KUN HARJULTA KATSELEN NUMMELAA

Kirjoittanut Matti Kuorikoski 27.10. 1985

On maisemat muuttuneet kylässäni,
kun katselen harjulta Nummelaa.
Se piirtää nyt vain kynässäni
entisenlaista maisemaa:

        Tuolla Nissolat, Hemmilät, Yli-Rosti,
        radan varrella asema, jossa on posti.
        Siitä ylöspäin alkaa Albertinkatu,
        se katu - se ei ole muistojen satu
        vaan ihmisten asuttamaa.
        On Alenit, Tainiot, Kivi- Lehdot,
        sen varrella monen on lapsuudenkehdot.
        Ovat tarponeet "katua" veikot ja heikit,
        siellä taas leikimme lapsuudenleikit.

Kun harjulta Nummelaa katselen,
näen alhaalla "keskipisteen".
Alas Varkaannoroa astelen,
tulen teiden risteykseen.
Tiet Lohjalle siitä ja Helsinkiin
ja tietysti kirkolle tie.
Sitä tietä nyt tarpomaan käännynkin,
kun se työväentalolle vie.
Siellä voimistellaan ja näytellään,
se on Nummelan kulttuurikehto.
Tietoja, taitoja käytellään,
sehän on elämisen ehto.

        Mennään yhdessä katsomaan
        entistä Nummelan maisemaa.
        Kun silmäsi harjulla ummistat.
        sitä pysty et muuttamaan.