Olavi Hurri ja Vuokko Marttala-Hurri:

Jäsenmäärä kasvoi nopeasti, ja vuosina 1906-1907 yhdistyksessä oli 232 jäsentä. Näistä 63:n ammattina oli "työmies". Lisäksi oli työmiehen vaimoja, 22 torpparia sekä torpanemäntiä, poikia ja tyttäriä. Nummelassa oli jo silloin huomattavan paljon puuseppiä, mutta yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kuitenkin räätälimestari Heikki Louhi. Puuseppä sen sijaan oli Edvard Helle, entinen Hällfors, joka valittiin ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907, sen jälkeen usein uudestaan ja vielä vuosiksi 1919-1921. 

Työväentalon hankkiminen kuului suunnitelmiin ensi hetkistä lähtien. Ratkaisuun päästiin marraskuussa 1907, kun Tuusan tilan omistaja K. Sammalkari, ensin epäröityään, suostui vuokraamaan työväenyhdistykselle sen pyytämän tontin. 

Noin neljänneshehtaarin kokoisen alueen vuokra oli 45 markkaa vuodessa. Sopimus tehtiin 50 vuodeksi, mutta vuonna 1928 tontti päätettiin 10 000 markalla ostaa omaksi. Taloa käytiin rakentamaan pääasiassa työväenyhdistyksen omien jäsenten tekemällä tuntityöllä. 

Kirvesmiehille maksettiin 45 penniä tunnilta. Talon kivijalka ja muuri teetettiin urakalla. Talosta tuli alun perin melkoisen suuri, 18 x 10 metriä. Juhlasalin mitat olivat 11 x 10 metriä ja lisäksi talossa oli näyttämötilat, ravintola ja parveke sekä yläkerrassa pieni vahtimestarin asunto. 

Rakennuskustannukset nousivat lähes 10 000 markkaan. Jäseniltä pyydettiin lainoja eikä turhaan tarvinnut pyytääkään, sillä esimerkiksi kirvesmies Frans Örnberg lainasi 3 600 markkaa ja Juho Elomaa 2 000 markkaa. 

Talo sai nimekseen "Rientola", jolla nimellä se edelleenkin tunnetaan. Vihkiäiset pidettiin heinäkuun 26. päivänä 1908. Uudessa talossa alkoi monipuolinen toiminta. Kokousten ja iltamien ohella pidettiin häitä ja hautajaisia, nimipäiväkestejäkin, sekä usein myös lähtiäisiä.

Rientolassa esitettiin suuriakin näytelmiä. Vuonna 1916 taloa jatkettiinkin Edv. Helteen laatimien piirustusten mukaan 7 x 12,5 metrin suuruisella näyttämöosalla, johon tulivat mm. pukuhuoneet ja jota voitiin myös erikseen lämmittää. 

Talolla harrastettiin muutakin työväenkulttuuria - sekä viihteellistä että aatteen sävyttämää. Vuonna 1913 yhdistyksen kirjastossa oli jo 137 nidettä. Vuoden 1928 tilaston mukaan Nummelan T.y.:n kirjaston nidemäärä oli Uudenmaan piirin suurimpia, 426. Kirjaston käyttömahdollisuudet laajenivat, kun Elo teki kunnalle esityksen piirikirjastosta, joka hyväksyttiin - ja myi vuonna 1936 kirjastonsa sille. 

Puhujaseurassa pohdittiin monia asioita, esimerkiksi sitä, "onko tanssista mitään hyötyä sosjalisdemogradiselle liikkeelle". 

Urheiluseura "Kisaajat" perustettiin työväenyhdistyksen kokouksessa marraskuun 7. päivänä 1915. 

Helmikuussa 1917 työväentalo otettiin venäläisen sotaväen majoitukseen, jossa se oli koko kesänkin tullen huonoon kuntoon. Kunnan teettämien korjausten jälkeen talo palautui yhdistyksen omaan käyttöön lokakuussa. 

Nummelassa oltiin rauhallisella kannalla, mutta silti punakaarti otti Vihdissä kunnallisen vallan. Punaisia veritekoja seurasi valkoinen terrori, jonka kautta Vihdistä tuli Uudenmaan toiseksi suurin teloituspitäjä. 

Kesällä 1918 työväentalo oli Pelastusarmeijan lastensiirtolana. Kun talo vuonna 1919 saatiin takaisin, irtaimisto oli suurelta osalta kadonnut. Kansalaissodan jälkeisenä aikana kommunistit pyrkivät häiritsemään Nummelan työväenyhdistyksen toimintaa, mutta Elo piti vahvan sosialidemokraattisen suuntansa. 

Vuoden 1930 vappujuhlassa työväentalon katolle oli nostettu punainen lippu. Kun yhdistys ei suostunut sitä poistamaan, poliisi otti lipun palauttaen sen jälkeenpäin. 

Vuonna 1932 työväenyhdistys järjesti lapualaisilkivallan varalta talolleen yövartioinnin. SOK-lainen Osuusliike Aura kielsi henkilökuntaansa toimimasta aktiivisesti työväenjärjestöissä. Vielä 1930-luvun lopulla yhteiskoulussa oppilaita kehotettiin eroamaan työväen urheiluseuroista, mutta työväentaloissa sentään oli lupa käydä. 

Työväenliikkeen toiminta Nummelassa oli 1930-luvulla tavattoman voimallista. Nuoriso-osasto oli hyvässä vedossa, opintokerhot tiiviissä ja Kisaajat näyttävässä toiminnassa. Näyttämön toiminta kohosi korkealle tasolle. Eino Ketola on kirjoittanut Elon historiassa: 

"Huomattavin saavutus maailmansotien välisenä aikana oli näyttämötoiminnan kehittäminen harrastuksesta teatteriksi." 

Rauhan palattua alkoi entinen vilkas toiminta. Vuonna 1969 Rientola jäi Nummelan ainoaksi kokous- ja huvitaloksi, kun sähköyhtiö osti käyttöönsä Seurantalon. 

Työväentaloon rakennettiin 1970-luvulle tultaessa ns. elintasosiipi, joka sopi huonosti talon olemukseen. Myöhemmässä rakennusvaiheessa tyylirikko korjattiin. 

Nummelan työväentalo on lukuisten kaltaistensa tapaan ollut läpi vuosikymmenien jatkuneiden muutosten alaisena. 

Yli 10 000 asukkaan taajamaksi kasvaneen Nummelan keskustassa sijaitseva työväentalo on pidetty jatkuvilla korjauksilla hyvässä kunnossa. Remontointityöt on tehty talkoilla, eikä talkooväestä ole ollut puutetta. Talon alakertaan on remonttien yhteydessä rakennettu mm. viihtyisät saunatilat. Vuosina 1983-1997 talon kunnostamiseen on saatu valtion rakennusavustuksia yhteensä 345 000 markkaa. 

Rientola on jatkuvasti monipuolisessa käytössä. Siellä pidetään yhtä hyvin huutokauppakamaria kuin rukouspiirin hiljaisia hetkiä. 

Ennen kaikkea se on kuitenkin Työväenyhdistys Elon, Nummelan Kisaajien, Nummelan Eläkkeensaajien sekä talon monien muidenkin vakiokäyttäjien tarpeita palveleva "oma talo".

Takaisin alkuun