|
 |
|
Astrid Engman, myöh. Bodalew.
1930-luvun lopulla Keskuskadun varrella sijainneeseen hotelli Centraliin tuli Pariisista pianisti Orest Bodalew (*1907 Pietari) ja tapasi siellä Astridin. Heidät vihittiin v. 1939.
Astrid ja Orest Bodalew
|
 |
Orest asui Vilma Patomäen luona kasvattina Viipurissa ja opiskeli ensin Viipurin musiikkiopistossa. Myöhemmin Orest opiskeli paljon myös ulkomailla, mm. Pariisissa. Hän puhui venäjää, ranskaa, saksaa, ruotsia ja suomea. Perheen kieli oli suomi.
Orest Bodalew oli Chopin- spesialisti, mutta konsertoi suhteellisen vähän. . Konserttivuosien jälkeen hän toimi opettajana Kansankonservatoriossa Helsingissä. Hän julkaisi oman metodinsa mukaisen pianokoulun, viiden sormen tekniikan mukaisen nuotiston.
Pianisti Orest Bodalew 1950-luvulla. Kuvan omistaa René Bodalew.
Aina niin tyylikkäästi pukeutunut Orest Bodalew matkasi päivittäin linja-autolla työhönsä Helsinkiin. Myös Nummelassa hänellä oli yksityisoppilaita. Siellä hän myös edelleen esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa, vaikkei enää pitänytkään muualla suuria konsertteja. Kouluissa pidetyissä musiikkitapahtumissa hän soitti kevyempää musiikkia, kuten wieniläisvalsseja.
1940-luvun lopulla Orest Bodalew oli Suomen kulttuurivaltuuskunnan mukana itsenäisyyspäivänä konsertoimassa Moskovassa, missä hän säesti laulajatar Lea Pilttiä. Esiintyjät saivat palkkioksi mm. sokeria ja kirkasta viinaa. Niistä kotona Nummelassa Orest yritti tehdä jotakin likööriä, mutta siitä tulikin paksua hyytelöä, jota sitten tarjottiin hienoille vieraille jälkiruokana. Väinö Purje kertoo olleensa noilla suurilla kutsuilla auttamassa keittiön puolella. Vieraisiin kuului myös presidentin autolla tuotu Annikki Paasikivi, joka kuuluu todenneen: ”Koskaan aikaisemmin en ole syönyt lusikalla likööriä”.
Bodalewien perhe asui aluksi Helsingissä Fabianinkadulla, mutta muutti sotaa pakoon (1942-43) lopullisesti Nummelan Huhdanmäkeen. Noihin aikoihin Vaahteriston yläkerrassa asui myös Orest Bodalewin veli Juri (Jyri) Bodalew vaimonsa Elsan kanssa. Evakkona tullut Juri teki Nummelassa myyntiin kukkopillejä, pieniä joulutonttuja, savisia leikkikaluja sekä kaikenlaisia pehmoleluja.
Varsinaisia vuokralaisia ei Vaahteristossa ollut koskaan, mutta 1940-luvun loppupuolella saunakamarissa oli kesäasukkaana eläkkeellä ollut oopperatanssija Ferdinand Kosonen. Väinö Purje on kertonut, että nivelreumainen Ferdinand Kosonen kävi talvikaudella edelleen päivittäin oopperassa, nyt hieromassa tanssijoiden sääriä. Myös Väinön seisomatyöstä väsyneitä jalkoja Ferdinand hieroi. Väinö kertoo oman ja vaimonsa Pirkon oopperaharrastuksen alkaneen juuri Ferdinand Kososen innoittamana. Kosonen antoi ystävilleen oopperalippuja ja nämä taas puolestaan saattoivat Ferdinandin näytöksen jälkeen kotiin Mikonkadulle.
Astrid ja Orest Bodalewin perheeseen kuului kolme lasta: René (*1941 Helsinki), Marina (*1942 Helsinki) ja Ann-Marie (*1949 Helsinki). Marinaa kutsuttiin perhepiirissä Mollaksi ja Ann-Marien lempinimi oli Pippe. Perheellä oli aina myös koira ja kissoja. Hienorotuisten Skottlannin paimenkoirien pentuja myös myytiin.
Marina, Ann-Marie ja René vuonna 1950.
Beauty eli Jutta 1945-56
Vaahteristo tien puolelta. Taiteilija Väinö Hervon vuonna 1921 maalaama öljyvärityö on René Bodalewin kotona.
Vaahteristo pihan puolelta. Öljyvärityön maalannut taiteilija Väinö Hervo vuonna 1922. Taiteilija Väinö Hervo (1894 –1974) mainitaan Suomen Taiteilijaseuran matrikkelissa. Hän oli Vaahteriston tuolloisen omistajan, neiti Engmanin käyttämän juristin sukulainen. Taulu on Bodalewin perheen tyttären, Ann-Marien kotona.
Vaahteriston vehreällä tontilla kasvoi aikoinaan vaahteroita ja suuria kuusia, jotka sitten kaadettiin. Otto Lehtinummi ja Orest Bodalew suunnittelivat ranskalaisen puutarhan komeine ruusupenkkeineen. Kaadetuista puista saatiin rakennusmateriaali kanalaan, jonka naapureina asuneet Almus Metso ja Akseli Velin rakensivat.
Vaahteriston tontilla oli paljon omena-, kriikuna- ja kirsikkapuita. Omenia Orest Bodalew kuuluu vieneen hotelli Klaus Kurkeen. Naapurissa asunut Hannes Domander oli tuolloin hotellin hovimestarina. Puutarhassa viljeltiin ajan tavan mukaan kaikkea mahdollista.
René, kissa, Marina ja Jutta Huhdanmäen laella.
Orest Bodalewin erikoisharrastus oli kuitenkin kanojen kasvatus. Vaahteriston erikoiskanala kuului mm. Siipikarjaliittoon. Munia myytiin paikallisiin kauppoihin ja yksityisille. René Bodalew muistelee kuljettaneensa niitä polkupyörällä. Isän kuoleman jälkeen ei kanoja enää pidetty.
Lapset ja ankat 1950-luvulla.
Orest Bodalew kuoli aivan yllättäen vuonna 1965 työpaikkansa Kansankonservatorion ovella Fredrikinkadulla .
Anna-Liisa Hellen 50-vuotispäivillä toukokuussa 1989. Oikella Astrid Bodalew, keskellä päivänsankari ja vasemmalla Else Helle. Kuvan omistaa Anna-Liisa Helle.
Nummelalaiset muistavat Astrid Bodalewin iloisena, puheliaana perheenäitinä, jolle riitti työtä talossa, kanalassa ja puutarhassa. Hän teki myös käsitöitä, joita mielellään antoi ystävilleen muistoksi. Leskeksi jäätyään Astrid-rouva kävi myös naapuritalossa auttamassa huonokuntoisen Niilo Hellen hoidossa. Heillä riitti juttelemista.
Astrid Bodalew asui vielä vuosikymmeniä Vaahteristossa lasten muutettua aikanaan omille tahoilleen.
Astrid Bodalewin muutettua 1980-luvun lopulla kerrostaloon Naaranpajuntien varrelle Vaahteristo jäi pitkäksi aikaa tyhjilleen.
Astrid Bodalew kuoli vuonna 1996.
Vaahteristo siirtyi Vihdin-Karkkilan osuuspankin omistukseen ja talo purettiin Astridin ja Orestin 30-luvun lopulla istuttama kuusiaita kaadettiin vasta 2000-luvun alussa. Nyt tontilla on kaksikerroksisia rivitaloasuntoja.
Asunto-osakeyhtiö Nummelan kultapolku Huhdanmäentien varrella. Lasten leikkipaikka on Vaahteriston talon kohdalla. Kuvannut Mikko Yli-Rosti 6.12.2006.
Pippe Bodalew: Muistoja Huhrammäestä
Tietoja ovat antaneet Rene Bodalew, Väinö Purje, Leena Åkerman, Mikko Yli-Rosti. Koonnut Ritva Miettinen.