KUOPPAMÄKI   

Vanhin säilynyt kuva Vimanin talosta. Kuva Arja Salomaa.

Nykyisen torin länsilaidassa olevan pienen vihreän talon omistajista Viktor Aleksander (Santtu) Viman s. 1881 Vihti, oli jo ennen avioitumistaan ollut Maanviljelijäin kaupan palveluksessa ja hänen vaimonsa Ida Vilhelmina o.s. Forsström, s. 1882 Vihti, työskennellyt Härköilän kylän taloissa, mm Tuusasssa. Hän oli aloittanut työnteon vain 8-vuotiaana. Vuonna 1890 hän jo hoiti Palojärven Lauri-poikaa.

Aune Miilumies (o.s. Viman) on 16.3.2000 kertonut ja Ritva Miettinen koonnut seuraavan: Vimanin pariskunta asui avioliittonsa alkuvuosina aivan radan varrella Maanviljelijäin kaupan, sittemmin Osuusliike Auran omistamassa rakennuksessa, joka nyt on jo purettu, mutta nähtävissä monissa Pisteen alueen vanhoissa kuvissa. Pari vanhinta lasta syntyi perheen asuessa tuossa talossa.

Ridalin tilan omistaja Kaarle Kustaa Rantanen oli vuokrannut Kuoppamäen Erika Sjöbergille 8.11.1906. Vuokrasopimus siirrettiin Viktor Alexander Vimanille ja hänen vaimolleen Ida Vilhelmina Vimanille 10.12.1913. Myöhemmin Vimanit ostivat paikan itselleen.

Kun Vimanit muuttivat tähän paikalla olleeseen Sjöbergin mökkiin, oli siinä vain yksi huone, mutta Aleksanteri-isä rakennutti toisen. Pieni, nyt vihreäksi maalattu, mutta aikaisemmin keltainen talo on nykyisen Nummelan keskustan vanhin asuintalo. Vanhemmat, Ida ja Aleksanteri nukkuivat kamarissa ja lapset Kaisu (Katri), Helmi, Aune ja Martti keittiössä. Helmillä oli ns. haitarisänky, joka vain yöajaksi levitettiin käyttöön.

Sisarukset Kaisu (vas.) ja Helmi Viman. Kuvan omistaa Arja Salomaa.

Ida Viman	Ida Viman ja tyttäret, vasemmalla Helmi ja oikealla Aune

Ennen kuin saatiin oma sauna, kylvettiin teurastaja Kallion maasaunassa Lohjantien toisella puolella. Aunen kouluaikana ei ollut vielä omaa saunaa. Kun se saatiin, tuli saunakamarista tyttöjen huone, mihin naapurissa asuneen suutari Kallion kaksostytöt, Anna-Liisa ja Maija-Liisa, tulivat usein juttelemaan.

Ensin tontilla ei ollut edes omaa kaivoa, vaan vesi haettiin Haapakyläntien, nykyisen Sentraalipolun toiselta puolelta, tontilta, missä oli puuseppä Sjelfman-Saarnin / Eklundin talo. Vaikka vedenhakumatka oli pitkä, pesi ahkera Ida-äiti pikkumökin keittiössä oman nelilapsisen perheen pyykin lisäksi puhelinkeskuksenhoitajan, neiti Ida Törnströmin sekä usein myös Auran myyjien pyykit. Mankelointiin oli kuitenkin taas mentävä tien toiselle puolelle, ja siitä maksettiin silloinen markka.

Ida Viman oli varsinaisesti kotiäiti, mutta hoiti tarvittaessa taloutta mm Tammilahden talossa, Satupirtissä, kun perheen lapsikatras kasvoi. Leipää Ida Viman kävi leipomassa myös Haapakyläntien toisella puolella, kaivotontin viereisen talon ulkorakennuksessa. Siellä leivottiin leipää myös Rauni Lindroosin (sittemmin Kansanaho, Velin) omistamaan puotiin, joka sijaitsi samalla tontilla pienessä tiilitalossa nykyisen torin kohdalla.

Aleksanteri Vimanin pitkä työura Maanviljelijäin kaupan varastonhoitajana ja sen jälkeen Laatuviljan / Osuusliike Auran varastokirjanpitäjänä viljasiilo- rakennuksessa rautatien ja Asemantien välissä jatkui vielä eläkevuosinakin.

	Lähellä Haapakyläntietä / Vesikansantietä oli kaunis tummanpunainen mansardikattoinen ulkorakennus. Sen ohi johti polku mökkiin. Ulkorakennus näkyy kuvassa aidan takana.

Hänet tunnettiin tunnollisena, tarkkana työntekijänä. Vapaa-aikana hän toimi tarvittaessa Seuratalon narikan (vaatesäilön) hoitajana. Piharakennuksen (navetan) vintillä hänellä oli höyläpenkki ja tahko. Siellä syntyi puhdetöinä, saaveja, pyykinpesu- astioita (ennen sanottiin pyykki- punkkia) ja niihin jalkureita. Tässä kauniissa mansardikattoisessa piharakennuksessa oli puuliiteri (vaja) sekä navetta ja käymälä. Joka vuosi kasvatettiin oma sika, joskus myös naapuritalon Tilda Lindgrénin possu sai siellä karsinan tai Kallion mamman lehmä paikan. Ajan tavan mukaan pidettiin myös kanoja, täällä usein ruskeita.

Aune Miilumies on kertonut, etteivät hänen vanhempansa olleet käyneet kouluja, mutta isä kuitenkin opetti vanhimpia tyttöjä Kaisua ja Helmiä lukemaan. Siinä oppi Aunekin lukemaan jo ennen menoaan ankaruudestaan kuuluisan Olga Brandtin oppilaaksi. Helsingin Sanomat ja Länsi-Uusimaa tulivat tilattuina kotiin, ja perheenisä luki mielellään myös isoja historiallisia romaaneja, kuten Monte Christon kreivi- tai Feodora- kirjoja. Vasta myöhemmin Helmi-tytär hankki radion, jota pappa kyllä kuunteli.
 

Martti Viman.
	Aleksanteri ja Ida Viman sekä Kaisun tytär Riitta ja Aunen tytär Arja. Takana näkyvä talo on Kuusela (Pisteenkaari 5).

 

Lapsiaan isä vei Helsinkiin mm messuille. Aune muistelee noin kymmenvuotiaana (siis 1920-luvulla) matkanneensa isän ja Martti-veljen kanssa Helsinkiin kuorma-autolla, mitä ajoi Kallion Erkki. Kaupungissa käytiin mm syömässä Aleksanterinkadun varrella olleessa ravintolassa, missä tilattiin turvallisesti lihapullia ja perunoita. Matkan varrella käytiin katsomassa taidetta Gallen-Kallelan talossa Espoon Tarvaspäässä. 

Vimanien talon ympärillä oli marjapensaita ja hedelmäpuita, joista muutamia iäkkäitä vielä jäljellä torin vieressä. Nykyisen torin kohdalla oli perunapelto ja pihapiirissä kasvatettiin ainakin avomaankurkkuja, joita säilöttiin talven varalle. Oman puutarhan marjoja käytettiin paljon, mutta harjun metsistä käytiin myös keräämässä mustikoita ja puolukoita. Marjat olivat tärkeä lisä ruokapöytään, missä lasten herkkuja olivat riisivelli ja -puuro sekä pannukakut. Liharuokia suosittiin, kala oli harvinaisempaa. 

Työväentalon rientoihin tämä perhe ei osallistunut, vaikka lähellä asuttiinkin. Aune sai kuitenkin käydä siellä sunnuntaiaamuisin klo 11 raittiuskokouksissa.

Elokuvaesityksiin lapset kuitenkin pääsivät joskus. Usein he saivat vain kuulla niistä, kun naapuri, suutari Kallio tuli seuraavana iltana kertomaan Vimaneille näistä elävistä kuvista. Hänellä kuuluu olleen erinomaiset kertojanlahjat. 

Sukulaisperheissä käytiin vieraisilla, mutta ei juurikaan naapuritaloissa. Naapurilasten kanssa kyllä leikittiin ja silloisella torilla. joka sijaitsi Lohjantien varrella räätäli Louhen talon takana, urheiltiin mm hyppäämällä riu´un yli. Tytöt hyppäsivät myös ruutua (silloin sanottiin parpia) tai narua.

Kaisu Viman pesemässä pyykkiä. Kuvan omistaa Arja Salomaa (o.s. Miilumies).

Sisarukset Kaisu (vas.)  ja Aune Viman. Kuvan omistaa Arja Salomaa. 

Edessä vasemmalta Aune Viman ja naapurissa asunut kalastaja Liljebergin tytär. Takarivissä vasemmalta Kerttu Långström, toinen Liljebergin tyttäristä sekä Helmi Viman.  Kuva Arja Salomaa.

Helga Långström ja Aune Viman.

                      Martti Viman hiihtokisassa.

Ansiotyöhön lähdettiin varhain. Kaisu mm hoiti 13-vuotiaana Pisteellä sijainneessa Hajaannuksen talossa (nykyisen funkkistalon paikalla) Ikosen perheen Uolevia. Aune työskenteli jo 14-vuotiaana Eroittajan liiketalossa ensin Rauni Lindroos-Kansanahon ja sittemmin Helvi Hellen kahvilassa, mistä siirtyi vasta 1930-luvun lopussa Osuusliike Auran myyjäksi. Helmi taas työskenteli aluksi räätälimestari Louhen keittiössä.

	Vimanien pihakeinussa edessä Ida Vimanin ja vasemmalta lapset Helmi, Kaisu, Kaisun tytär Riitta, Aune sylissään tytär Arja. Kuva on todennäköisesti 1940-luvulta..

Kaisu lähti myöhemmin nummelalaisperheen mukana töihin itärajan tuntumaan Parikkalaan ja avioitui siellä. Aune vihittiin 1945 linja-autonkuljettaja Kalle Miilumiehen kanssa. Häitä vietettiin seuratalossa. Asuttuaan muutaman vuoden Lauri Långströmin talon yläkerrassa Lohjantien varrella (nykyisen musiikkiopiston tienoilla) he rakensivat oman talon kauemmaksi keskustasta Lohjantien varrelle, missä Aune-rouva edelleenkin asuu.

Martti avioitui kampaaja Lea Suomisen kanssa ja he rakensivat punatiilitalonsa tämän tontin länsilaitaan (nyk. päiväkoti Sateenkaari).

Helmi jäi kotitaloon, missä Ida-äiti kuoli 69-vuotiaana v. 1951 ja Aleksanteri-isä 83-vuotiaana v. 1964. Vanhempien jälkeen Helmi eli yksinään tässä mökissä, jota vielä voimme ihailla torin laidalla. Louhelta Helmi meni keittäjäksi Vihdin Seudun ravintolaan (myöh. Sarkka). Sieltä hän siirtyi Luontolan kylpylän palvelukseen. Täältä hän jäi eläkkeelle. Helmi kuoli helmikuussa 1998.

Viman talo ja tontti ennen Pisteenkaaren ja Veikko Hellen (Nummelan) torin rakentamista.

 
Vimanin mökki Kuoppamäki. Kuvan omistaa Arja Salomaa.

Veikko Helle on kertonut  Aleksanteri Vimanista seuraavan tarinan:

Aleksanteri Viman oli "kaninhoitajana" seurojentalon vaatesäilössä. Puolen yön aikaan iltamien päätyttyä muuan lähtijöistä kaipasi upouusia kalossejaan.  Santtu tokaisi kyselijälle: "Uudet kalossit loppui jo kymmenen aikaan!"
(Paluu tekstiin)