Poliisi Emil Huhta 

Kerron sitten Emil Huhta-nimisestä poliisista. Nähtävästi se oli 30-lukua jolloin hän täällä järjestystä valvoi ja kovin kourin valvoikin. Hän oli saanut poliisikoulutuksensa kieltolain aikaan ja siitä ehkä johtui, että hän suhtautui humalaisiin sillä tavoin että kun puhuminen ei auttanut, piti käydä rinnuksiin. Mieleeni on jäänyt muutama tapaus, joista toisessa oli Huhdan kurinpidon kohteena Väinö Aaltonen-niminen mies Oinasjoelta. Huhta oli todennut tämän miehen keskustassa ja tullut siihen tulokseen, että Väinö on humalassa, ja kun piti nuuskia vähän lähemmin oli alkuotteet sylipainia varten valmiit. Riuskaa painia se olikin, molemmat olivat vantteria miehiä, Väinökin ahkera urheilun harrastaja ja poliisi oli kenties myös, vahva kuitenkin.

Väinö Aaltonen, jonka työpaikka oli helsinkiläisessä ravintolassa, oli matkalla asemalle noustakseen siellä iltajunaan Helsinkiin menoa varten. Poliisi Huhdan uteliaisuuden vuoksi matkaan tuli mutkia, kun se muodostui painikilpailuksi, jolloin vuoroin oltiin päällä vuoroin alla ja välillä sentään joku metri käveltiin asemaa kohti. Junaan Väinö ei kuitenkaan ehtinyt. Painiskelun parhaimmillaan ollessa se jo puuskutti ohi ja Väinö joutui omalta puuskutukseltaan toteamaan: siinä minun junani menee, perkele, Huhta, tämän sinä vielä maksat. Maksoiko, tuskinpa vain, mutta portsari Väinö Aaltonen taisi joutua maksamaan sijaisensa helsinkiläisessä ravintolassa.

Samanlaisia painikilpailuja nummelalaiset pääsivät seuraamaan muulloinkin ja silloin oli Huhdan partnerina Färmin Väinö. Hän oli vahva ja ketterä mies, Huhta vain vahva. Niissä kisoissa vaatteet kuluivat ja rähjääntyivät, sillä vuoroin siinäkin kisassa oltiin "hartiat matossa".

Poliisi Eemeli Huhta oli "näyttävä" mies ja niinpä hän sitten "najeikin" yhden kylän komeimmista neidoista, leipuri Aallon Aili-nimisen tyttären. Yhtäkkiä he kuitenkin muuttivat täältä pois, eikä Huhta silloin enää ollut poliisi, hän menetti virkansa ja siihenkin oli syynä hänen malttamattomuutensa.

Eräänä kesänä oli Päivölän liepeillä syttynyt metsäpalo. Huhdan tehtävänä oli koota sammutusväkeä ja sitä varten hän liikkui keskipisteellä ja otti jokaikisen miehen tässä tarkoituksessa puhutteluunsa. Taisi hänellä siinä olla joku lainkirjainkin puolellaan, sellaiseen hän kuitenkin vetosi. Hän pysäytti myös erään henkilöauton, joka oli matkalla Helsinkiin päin. Huhta komensi miehet ulos autosta, todisti olevansa poliisi ja määräsi nämäkin miehet metsäpaloa sammuttamaan. Ja kun ei puhe auttanut piti ottaa kädet avuksi. Se oli kuitenkin helsinkiläisherroille liikaa sillä seurauksella, että pian oli Huhta entinen poliisi. Helsinkiin matkalla olleet olivat isoja herroja ministeriöstä, ellei ollut vain itse ministerikin mukana, eivätkä he voineet tällaista kohtelua sietää. Pian virkaheitto Eemeli muutti Ailinsa kanssa täältä pois, Helsinkiin ehkä, mutta tarinat jäivät.