Nummelan koulumuistelmia

Raimo Pilven vanhemmat (*1944 Vihti) Saara ja Eino Pilvi työskentelivät vuosina 1953-59 Nummelan koululla, äiti keittäjä-siivoojana ja isä talonmiehenä.

Raimon perhe asui kivikoulun yläkerrassa silloisen Lohjantien puoleisessa päässä. Tässä päädyssä oli myös Nummelan kirjasto. Yläkerrassa asui myös kolme opettajaa: Elin Levänen, Laura Väisänen ja Aino Lemmetty. 1950-luvun lopulla opettaja Leväsen asunto otettiin opetuskäyttöön Näin saatiin puukoulun suuremmasta luokasta sisäliikuntatila. Kahden ensimmäisen luokan (alakoulun) ajan Raimoa opetti Aino Lemmetty, sitten Elin Levänen ja viimeisinä kouluvuosina johtajaopettaja Esko Karvinen. Puuseppä Esko Helle

toimi tuolloin poikien käsityöopettajana. Hänen tehtävänään oli myös joskus valvoa keittolassa oppilaiden ”perunateatteria”. Iltapäivällä muutamien oppilaiden velvollisuutena oli nimittäin jäädä kuorimaan perunoita. Raimon kouluvuosina koulun keittolaan hankittiin perunankuorimakone. Koulupoikien työ muuttui koneen kuorimien perunoiden siistimiseksi.

Pilven perheeseen kuului 4 poikaa: Raimo, Mikko (*1946), Tapani (*1950) ja Seppo (*1958). Raimo on kertonut, että koulun ns. jatkoluokkien opetus pidettiin iltaisin. Opettaja Levänen oli sen vuoksi kieltänyt Pilven perheen lapsia menemästä tuolloin ulos koulun pihalle. Elin Levänen tunnettiin kovasta kurista. Tottelemattomat oppilaat hän pani usein ”mustaan koppiin” (opetusvälinekomero), joka oli hänen luokkansa nurkassa. Isommat pojat kiusasivat opettajaa esim. virittämällä langasta ”pirunviulun” hänen ikkunaansa.

Joku toinen opettaja taas jätti oppilaansa jälki-istuntoon, jonka saattoi vaihtaa ”luunappiin” (15 minuuttia jälki-istuntoa = yksi luunappi ). Tuon ajan kurinpitomenetelmät olisivat ehdottomasti kiellettyjä nykykoulussa.

Raimo Pilvi on kertonut, ettei hänen kouluvuosinaan vielä ollut varsinaista kouluajan ulkopuolista kerhotoimintaa. Opettaja Hilkka Karvinen piti kuitenkin joskus syyskaudella kerhoa, missä tehtiin joulukoristeita.

Kun varsinaista liikuntasalia ei ollut kummassakaan koulurakennuksessa, tunnit pidettiin yleensä ulkona. Pelattiin pallopelejä (jalkapallo, pesäpallo ja käsipallo) ja talvella hiihdettiin tai laskettiin mäkeä alas nykyiselle Hannankadulle, silloiselle Välitielle. Esko Karvisen aikana oppilaiden piti joillakin hiihtolenkeillä käydä katsomassa, minkä värinen Luontolan tienviitta harjun takana sinä päivänä oli. Karvisen aikana koulunpihalle saatiin pituus- ja korkeushyppypaikat. Pihalla oli myös rekkitanko sekä hirsi ”pukkitaistelua” varten. Pienemmille koululaisille oli keinut.

Koska koulussa ei ollut juhlasalia, joulujuhla pidettiin noina vuosina työväentalolla. Se oli aina aikaisin aamulla. Kevätjuhla pidettiin sään salliessa puukoulun alapuolella olleessa rinteessä.

Koulun ympäristöstä Raimo Pilvi on kertonut vielä seuraavaa: kivikoulun takana (nykyisen Väinämöisenkadun tuntumassa) jokaisella opettajalla ja Pilven perheellä oli 3 ”omaa” omenapuuta. Kivikoulun eteläpuolella oli muutama ”oma” marjapensas sekä perunamaa.

Kivikoulun asunnoissa oli keskuslämmitys, mutta puuhellat. Tarvittavat ”klapit” hakkasi kirveellä koulun talonmies Eino Pilvi aina talven aikana. Sirkkeli oli ainoa kone, joka oli talonmiehen käytössä. Esim. suuren koulupihan lumenauraus tapahtui puuauralla, jonka päällä Pilven perheen pojista Tapani istuivat painona.

Vesijohto kivikoulun ala-aulaan saatiin noin v. 1957, kun pihan keskellä olleesta keittolarakennuksesta vedettiin vesijohto. Siihen asti kaikki vesi oli haettu keittolarakennuksen seinässä olleesta vesipostista. Vedenhakumatka lyheni nyt huomattavasti. Talossa ei ollut viemäriä eikä WC:tä.

Raimon äiti Saara Pilvi  työskenteli koulun keittolassa, eikä siellä vielä tuolloin ollut yhtään apulaista. Oppilaita oli noin 150. Ruoka valmistettiin korkean lieden päällä kattiloissa. Vasta Esko Karvisen tultua koulun johtajaksi, saatiin keittolaan vesihaudekattila. Kauppias Leo Einesalo toimitti päivittäin ruokatavarat ja Jussi Vironen kantoi usein päänsä päällä jotakin pakettia koululle. Tuohon aikaan syötiin ainoastaan ”lusikkaruokia”, siis keittoja, puuroja ja vellejä. Emalikulhot ja alumiinilusikat olivat käytössä. Järjestäjät hakivat keittolasta astiat ja keittäjä toi ämpärillä ruuat luokkiin. Järjestäjillä oli myös tiskivuorot. Raimon lempiruokia olivat marjapuuro ja lihasoppa. Syksyisin kaikki oppilaat keräsivät puolukoita koulun keittolaa varten. Kun viljasato oli syksyllä korjattu, oppilaat menivät pelloille keräämään pudonneita tähkiä. Niistä saatiin velli- tai puuroainesta. Monet muistavat vieläkin kaurapuuron tai -vellin, missä oli inhottavia akanoita.

Raimo Pilven syyskuussa 2005 antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.