Veikko Helle on kirjoittanut hänestä seuraavaa:

Muistellessani Nummelan rautatieläisiä kuulunee asiaan aloittaa ylhäältä, ylimmästä päästä, päälliköstä, asemapäälliköstä.

Henrik Gustaf Flinck oli syntynyt Helsingissä v. 1859 ja siirtyi Hämeenlinnasta Nummelan rautatieaseman päälliköksi keväällä v. 1887. Hän hoiti tätä virkaa yhtäjaksoisesti 40 vuotta, muutti täältä Kirkkonummelle todennäköisesti jo eläkkeelle.

Flinkki, niinkuin häntä kansan keskuudessa nimitettiin ei ollut ensimmäinen tämän aseman asemapäällikkö, sillä Hyvinkään – Hangon rautatie, Hankopaana oli valmistunut ja otettu käyttöön useita vuosia aikaisemmin, jo vuonna 1873. Kun tiedän kaikki Flinkin jälkeiset täkäläiset asemapäälliköt, voin todeta ettei heistä kukaan yltänyt näin pitkään virkakauteen. Flinkki pysähtyi ja jäi tänne, muut tulivat ja menivät.

Asemapäällikkö Henrik Gustaf Flinck oli persoonallisuus. Hän oli päällikkö ja ainakin itse muisti sen aina. Vaikka hän ei tainnut millään tavalla osallistua paikkakunnan asioihin hänen jälkeensä jäi kuitenkin pysyvänä muistomerkkinä Nummelan nykyinen asemarakennus, joka rakennettiin hänen päällikköaikanaan. Sen sijaan hänen asuntonsa, asemapäällikön talo oli rakennettu, samoin kuin ensimmäinen asemarakennuskin, samoihin aikoihin itse rautatien kanssa. Vanha asemarakennus on purettu uuden valmistuttua, mutta päällikön asuintalo seisoo paikallaan Asemantien varrella ja kertoo jälkipolville senaikaisesta rakennustyylistä. VR on sen itselleen tarpeettomana myynyt, mutta toivottavasti se uusienkin omistajien hallussa ollen säilyttää muotonsa ja kauneusarvonsa.

Asemapäälliköt lienevät aina, ainakin varhemmin, katsoneet kuuluvansa herrasväkeen. Henrik Gustaf Flinckin perheen suhteen ei siitä ollut pienintäkään epäilystä. Perhe eli päämiehen johdossa yksityistä elämäänsä tiheän kuusiaidan suojaamassa talossaan, josta oli lyhyt kävelymatka päällikön virkapaikalle asemalle. Vastaan tultaessa häntä tervehdittiin alamaisesti ja siihen taisi olla enemmän syynä virkapuku kuin itse persoona. Ei häntä juuri taidettu nähdäkkään siviilipuvussa ja miksipä hän sellaista olisi käyttänyt kun "formu" sopi niin hyvin. Siihen kuului koppalakki, tietysti koristeltu takki, ja erityisen komealta vaikutti se liehuva viitta, jota hän käytti päällystakin asemasta kulkiessaan kodin ja työpaikan väliä. Päällikön arvokkuutta lisäsivät vielä komeat viikset ja leuan pujoparta, jotka myöhemmällä iällä olivat täysin valkeat.

Asemapäällikkö Flinck oli järjestyksen mies. Alaiset suhtautuivat häneen kunnioittavasti ja kenties pelätenkin. Hänen tapanaan oli puuttua myös asemalla kävijöiden käyttäytymiseen, ihan vain tapakasvatuksen merkeissä herrasväkeen lukeutuvana. Noihin aikoihin oli kylän keskenkasvuisilla ja vähän varttuneemmillakin pojilla tapana käydä asemalla "junia päästämässä". Sinne mentiin hyvissä ajoissa ennen matkustajajunan tuloa ja kylmänä aikana mentiin sisälle "ventsaliin" aikaa viettämään ja kujeilemaan. Istuttiin pitkälle pöydälle vaikka penkkejäkin olisi ollut. Tätä pöydällä istumista päällikkö ei ollenkaan hyväksynyt, vaan rupesi komentelevaan tapaansa häätelemään istujia alas.

Kerran sattui niin, että pöydällä istujien joukossa oli myös Iso-Aati, nimensä mukainen isokokoinen, toistasataakiloinen souvari tai pikemminkin joutomies. Hänellä ei ollut vähäisintäkään aikomusta noudattaa asemapäällikön komentoa, vaan istui siinä alallaan niin kuin ei olisi kuullutkaan mitään. Tämä kävi päällikön luonnolle, hän kun oli tottunut siihen, että toteltiin. Kiukustuneena hän kävi Aatin rinnuksiin kiinni tarkoituksella saada tämä alas pöydältä, mutta iso mies ei tällaisesta retuuttamisesta ollut tietääkseen. Hän kuitenkin laskeutui pöydältä ja kävi puolestaan päällikön hartiaviitan poimuihin ja nosti tämän itseensä verrattuna kärpässarjan miehen kevyesti pöydälle istumaan ja sanoi – istu sää nyt vuorostas, mää menen kusel. Välikohtaus päättyi siihen. Päällikönkin oli kiirehdittävä konttoriinsa valmistelemaan junan saapumista.

Menneet "hyvät ajat" ovat vain muistin varassa nyt, kun asematalo on vuokrattu muihin tarkoituksiin, asemapäällikön talo myyty. Ei ole enää päällikköä eikä juniakaan, joita kylän nuoret kävisivät "päästämässä". Jotakin on kuitenkin tullut tilalle, katso ympärillesi!