KAIVOLA

Kauppias Kalle Tainion ja hänen vaimonsa Fannyn ensimmäinen asuintalo Nummelassa oli komea Tapiola, joka sijaitsi suhteellisen kaukana Albertinkadusta. Viereiselle Kaivolan tontille, siis etäälle asunnosta rakennettiin pari pitkää, matalaa rakennusta, joista toisessa toimi ainakin jo v. 1915 kauppias Tainion limonaatitehdas. Se kuului tuolloin Nummelan huomattaviin teollisuuslaitoksiin. (Ketola: Kestävällä tiellä s. 59)

Tainion limonaatitehtaan pulloja. Kuva Mikko Yli-Rosti.

Tainion virvoitusjuomatehtaan pulloja, jotka kuuluvat Tapani Aaltosen kokoelmiin.
Kuvannut Tapani Aaltonen talvella 2011.

K.A. Tainion virvoitusjuomatehtaan limunaatikori.  Kori on Ylen Rekvisiittavarastossa Helsingissä. Kuvannut Tapani Aaltonen.

Tehdasrakennuksen (kuvia) Albertinkadun puoleisessa päässä oli pieni asunto, keskellä tuotantotilat ja länsipäässä sauna. Toinen Albertinkadun suuntainen rakennus sijaitsi pihan perällä, lähellä muurari Salon tontin rajaa ja siinä oli suuri liiteri ja autotalli. Keskellä pihaa oli kaivo, josta saatiin vesi virvoitusjuomiin. Kaivon päällä oli suurehko pumppuhuone. Vesijohto ulottui kyllä tuotantorakennukseen, mutta ei sisälle asti, vaan vesi oli otettava ulkoseinässä olevasta kraanasta (hanasta), joka oli lähellä asuntoa. Kaivosta saatiin vesi Tainion perheen käyttöön myös heidän asuessaan talouskaupan talossa vastapäätä asemaa. Kaivo purettiin viimeisenä tämän tontin rakennuksista.

Kaivolan pihalla oli yksi ainoa pyöreä kukkapenkki, missä kasvoi ukonhattua. Lapset kutsuivat kukkaa ”linnunrattaaksi”. Tontilla oli myös aidattu karsina, missä pidettiin sahanpuruissa isoja jäälohkareita, joita tarvittiin juomien viilentämisessä ja varastoinnissa. Käymälä (ulkohuusi) oli lähellä molempien rakennusten kulmausta.Tainioiden aikaisesta limonaatin valmistuksesta vastasi Väinö Heino (*1898 Lohja), joka perheineen myös asui tehdasrakennuksen päässä olevassa pienessä asunnossa. Hänellä oli monta muutakin tehtävää Tainioiden palveluksessa. Hän oli autonkuljettaja ja varastomies, mutta ennen kaikkea limonaatinlaskija eli tekijä.

Väinö Heino on limonaatitehtaan edessä 1926 tai -27. Hän oli  Tainion palveluksessa ensin hevosmiehenä, välillä muualla renkinä kunnes kauppias  kutsui hänet takaisin kun kuorma-auto (kuvassa) hankittiin.

Kuva on otettu ajokorttia varten talouskaupan konttorissa. Heino kävi autokoulun Karjaalla.

Varsinaista tuotantoa ei nimittäin ollut joka päivä. Joskus jouduttiin kuitenkin tekemään juomia myös yötä myöten, kun aamulla oli lähdettävä viemään kuormaa esim. Mustiolle tai Lapinkylään, missä Tainiolla oli oma kauppa. Henny Hynnälä (o.s. Heino) muistelee päässeensä isän kanssa viemään juomia pieneen kauppaan Mustiolle. Jonkin aikaa Kalle Tainio yritti pitää kauppaa myös ”pisteellä” entisessä Flinkmanin talossa, mutta kannattamatonta toimintaa ei voinut kauan jatkaa.

Limonaatin valmistus alkoi siten, että kauppiasperheen apulainen Elvi Ajanne haki Kaivolan vesihanasta melkoisen määrän vettä ja kuljetti sen (talvella ns. vesikelkalla) kauppatalon keittiöön, missä hän puupallilla seisten (pienikokoinen kun oli) keitti sokerivettä, mikä sitten maustettiin esanssilla. Tästä saatiin mukaan myös väriaine. Tuotannossa oli ainakin Vichy-vettä sekä mansikka-, vadelma- ja sitruunalimonaatia. Kun sokerivesi oli keitetty, Elvi vei sen takaisin tehtaalle, missä Väinö Heino sen sitten jonkin laitteen avulla pullotti ja lisäsi lopuksi hiilihapon. Hiilihappokonetta kiersi Väinö Heinon vaimo Anni (Anna Lusina o.s. Kauramäki *1903 Vihti, kuvassa oikealla), joka auttoi miestään tuotantopuolella, kun tarvittiin. Hän huolehti ennen kaikkea ”laputtamisesta” eli kiinnitti etiketit, siis tuotteesta kertovat liimalaput pullohin. Liimalappu kastettiin puisen pöydän pinnassa olevassa ”montussa” eli syvennyksessä, missä oli vettä. Alkuvaiheessa käytettiin oikeita luonnonkorkkeja, mutta myöhemmin ns. patenttikorkkeja. Silloin pulloihin laitettiin vielä ns. kaulalappu, jolla pullo merkittiin suljetuksi.

Pullojen pesusta huolehti tavallisesti Toivosen Tilta, joka asui Lohjantien alapuolella olevassa mökissään (nyt Ainontien varrella). Pesussa käytettiin kahta allasta. Varsinainen pesu tapahtui panemalla hyvin hajoavaa kivimurskaa jokaiseen pulloon, jota sitten ravisteltiin kovasti. Pullo huuhdottiin huolellisesti toisessa altaassa.

Yläkuvassa Väinö ja Anni Heino. Oikealla lapset Erkki (*1922) ja Henny (*1923), limonaatitehtaan ikkunan alla noin vuonna 1926.

Heinon perheellä oli kotinsa tuotantorakennuksen päädyssä. Heillä oli vain yksi huone, missä iso hella vei paljon tilaa. Eteisen puolella oli ns. kylmäkomero, muuta säilytystilaa oli vähän. Aikuiset nukkuivat ns. sivusta vedettävässä sängyssä ja lapsilla oli päästävedettävä sänky. Anni ja Väinö Heinolla oli kaksi lasta:.Erkki (*1922) ja Henny (*1923). Henny mielessä ovat edelleen talon keittiön herkkupalat, lanttuviipaleet, joita paistettiin hellan kuumalla tasolla.

Kun Tainion kauppa alkoi mennä huonosti, vaihtui Väinö Heinon työpaikka. Hän ajoi Arvo Långströmin tukkiautoa ja perhe asui seppä Långströmin vanhan suuren puutalon yläkerrassa Lohjantien varrella (talo, jota loppuvuosina kutsuttiin ”nousevan auringon taloksi”, on purettu kansalaisopiston ja koulun väliseltä tontilta).

Talouskaupan seuraavat omistajat, Olssonit, jatkoivat vielä jonkin aikaa virvoitusjuomien valmistusta.

Tainion limonaaditehtaan rakennuksia. Kuvannut Heimo Harju vuonna 1971. Oikealla näkuvä koivukujan alku vie Tapiolaan. 

Kaivola 1970-luvun puolivälissä. Kuva: Osmo Heiniö.

Pienessä asunnossa asui ainakin muutamia vuosia kaivontekijä Mönttinen perheineen. Tyyne-vaimo ja lapset Leo ja Helinä lähtivät jossain vaiheessa tästä kodista, mutta ??? Mönttinen kuolikin tässä talossa. Hänen jälkeensä pienessä kammarissa ehti vielä asua Niemi-niminen nuoripari.

Nyt tontilla As. Oy Albertintienoon rivitaloasunnot.

(Henny Hynnälän (o.s. Heino) huhtikuussa 2001 kertomien tietojen pohjalta koonnut Ritva Miettinen)

Asunto oy Albertintienoon pihapiiriä. Kuvannut Vesa Valtonen syyskuussa 2000.