmistamisestakin ja virkistystilaisuuksiin kuljettamisesta. Neljäs polvikin on jo valmistumassa ammatteihinsa ja perhejuhlia riittää. Linnealla oli suuri juhlapäivä ja paljon onnittelijoita, kun hän täytti 90 vuotta 1.6.2007. Nyt mamman syntymäpäiväjuhlia vietetään perheen kesken joka vuosi.

Neljä polvea: mamma Linnea, tytär Leena Huttunen, tyttärentytär Päivi Rajakari ja neljännen polven edustaja Sonja Rajakari. Kuva vuodelta 1985.



Linnea Valon haastatteluista heinäkuussa 2008 koonnut Anja Korpela-Ahola.
Kuvat Linnea Valon kokoelmista.