Olavi Hurri ja Vuokko Marttala-Hurri:
Toini ja Veikko Helle ja Nummelan työväentaloKirjaa Uudenmaan työväentaloista ei olisi syntynyt, ellei Veikko Helle olisi tehnyt siitä esitystä Uudenmaan sos.dem piirille.Nummelalaisen Veikko Helteen kuvaan tällainen aloite luontuu erinomaisesti. Puusepän perheeseen joulukuussa 1911 syntynyt poika imi itseensä Nummelan työväentalon tunnelmat jo pienestä pitäen, kun Edvard ja Alina Helle ottivat lapset mukaansa työväentalolle. Siitä tuli, kuten monille muillekin on tullut, niin sanotusti "toinen koti". Toiminta ensin urheiluseura Kisaajissa ja iän salliessa Nummelan sos.dem. työläisnuoriso osastossa tuli merkitsemään hänelle jatkuvaa hyörinää työväentalon tiloissa. Toini Laakso ja Veikko Helle istuivat samalla luokalla kansakoulussa. Myöhemmin tiet yhtyivät Nummelan työväentalon erilaisissa riennoissa he esiintyivät mm. samoissa näytelmissä. Kesällä 1934 Nummelan työväentalossa vietettiin Toinin ja Veikon kesähäitä. 60 vuotta myöhemmin kesällä 1994 vietettiin samassa paikassa heidän timanttihäitään suuren sukulais-, ystävä- ja toverijoukon osallistuessa parin juhlaan. Helteen nuoripari oli pitänyt välttämättömänä, että tuleva koti olisi lähellä työväentaloa. Niin tapahtuikin, eikä tie Jäähykujalta Nummelan työväentalolle ole koskaan päässyt sammaloitumaan. Isänsä tavoin puusepän ammatin valinnut Veikko Helle valittiin vuonna 1938 Nummelan Elon puheenjohtajaksi. Sitä pestiä hän hoiti 53 vuotta, kunnes vuonna 1991 tuli nimetyksi kunniapuheenjohtajaksi ja saman tien kiinteistötoimikunnan puheenjohtajaksi, jossa virassa on siitä lähtien toiminut ja vetää edelleen aktiivista talkooporukkaa talon vaatimiin korjaustöihin. Toini Helle teki elämäntyönsä oman perheen ja Nummelan kirjaston piirissä. Puuseppä Veikko Helle toimi kansanedustajana vuodet 1951-1983, oli Eduskunnan puhemiehenä ja varapuhemiehenä, valittiin useaan otteeseen ministeriksi, toimi pitkään SDP:n varapuheenjohtajana ja Uudenmaan sos.dem. piirin puheenjohtajana. Hänelle myönnettiin vuonna 1986 ministerin arvonimi. Teksti julkaistu aiemmin kirjassa Olavi Hurri ja Vuokko Marttala-Hurri: Uudenmaan työväentalot |