Matti Kuorikoski

Matti Kuorikoski 1990-luvun alkupuolella.

Voimistelu- ja Urheiluseura Nummelan Kisaajien historiikissä on sivulla 44 räätäli Heikki Louhi muistellut (14.10.1986) Matti Kuorikoskea seuraavasti: "Matti Kuorikoski oli veikko, joka laulo, oli humoristinen, näytteli ja ei juuri koskaan urheillu. Se oli kulttuuripersoona. Ku iltamia pidettiin, niin Matti oli aina mukana. Jossain ryhmässä missä pientä miestä tarvittiin, saattoi olla pyramidin huipulla." Kuorikoski itse kertoi esiintyneensä ensi kerran yksikseen Kisaajien puurojuhlassa vuoden 1935 paikkeilla.

Matti Kuorikosken runoja:

Kun harjulta katselen Nummelaa

Mietteitä

Akka lähti

Onnea äideille kautta maailman

Elämän tarinaa

Nummelassa 1930-luvun lopulla otetussa perhekuvassa Matti Kuorikoski on edessä oikealla. Takana vasemmalta: Vieno Kuorikoski (perheen isän Vilho Kuorikosken serkku), Matin veli Risto, sisar Irja, äiti Mandi Kuorikoski, Annikki Järvensivu (Vilhon veljen Kauno Järvensivun vaimo), Matin sisar Aili Kuorikoski. Edessä olevat lapset: Arto Järvensivu (Annikki ja Kauno Järvensivun poika) sekä Matin nuorin sisar Irma. Kuvan omistaa Sirkka Järvensivu.

Vihdissä vuonna 1929 syntynyt ja lapsuus- ja nuoruusvuotensa Nummelassa viettänyt Matti Kuorikoski harrasti laulamista, lausumista, runojen ja näytelmien kirjoittamista. Myös näytteleminen oli rakas harrastus. Toiverooli oli Nummisuutarien kraatari. Teatterinjohtaja Paavo Liski sanoi Matti Kuorikosken muistotilaisuudessa, että Matti oli paras hänen näkemistään kraatarin roolin esittäjistä.
Nurmijärven Eläkkeensaajissa Matti Kuorikoski toimi erittäin aktiivisesti. Keiteleellä ja Virroilla hän toimi usean vuoden ajan kurssiohjaajana. Viimeinen kurssi oli vuonna 1995.
Kuorikosken näytelmiä olivat mm Virtanen täyttää vuosia, Virtaska tulee käymään sekä Seitsemän siskosta ja dialogi Rakkauden raapaisuja. Pöytälaatikkoon kertyi paljon erilaista materiaalia. Kuorikosken runoja on julkaistu mm. Nurmijärven Sanomissa. Hänellä kuuluu olleen myös unelma, joka ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Hän aikoi kirjoittaa kirjan Nummelasta. Nimikin oli jo valmiina. Se olisi ollut: Iloisten ihmisten kylä. Voimat kuitenkin loppuivat. Matti Kuorikoski kuoli keväällä 1999.

Sirkka Kuorikosken ja Väinö Purjeen antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.

Matti kirjoituskoneen ääressä

Nurmijärven Sanomat kirjoitti 15.1.1988 Matti Kuorikoskesta seuraavasti:

Nurmijärveläinen Matti Kuorikoski - monitaituri ohjelmatoiminnassa

Matti Kuorikoski aloitti esiintymisen varsin varhain: laulamalla 7 vuotiaana Gerda Weneskosken säestyksellä ”Nyt tuulet nuo viestin jo toivat” Markus-sedän lastentunnilla. Laulu sopi merimiehen pojalle - samoin työväentalo esiintyjän opinahjoksi sitten myöhemmin.

Matti Kuorikoski on syntyisin Vihdistä, mutta isän suku on Kaustisilta, kuuluisia kirkonrakentajia. Niitä ei suvussa enää ole, mutta musiikkimiehiä ja taiteilijoita kyllä. Perheen ja sodan takia isä jäi kotiin - ryhtyi puusepäksi. Muuten puusepän ja yrittäjän, myöhemmin tunnetun poliitikon, ministeri Veikko Hellen yritykseen.
Helle oli innokas näytelmätoiminnan harrastaja, vetäen Nummelan Työväenyhdistyksen näytelmiä. Matti Kuorikosken isä oli voimakkaasti mukana. Hän kirjoitti näytelmiä, sillä tekstintarve oli kova. Kokoelma hänen näytelmiään löytyy Vihdin kirjastosta.
Lapsena ennen sotia Matti Kuorikoskikin aloitti ohjelmatoiminnan näytellen ja laulaen, hän on hyvä laulaja. Sotien jälkeen näytelmätoiminta elpyi jälleen, nyt urheiluseuran ja työväenyhdistyksen yhteistoimin sodanjälkeisen iltamatoiminnan renessanssin myötä.
Leipätyössään Matti Kuorikoski oli liikealalla, myyjänä ja myymälänhoitajana.
Ensin hän toimi SOK-laisen osuuskaupan palveluksessa, kävi lihamestarikurssin, toimi sitten Karjakunnassa ja viimeksi OK-Lihan puhelinmyyjänä. Vaikea iskiasperäinen selkäsairaus lopetti työnteon. Hän on ollut nyt neljä vuotta sairaseläkkeellä.
Matti Kuorikoski kertookin, että harrastustoiminta on vähän riippunut siitä, missä oli kulloinkin. Nummelassa näytelmätoiminta oli laajaa ja vilkasta, mutta mitään erikoisia taiteellisia päämääriä ei ollut. Helsingissä en jaksanut juuri muuhun kuin leipätyöhön. Asia muuttui, kun he menivät Jyväskylään v. 1956.
Hän liittyi sikäläiseen Kansan Näyttämöön, joka muuten toimii vieläkin. Toiminta oli laajaa ja taiteelliset tavoitteet erilaisia. Suuri osa näytelmistä oli komedioita, mutta ne olivat hyviä, Turjaa, Rislakkia, Valtaria ym tunnettuja tekijöitä.

Mistä hyviä kirjoittajia?
Ennen muuta tunnettuja amerikkalaisia näytelmäkirjailijoita Matti Kuorikoski ihailee. Olosuhteet, maan laajuus, hyvät tulot vai mikä saa aikaan sen, että siellä on kehittynyt tällä alalla todellisia huippukirjoittajia. Suomessa taas ei viime aikoina ole juuri hyviä näytelmiä ilmestynyt. Luulisi nyky-yhteiskunnan kriisien innoittavan. Hyväksi näytelmäksi ei kuitenkaan oikein riitä ruokottomuuksia huutava ja huitova joukko.
Hyvästä tekstistä on innoittavaa tehdä näytelmää. Jyväskylässä Kuorikoski oli mukana mm sellaisissa huippunäytelmissä kuin ”Eilen syntynyt”, ”Chigacon Seisake”, Eugen O’Nealin ”Ristin paikka”. Siis järkyttävää tragediaakin välillä.

Vakituinen teatteri Nurmijärvellekin?
Joissakin tällaisissa haluaisi haastateltavamme olla mukana Nurmijärvelläkin. Hän sanookin, että niin hyvä kuin Taaborin Kivi-Juhlat onkin, sen tukena pitäisi Nurmijärvellä olla vakituinen teatteri talvikautena. Ohessa voisi olla sitten pikku näyttämö nuorille ja vaikka toinen eläkeläisille, mutta varsinainen teatteri kaikille ikäluokille yhteisenä. Sukupolvieroja on turhaa ja keinotekoista korostaa.
Matti Kuorikoski olikin Kivi-Juhlien Nummisuutarien Kraatari Andreaksena 10 vuotta. Se oli hauskaa ja antoisaa aikaa, mutta kävi turhan rankaksi selkäsairauden pahentuessa. Pitkään hän oli mukana myöskin Ko Jukolan näytelmätoiminnassa. Nyt hän on syventynyt eläkeläisten ohjelmatoiminnan vetämiseen Nurmijärven Eläkkeensaajien piirissä, mutta myöskin laajemmalla.
Ohjelmatoiminnassa Matti Kuorikoski laulaa, johtaa lauluryhmää, lausuntakuoroa, ohjaa näytelmiä ja näyttelee itse. Myöskin hän on pitänyt Eläkkeensaajien Keskusliiton Näytelmä- ja ohjelmakursseja eri puolilla maata. Senkin Kuorikoski toteaa olevan antoisaa, kiitollista työtä.
Eläkeläisten ohjelmatoiminnassa riman pitää olla suhteellisen alhaalla - harrastus on heille kuitenkin vain terapiaa, joka ehkäisee monta psykiatrikäyntiä. Samalla se tietysti antaa esiintymistaitoa ja esim. suullisen esiintymisen opetusta, joka on tarpeellista vanhoillekin. Siksi Kuorikoski sanoo ottaneensa ohjelmaan sellaisenkin vanhan ohjelmamuodon kuin joukkolausunnan.

Tekstejä tarvitaan - tehdään siis itse
Isänsä jäljissä Matti Kuorikoskikin on joutunut tekemään itse ohjelmatekstejä, näytelmiä, runoja ja sketsejä. Runous onkin lähellä, vaikkei hän pidä nykyaikaisesta, suorasanaisesta tyylistä. Sensijaan riimittely miellyttää ja sitä on paljon - huumoripitoistakin, kuten oheinen ”Akka lähti”. Suurin osa on kuitenkin pöytälaatikossa, toteaa tekijä. Ne tulevat ja menevät, tuossa noin vain, kävellessä.
Matti Kuorikoski sanoo itse tehdyllä ohjelmalla olevan nykyisenkin runsaan valmiin tarjonnan aikana hyvin suuri merkitys. Elintaso on korkea ja kaikkea on liikaa, mutta henkinen hätä ja yksinäisyys silti suuria, josta itsemurhat ovat vakavana muistutuksena.
Ihmissuhteiden lisäämiseksi työikäistenkin pitäisi lähteä mukaan harrastuspiireihin, jonkalaisesta eläkeläisten vireä toiminta on tuloksellisena esimerkkinä. Ei ole totta, etteivät ihmiset tarvitse toisiaan. Pelkkä elintaso ja korkea teknologia eivät ratkaise kaikkea.

Tilanne Matti Kuorikosken kirjoittamasta ja ohjaamasta näytelmästä Virtaska tuli käymään. Kuvassa oikealla Matti Kuorikoski, muut Nurmijärven Eläkkeensaajien näytelmäpiiriläiset ovat Paula Lindgren, Vappu Lahtinen ja Esko Harju. Kuva Nurmijärven Sanomista.