Kanervala - lapsuusmuistoja

Elämä Kanervalassa oli lapsen mieleen. Aina oli seuraa ja katsojaa ja kuulijaa. Sen tiedän, että aina soitettiin ja laulettiin iltaisin.

Nummelan kuoro harjoitteli "keskikamarissa". Kuorolaiset olivat iloista väkeä. Esimerkkinä kerron, että oli Olgan päivän aika, joka huomioitiin. Reikäleipä koristettiin kakuksi ja tarjottiin Olgalle, joka heti oli asiassa mukana ja näytteli hienosti yllättynyttä.Sen muistan, että isä iltaisin oli aina soittamassa kuistilla, koska siellä oli hyvä akustiikka. Juhlimisesta puheen ollen, kerron että Matildat: Fanny Matilda (Långström), Aune Matilda (Viman/Miilumies), Elli Matilda (Louhi) ja Tilda (Lindgrén) pitivät yhteisiä juhlia, vieläpä naamiaisia sekä "hattujuhlia" yhdessä vuorotellen.Asukkaista muistan portinhoitajan perheen. Torinpuoleisessa päässä asui ainakin Einari Vuorela ja Laura Soinne, kun Vuorela oli kansakoulun viransijaisena. Matti Vapaaniemi oli tärkeä asukas ollessaan Palajärven tehtaan laitosmiehenä. Kesäisin oli talo täynnä sukulaisia ja ystäviä. Muistan myös Primulan leipuriperheen kesäoleskelut, koska silloin saimme herkutella omenaleivosten reunoilla laatikkokaupalla.Pikkumökissä asui Kuorikosken perhe. Risto, Matti ja Irma syntyivätkin siellä kirjojen seassa.

Löfbergin Olgan asuessa pikkumökissä hänellä oli kuurojen ensimmäinen ovikello, joka oli äänetön merkki, joka perustui lankaan, joka heilutti kangaslerppua.

Kirsti Helle ja Pirkko Louhi nauttivat talvipäivän auringosta Louhen talon portilla. Takana olevan talon seinässä näkyy kyltti "Räätäli H. Louhi".

Toivo Valon perhe seurasi Olgaa. Tytöt syntyivät perheen asuessa Louhella. Mutta kun perhe kasvoi, saattoi Toivo muuttaa uuteen taloonsa nummen reunaan.Sitten seurasi Laineen papan aikakausi. Silloin oli omenabuumi ja marjojen kausi. Pirkkokin ansaitsi ainoat lanttinsa salaatin ja pinaatin kasvatuksella. Kerrottakoon tässä rahoista puheenollen, että Kirstin ja Pirkon tanssiteatteri ansaitsi killinkinsä, kun Hirnit sukulaistensa kera antoivat teatterille kannatuksensa.Yläkerrassa asui mm perhe Vuorilinna. Ja eräs hallitusneuvos rakastui Vimanin Helmiin, tietysti huonolla menestyksellä. Elämä jatkui tasaisesti.

Sitten alkoivat uhkaavat ajat tulla kuvaan. Heikki oli Nummenkylän sillalla vartiossa. Leikkimme olivat muuttuneet. Martoissa teimme siteitä muka varoiksi. Lentokenttää rakennettiin vasta Hangon toimintaa varten. Helsingin pommitusten takia ihmiset lähtivät kävellen maalle. Ahtaus lisääntyi Kanervalassakin. Paitsi sukulaisia oli tuttavia ja heidän tuttavia. Elli Louhen isän kuoltua "kulmakamarissa" sinne tulivat rouvat Antipin ja Funtek.Heikki joutui sotaan ikätoveriensa kanssa. Vaatteet muuttuivat "käännöstöiksi" ja kaikki uudistettiin; räätäli oli kunniassa.

Sota toi kaikkea mukanaan: Kanervalan vinttitasanteella oli nyt Pirkon ja Kirstin leikkien tilalla siirtoväen kutoma-asioissa tarvittavat telineet ja "vempeleet". Kaikki osasivat kehrätä, ja pellavaa kasvatettiin, koska se oli yksi tapa selvitä. Isä kasvatti kanoja ja yhtä lammasta, joka taisi olla pässi. Ja tupakkaa hän kasvatti, vaikkei itse polttanut.Salmisen Saimin (= Väinön täti) muutettua yläkerran pieneen keittiöön, tuli Purjeen Väinökin tutuksi ja sopi tanssikaveriksi, kun Kirsti lähti Selkiin. Ystävyys koulutovereiden ja naapureiden välillä jäi elämän tärkeäksi asiaksi vuosikymmeniksi. Sen opin, että tärkeä asia on maine, sillä sitä ei pääse pakoon koskaan.

Taas täytyy kertoa Nummelan torvisoittokunnan tarina. Se alkoi, kun Nummelan kansakoulun vihkiäisjuhlassa se esiintyi ensi kerran. Sitten torvet lähetettiin kait rintamalle. Unohdus seurasi, kunnes soittimet löytyivät meijerin vintiltä, ja torvisoittokunta jatkoi toimintaansa verstaan pöydällä entiseen malliin. Laakson Ilkan johdolla saatiin juhlava näyttö koulun juhlasalissa. On toivotettava onnea musiikkityölle.

Ihanat muistot seuraavat minua edelleen. Kallion nuoriso oli hauskaa väkeä. Leikimme noita-akkaa pihalla. Noita-akka oli usein Maija-Liisa tai Anna-Liisa, ja pelkäsimme tosissamme. Kun Seppo syntyi, Kauko otti kasvattajan paikan. Hän pesi Sepon pyykit ja hoiti kuin ainakin isoveli pientä kullannuppua. Sitten taas vuosien kuluttua Kauko opetti huonolla menestyksellä minulle metsästystä. En oppinut!

Pirkko Louhen ja Väinö Purjeen häät vuonna 1951.

Vielä on puhuttava "Herrasta ja ylhäisyydestä". Kun kyseistä filmiä tehtiin Nummelassa, Ville Salminen ja "Roi" (Tapio Vilpponen) asuivat Kanervalan yläkerran keskihuoneessa. Se oli ihmeellistä aikaa. Matkustajakodissa asui "kaikkein kaunein", Regina Linnanheimo.  Östermanin Ritva, Hellen Kirsti  ja monet muut olivat onnellisia saadessaan esiintyä filmissä avustajina.

Herra ja Ylhäisyys elokuvan näyttelijöitä Louhen pihalla. Vasemmalta Ville Salminen, Regina Linnanheimo ja Tauno Palo.

Pirkko Purje ja elokuvassa käytetyt vaunut.

Sota-ajan kokemukset olivat sekä kamala että mieltä kohottava kokemus: me kestimme sen ja tästä on noustava yhteisvoimin. Ei enää kateutta eikä vanhoja puolueasioita vihoja herättämässä. Se oli hyvä oppi.

Takarivissä vasemmalta Helga Lehtonen, nyk. Aaltonen, Vappu Jurkka, Pentti Saarela, Toivo Valo. Eturivissä Ari Helle ja Pirkko Louhi, nyk. Purje.

Jurkan lapset Vappu ja Jussi olivat meillä kesää viettämässä samaten Pentti Saarela Turusta. Räätälin pöydällä tekivät työtään Långströmin Fanni, Nurmiston Hilja, Valon Toivo (äidin serkku) samaten Valon Toini (varsinainen kaunotar), Lehikoisen Aili, Hellen Vappu, keittiössä ennen Helmiä (kuvat kalanperkauksesta) oli Lehtisen Lyyli. Saarelan Helmikin sai oppinsa meillä. Sittemmin nämä kaikki siirtyivät Stockmannille Taylorin palvelukseen, kun valmisvaatteet tulivat kuvaan, ja Taylor oli muotitietoisten räätäli.Voi voi, unohdin kokonaan Leskisen, joka hoiti minua kuin omaa lastaan ja lohdutti, kun kipu yllätti. Ja Mäen Niilokin istui pöydällä ja siirtyi sitten Hyvinkäälle ammattiaan harjoittamaan, kuten Väinön siskot Aino ja Kerttu. Vanhin Väinön siskoista, Naimi, muutti perheensä kanssa Helsinkiin. Naimi oli ensimmäinen puhelinkeskuksen hoitaja, kun osasi ruotsia.

Varmasti on jotain onnellisesti unohtunut, mutta tunnelma on ollut onnellinen ja "heleä" koko lapsuuteni ajalta, joten en voi olla katkera muistoistani.