Tehty 5.2.2007

Nummelan lentokenttä tehtiin sotatarkoituksiin

(kirjoittanut J.A. Merinen)
(julkaistu ilmeisesti Luoteis-Uusimaassa)

Lentokenttää ruvettiin Nummelaan Salpausselän harjulle rakentamaan lokakuun alkupuolella 1939. Silloin kun Vihdin reserviläiset saivat postikortteja joissa sanottiin, että Teidän on viimeistään 5 tuntia senjälkeen kun olette tämän käskyn saanut, lähdettävä lyhintä tietä Ojakkalan kylään, jossa Teidän on ilmoittauduttava Suojeluskunnan talolla. Se oli käsky saapua reservin ylimääräisiin harjoituksiin, lähettäjänä Tuusulan sotilaspiirin esikunta. Ei ollut oikeastaan sodasta vielä mitään varmaa tietoa. Talvisota alkoi vasta marraskuun viimeisenä päivänä. Mutta outoja tapahtumia alkoi kuitenkin olla. Nummelassa sellaistakin, että kumpikin koulu tuli väkeä täyteen. Suurempaan, kivikouluun kerääntyi sotaväkeä harjoituksiin. Ne eivät olleet reserviläisiä vaan n.s. nostoväkeä, nuorempia kuin reserviläiset, heitä oli noin 150 miestä. Mutta puukouluunkin ilmestyi odottamatta joukko vanhempia miehiä, niin paljon kuin siihen asumaan mahtui. Olivat tie- ja vesirakennuksen joukkoa, insinöörejä, teknikoita ja metsätyömiehiä. Tulivat harjun päälle rakentamaan lentokenttää jos satuttaisiin tarvitsemaan.

Salpausselkä alkaa Suomenlahdesta Hankoniemessä, kulkee sennimisenä koko Suomen läpi ja Laatokan pohjoispuolella häviää Venäjälle. Kun koko tämän pitkän harjun korkein kohta on Nummelassa, lienee tämä 80 m. ollut aiheena lentokentän rakentamiseen. Sen kohdalta omisti maan eräät tilat, kuten Hemmilä, Ridal, Kopu ja Tyynelä. Sotilaallista mielenkiintoa harjun tätä osaa kohtaan oli ollut jo tsaari Nikolai II:n hallituksella. Harjulla oli tehty paljon patteritöitä, todennäköisesti syystä, että pelättiin saksalaisten hyökkäävän mereltä päin Vihtiin. Kaivettuja ampumahautoja on harjun rinteillä vieläkin nähtävänä monta sataa metriä. Ennen lentokenttää oli harjun laella Vihdin keisarin nimellä tunnetun kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimon ja Simolan Gösta Malmgrenin ravirata. Sillä olisi ollut sotien jälkeen enemmän käyttöä kun heinjokelaista hevosväkeä tuli Vihtiin. Vielä oli harjun laella jalkapallon pelialue maaleineen. Myöskin oli Vihdin suojeluskunnan ampumarata. Ampumapaikka Haapakylän tien vieressä venäläisten ampumahaudassa ja maaleja varten rakennettu harjanne 300 m:n päässä nykyisen ravintolan takana. Merkillisin lienee kuitenkin ollut Geodeettinen vertailuperusviiva, kivisin paaluin merkitty 864m pitkä linja, jolla vertailtiin pitkiä mittanauhoja niin tarkasti, että virhe oli vain partakoneen terän paksuinen. Niin tarkkoja mittalinjoja ei ollut maailmassa montaa.

Mutta loka-marraskuussa 1939 rupesivat nämä häviämään kun ne hajoitettiin. Kymmenet miehet rupesivat kaatamaan puita. Niitä ei kaadettu kirveellä ja sahalla niinkuin yleinen tapa siihen aikaan oli. Männyt kaadettiin lapiolla ja kirveellä. Kantoja ei saanut jäädä kun niiden nostaminen olisi vaikeuttanut ja hidastanut koko työtä. Lapiolla ja kuokalla vedettiin maa pois juurien päältä ja sitten kirveellä niin monta juurta poikki että mänty saatiin tuupattua ja vedettyä köydellä nurin. Vasta sen jälkeen mänty kannolta poikki. Runkoja ja kantoja oli syrjemmälle vetämässä muutamia hevosia ja metallipyöräisiä traktoreita. Raskain osa työstä tuli näin suoritetuksi. Rungot ja kannot saatiin pois, mutta oksat neulasineen jäivät jäljelle. Lohjan tehtaista ilmestyi niitä polttamaan suuri joukko naisia, jonkun tiedon mukaan niitä oli komennettu 300 tähän risujen polttamistyöhön. Kentän syrjään rakennettiin ilmavalvontatorni, mistä oli niin hyvä näköala, että sieltä näkyi kymmenien kilometrien päässä Moksissa oleva Konjanvuori. Tämän työn aikana oli tullut jo talvikin ja talvisota alkanut. Joitakin pieniä hävittäjäkoneita kentälle tuli. Ilmavalvontaa hoitivat lotat, niillä oli tornissa puhelin, millä voi soittaa Helsinkiin ilmavalvontakeskukseen, jos jotain näkyi. Se oli vaivalloista hommaa etenkin huonon sään aikana. Lotat tulivat ilmavalvontaan pitkiltäkin matkoilta. Kerran kun umpihangen takia puukaasulinja-autot eivät päässeet kulkemaan, lähti Jokikunnasta 2 lottaa klo 4 aamulla ja tulivat kävelemällä Nummelaan klo 10 aikoihin, jolloin heidän vahtivuoronsa alkoi. – Loppui talvisotakin keväällä, lentokenttää tarvittiin jatkosodassakin. Ja rauhan aikana näyttää siellä olevan ainaista lentotoimintaa. Kerrotulla tavalla syntyi tämä suuriin näyttelytarkoituksiinkin sopiva lentokenttä.