|
 |
Elin Karhumäki nuorena opettajana juuri Nummelaan muutettuaan v. 1916. Kuvan omistaa Tuomas Karhumäki.
|
Heillä oli 4 lasta: Kaari Eliina (*1917 Vihti), Kauko Juhani (*1919
Vihti), Eero Taavi (*1923 Helsinki) ja Tuomas Urho (*1927 Vihti)
Kun Urho Karhumäki muutti Helsinkiin, hän toivoi saavansa enemmän aikaa
kirjalliseen työhönsä. Ruusulankadun kotiin siirtyi Nummelasta ensin
Kaari-tytär, joka pääsi ylioppilaaksi läheisestä Töölön yhteiskoulusta
vuonna 1936. Eero muutti Helsinkiin v. 1933 ja Tuomas v. 1937. Myös
pojat kävivät samaa koulua.
Opettajavierailu
Nummelasta Tervalammen Hiiskalla 1920-luvulla. Keskellä Urho Karhumäki
vierellään talon isäntä Arvo Lohi. Pulkassa Eero Karhumäki.
Iloista
opettajajoukkoa Nummelasta talviretkellä Tervalammen jäällä
1920-luvulla Urho Karhumäen johdolla. Pulkassa matkusti Eero Karhumäki.
Koulutoimen ja kirjailijatyön ohella Urho Karhumäki oli aktiivisesti mukana hyvin monenlaisissa kylän ja kunnan asioissa.
Vuonna 1918 Urho Karhumäki liittyi Vihdin Työväen Osuuskaupan jäseneksi
ja oli mukana puuhaamassa ensimmäistä myymälää ns. Harjanteen huvilaan,
mistä kauppa sitten siirtyi kelloseppä Bergmanin huvilaan Keskipisteelle. (Ketola: Vihdin historia I, s.249)
Urho
Karhumäki valittiin kunnan tilintarkastajaksi vuoden 1919
uusintavaaleissa sosiaalidemokraattien ehdokkaana,vaikkei hän
tiettävästi ollut puolueen jäsen. Hän kyllä suhtautui myötämielisesti
työväen pyrkimyksiin. (Ketola: Vihdin historia I, s. 46)
Tuolloin hän oli myös kunnallislautakunnan jäsen ja köyhäinhoitohallituksen puheenjohtaja. (Ketola: Vihdin historia I, s. 66)
Urho Karhumäki perusti vuonna 1920 Vihdin kirjakauppa Oy:n ja oli liikkeen toimitusjohtaja. Kirjakauppa aloitti toimintansa urkuharmoonitehtaan talossa asemaa vastapäätä. (Ketola, s. 284) Kirjakauppaa hän hoiti sivutoimenaan.
Hän toimi myös varakanttorina ja vakuutusasiamiehenä. (Ketola: s. 365)
Vuonna 1921 hän oli kansakoulujen piirijakotarkastus- ja oppivelvollisuuslain täytäntöönpanokomitean opettajajäsen. (s. 89-90)
1920 hän oli mukana uuden kunnalliskodin rakennustoimikunnassa. (s. 127)
Urho Karhumäki oli myös perustamassa Voimistelu- ja Urheiluseura Nummelan Kisaajia, toimi alkuvuosina urheilukilpailujen järjestelytoimikunnassa ja myös jäsentenvälisten voimistelukilpailujen palkintotuomarina (1923). Vuonna 1921 hän oli myös seuran tilintarkastaja. (Kajas: Työväentalolta uimahalliin, ss. 19, 21, 117)
Hän oli maatalouskerhoyhdistyksen (perustettu 1929) ensimmäinen käytännön neuvoja. (s. 169)
 |
Kirjailija
Urho Karhumäki Sahapellon tilan puutarhassa pitkän kanalarakennuksen
edustalla v. 1936. Kuvan omistaa Tuomas Karhumäki. |
Sahapellon rantamajan parvekkeella. Vasemmalta Kaarina Koivu (lähetyssaarnaaja Koivun tytär), Elin Karhumäki, Milja Heininen (Tervalammen alakoulun opettaja). Muita ei tunnistettu. Kuvan omistaa Tuomas Karhumäki.
Vuonna
1923 Karhumäet ostivat Tervalammelta Poikkipuoliaisen rannalta
Sahapelto- nimisen tilan (19.1 ha) ja rakennuttivat sinne
tanskalaistyylisen päärakennuksen, missä asunto ja eläinsuoja olivat
saman katon alla.
Parhaimmillaan heillä oli 1500 kanaa, hevonen ja lypsykarjaa.
(Ketola: Vihdin historia I, s.365)
Urho Karhumäki oli Nummelan Osuuskassan ensimmäinen hoitaja vuosina 1923-1927. Aluksi Osuuskassa toimi kansakoululla ja siirtyi sitten ns. Hajaannuksen taloon, joka sijaitsi Asemantien ja Lohjantien kulmassa. (Ketola: Vihdin historia I, s. 243)
Nummelan
urkuharmoonitehtaan alkuvuosina Karhumäki oli osakkaana tehtaassa. Sen
taloudelliset vaikeudet pakottivat Karhumäen kiinnittämään omistamansa
Sahapellon tilan vuonna 1930. Tehtaan irtaimistoa myytiin
pakkohuutokaupalla vuonna 1930 ja Koivulan tila turkulaiselle
Osakeyhtiö Auralle vuonna 1932. (Ketola: s. 265-266)
Kokeilut
liike-elämässä johtivat huomattavaan velkaantumiseen, joka rasitti
kirjailijaa hänen kuolemaansa asti vuonna 1947. (Ketola: s. 366)
Vuonna 1928 Urho Karhumäki toimi sihteerinä Nummelan seuratalon pihalla pidetyssä kokouksessa, missä päätettiin Osuusliike Auran perustamisesta. Hän tuli uuden liikkeen hallintoneuvostoon. (Ketola: s, 252)
Vuonna 1931 Karhumäki oli kansakoulun puolesta mukana toimikunnassa, missä suunniteltiin uuden urheilukentän rakentamista Nummelaan. (Ketola: s. 375)
Omana
aikanaan Urho Karhumäki oli suosittu kirjailija. Ansaitsemisen pakko
piiskasi kirjoittamaan, eikä tuotanto aina pysynyt kovin tasokkaana.
Han hajoitti voimansa, oli liian levoton esim. keskittyäkseen
maatilansa kehittämiseen. Hän uneksi kirjoittamisrauhasta ja paluusta
Tervalammelle. (Ketola: Vihdin historia I: s. 367)
Urho Karhumäen kirjallinen tuotanto:
Romaanit:
Rantasuon sankarit vuonna 1923
Taistelun takaa 1930
Mylly pyörii 1931
Korpiherra 1932
Halki vuoren 1933
Ukkonen uhkaa 1934
Avoveteen 1936
Testamentti 1938
Yli rajan 1938
Tunturilla 1940
Miesten matkassa 1941
Rantasuon raivaajat 1943
Viulu ja posetiivi 1944
Päivärannan kesä 1944
Kello soi 1944
Pääsiäisestä helluntaihin 1945
Kylä järven rannalla 1946
Rakkaus rakentaa 1946
Yrjö juoksija 1947
Valitut teokset 1960
Novellikokoelmat:
Kolkkakala 1929
Tuli ja leimaus 1935
Elotalkoot 1937
Vannomatta paras 1939
Voittajana maaliin 1942
Näytelmät: 
Härkmannin pojat (esitetty Nummelan Seuratalossa 1925 ja julkaistu
vuonna 1931 nimellä Herpmanin pojat, kolmiosainen viisikuvaelmallinen
näytelmä Ison-vihan ajalta Suomessa, WSOY, Näytelmäsarja 124)
Kilpakihlat 1927
Muotilääkäri 1929
Kymi nousee 1930
Kallista maata 1931
Juoksijan rata 1932
Elämän nälkä 1935
Jaakobin tikapuut 1946
Nuorison valistus:
Ajasta vaari 1931
Kerhoista ja kotoa 1931
Kansalaisen raittiustieto
Nuori kansalainen 1945
Nallen pakinoita, Pellervo 1947
Urho Karhumäen romaani Avoveteen palkittiin Berliinin olympiakisojen taidekilpailuissa vuonna 1936 kultamitalilla. Teos on käännetty ainakin saksaksi, hollanniksi, ruotsiksi ja unkariksi pian ilmestymisen jälkeen.
Karhumäki on teoksessaan Viulu ja posetiivi
(Karisto 1944) kuvannut myös Nummelan tapahtumia ja asukkaita, ennen
kaikkea urkuharmonitehtaan alkuvuosiin liittyviä asioita. Tehtaan
perustivat vuonna 1923 Juho Emil Hedén (*1875 Messukylä), Edvard Helle ja Urho Karhumäki.
Monet kyläläiset pystyy kirjassa tunnistamaan varsin helposti joko
tapahtumien kulun, ammatin tai mukailtujen nimien
perusteella.(Tehtailija Hedén on Jaska Hitonranta ja Edvard Helle
Tähtelän Eetu).
Urho Karhumäki kuoli vuonna 1947 Helsingissä.
Elin Karhumäki
Elin Karhumäki 50-vuotta vuonna 1943. Kuvan omistaa Tuomas Karhumäki.
Kun
Nummelan kivikoulu valmistui vuonna 1930 muutti Elin Karhumäki
poikineen uuden koulurakennuksen yläkertaan. Rouva Karhumäki muistetaan
Nummelassa ennen kaikkea Nummelan Marttojen ensimmäisenä
puheenjohtajana (1925 – elokuuhun 1940). Hän oli myös aloitteentekijä
perustettaessa Vihdin Tervalammen Marttayhdistystä (Ketola: Vihdin
historia I: ss. 128, 358-359)
Hän johti myös Nummelan sekakuoroa.
Joulukuun alusta 1939 yläkoulun opettaja Elin Karhumäki toimi koululle
evakoitujen huoltoemäntänä. Lisäksi hän työskenteli
puolustusministeriön sairaalatarvikkeiden valmistamossa, joka sijaitsi
koululla. Elin Karhumäki valmisti ja valmistutti myös villavaatteita
armeijalle. (Ketola: Vihdin historia II: s.16)
Elin Karhumäki kuoli 81-vuotiaana vuonna 1974.
Sekä Urho että Elin Karhumäki ovat haudattuina Vihdin pitäjän Tervalammen Sahapellossa